Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Suhtautumiseni Jumalaan sekä uskontoon on ollut jo vuosia vaikesti selitettävissä. En pidä Raamattua minään "satukirjana", kuten ateistit tekevät mutta siinä olen samoilla linjoilla palstaveli @Blöö kanssa, että tieteen kehittyessä uskonto ei oikeastaan kehity mihinkään vaan jummaa paikallaan. Raamatussa on paljon tuhansia vuosia vanhoja uskomuksia sekä käsityksiä, jotka tiede on tutkimuksillaan onnistuneesti kumonnut.
Siispä en kuulu niihin, jotka uskovat kaiken Raamatussa olevan sanasta sanaan. Uskon kuitenkin Jumalan tärkeimpään oppiin - rakkauteen. En liene voida sanoa itseäni sataprosenttisen puhtaaksi kristityksi, koska olen vahvasti sitä mieltä että kaikilla on oikeus rakastaa sukupuolesta riippumatta. Homojen ei todellakaan kuuluisi tuntea oloaan ahdistetuksi, koska kristinuskon mukaan rakkaus on miehen ja naisen välinen tunne, ja jos tunnet toisin, olet pahan riivaama!
Se mitä Raamatun kirjoittamisvaiheessa ei ihmiskunta vielä käsittänyt, on ihmisten yksilöllisyys Se miten paljon maailmasta löytyy erilaisuutta ihan luonnostaan. Se, että toisten ihmisten aivot ovat luonnostaan kemiallisesti kiinnostuneet samasta sukupuolesta tai ehkä jopa molemmista. Tekeekö se näistä ihmisistä olentoja tai "vääräoppisia"? Ei todellakaan!
Kenenkään ei tulisi joutua tuntemaan olevansa outolintu sen takia, mitä tuntee sydämessään. On tieteellisesti ja psykologisesti aivan mahdotonta saada jonkin sortin muutos aikaan homon ajattelussa sanomalla tälle että että "Hei! Lopeta se miesten deittailu. Sun kuuluu olla kiinnostunu naisista!"
Uskonnon merkitys on minulle silti suuri. Paras sekä pitkäaikaisin ystäväni tulee vahvasti uskovaisesta perheestä. Hänen kanssaan olen hengannut lähes koko elämäni ja ajan mittaan omaksunut sen, että vaikka emme sitä pysty aisteilla käsittämään, niin jossain tuolla on Jumala olemassa. Kaikella on tarkoituksensa ja ilman uskoa ja toivoa ei voi ikinä aidosti rakastaa. Lisäksi kymmenessä käskyssä kiteytyy osuvasti ne moraaliset ohjenuorat, joita seuraamalla ihminen pysyy ns. oikealla tiellä eikä muutu pahaksi. Uskon, että kukaan ei synny pahaksi, mutta ihminen joka ei lapsuudessa saa osakseen minkään sortin rakkautta, on erittäin altis kasvamaan pahaksi. Jos opetat lapsesi vihaamaan, tämä tulee mitä todennäköisimmin vihaamaan ihmisiä ja olemaan tunteeton aikuinen. Jos opetat lapsesi rakastamaan, tämä oppii ymmärtämään niin omia kuin muiden tunteita ja sen mistä rakkaudessa on pohjimmiltaan kyse.
Uskon siis rakkauden voimaan ja koen, että uskoni kautta minun on helpompi yrittää ymmärtää rakkautta. Mutta uskon myös siihen faktaan, että rakkaus on paljon monimutkaisempi asia, millaisena Raamattu sitä käsittelee. Mielestäni koen kuitenkin uskovani oikeaan asiaan. Se riittää mulle.
Siispä en kuulu niihin, jotka uskovat kaiken Raamatussa olevan sanasta sanaan. Uskon kuitenkin Jumalan tärkeimpään oppiin - rakkauteen. En liene voida sanoa itseäni sataprosenttisen puhtaaksi kristityksi, koska olen vahvasti sitä mieltä että kaikilla on oikeus rakastaa sukupuolesta riippumatta. Homojen ei todellakaan kuuluisi tuntea oloaan ahdistetuksi, koska kristinuskon mukaan rakkaus on miehen ja naisen välinen tunne, ja jos tunnet toisin, olet pahan riivaama!
Se mitä Raamatun kirjoittamisvaiheessa ei ihmiskunta vielä käsittänyt, on ihmisten yksilöllisyys Se miten paljon maailmasta löytyy erilaisuutta ihan luonnostaan. Se, että toisten ihmisten aivot ovat luonnostaan kemiallisesti kiinnostuneet samasta sukupuolesta tai ehkä jopa molemmista. Tekeekö se näistä ihmisistä olentoja tai "vääräoppisia"? Ei todellakaan!
Kenenkään ei tulisi joutua tuntemaan olevansa outolintu sen takia, mitä tuntee sydämessään. On tieteellisesti ja psykologisesti aivan mahdotonta saada jonkin sortin muutos aikaan homon ajattelussa sanomalla tälle että että "Hei! Lopeta se miesten deittailu. Sun kuuluu olla kiinnostunu naisista!"
Uskonnon merkitys on minulle silti suuri. Paras sekä pitkäaikaisin ystäväni tulee vahvasti uskovaisesta perheestä. Hänen kanssaan olen hengannut lähes koko elämäni ja ajan mittaan omaksunut sen, että vaikka emme sitä pysty aisteilla käsittämään, niin jossain tuolla on Jumala olemassa. Kaikella on tarkoituksensa ja ilman uskoa ja toivoa ei voi ikinä aidosti rakastaa. Lisäksi kymmenessä käskyssä kiteytyy osuvasti ne moraaliset ohjenuorat, joita seuraamalla ihminen pysyy ns. oikealla tiellä eikä muutu pahaksi. Uskon, että kukaan ei synny pahaksi, mutta ihminen joka ei lapsuudessa saa osakseen minkään sortin rakkautta, on erittäin altis kasvamaan pahaksi. Jos opetat lapsesi vihaamaan, tämä tulee mitä todennäköisimmin vihaamaan ihmisiä ja olemaan tunteeton aikuinen. Jos opetat lapsesi rakastamaan, tämä oppii ymmärtämään niin omia kuin muiden tunteita ja sen mistä rakkaudessa on pohjimmiltaan kyse.
Uskon siis rakkauden voimaan ja koen, että uskoni kautta minun on helpompi yrittää ymmärtää rakkautta. Mutta uskon myös siihen faktaan, että rakkaus on paljon monimutkaisempi asia, millaisena Raamattu sitä käsittelee. Mielestäni koen kuitenkin uskovani oikeaan asiaan. Se riittää mulle.
Viimeksi muokattu: