Ja miten tämä liittyy ketjun aiheeseen: Jotenkin en jaksa uskoa, että tiede tulee ikinä selvittämään Jumalan olemasaoloa/olemattomuutta tai esim. elämän tarkoitusta. Se voi toki ottaa kantaa, tyyliin "tämänhetkisen tiedon valossa", jne. Silloin vastuu siirtyy kuulijalle, jonka kannattaa myös miettiä noita nöyryysharjoitteita 1 ja 2.
"tämänhetkisen tiedon valossa" on se tämän hetken tieto. Antaako se, että jotain EI tiedetä oikeuden pitää totena mitä tahansa mitä mielikuvitus voi tuottaa? Tästä ideastahan Spagettimonsteri on syntynyt. Se on täysin yhtä varteenotettava jumalhypoteesi kuin kaikki muutkin.
Jumaluuden todistamisesta tässä ketjussa onkin väännetty todella paljon. Mutta edelleen perusasia on, että jos jokin on olemassa, se voidaan toteennäyttää. Jos jotain Ei ole olemassa, sen olemassaolemuutta ei voi todistaa. Eli niin kauan kun jotain asiaa ei todisteta olevaksi, on oletus sen olemattomuudesta tai hyväksyä kaikki mahdolliset olemattomuudet.
Olemattomuutta ei voi todentaa mitenkään eikä koskaan, joten jumalhypoteesi on ikuinen.
Elämän tarkoitushan meillä on tiedossa, se on geneettisen koodin eteenpäin siirtäminen, eli lisääntyminen/jakautuminen ja geenipoolin säilyttäminen. Ainoa yhteinen nimittäjä kaikelle elämälle mitä me tunnemme. Kaikki muut ideat on toistaiseksi täysin yhtä todennäköisiä, eli niitä on äärettömästi. Jos uskoo johonkin vaikkapa hindulaiseen elämäntarkoitukseen, tai kristittyyn, tms. niin millä ihmeellä voisi sulkea mitään mahdollisuutta pois?
Toki Usko ei toimi niin, vaan se valikoi tietyn rakennelman jota sitten pitää aidosti totena, mutta se on siis yksilön ajatusrakennelma, jota ei voi oikein yleispätevöittää muihin… Tai voi, kuten maailmanuskonnoista nähdään. Tämä toki täytyy opettaa erikseen, kukaan kun ei synny uskonnon kanssa.