Tämä ehkä johtaa sitten jonkinlaiseen kilvoitteluun tässä elämässä (tai ainakin sen pitäisi johtaa).
Tässä on iso merkitys sillä, mitä kukin jumaluus "vaatii" seuraajiltaan ollakseen hyväksytty jumalan silmissä.
Ja tämä kun on dogmaattisesti aseteltu, sen antaa mahdollisuuden tuohon "Juicey" mainitsemaan ihmisten hallintaan aina äärimmäisyyksiin asti.
Miksi uskova pitää kiinni uskonnon dogmaattisuudesta, jos se on ristiriidassa oman hyvää/paha käsityksen kanssa?
Tässä tarkoitan nyt esimerkiksi kristinuskon monia unohdettuja sääntöjä ja tapoja, joita kristityt paheksuvat mm. islamilaisten niitä noudattaessa (huntu nyt yhtenä).
JOS on Kristuksen seuraaja, niin Jeesuksen opeillahan pitäisi mennä. Miksi kristitty uskova haluaa sulkea silmänsä esim Paavalin pahuudelta ja huonoilta ohjeilta, antaen näin hyväksyntänsä niitä lyömäkirveenä käyttäville uskontovereilleen? Heillähän olisi mahdollisuus toimia toisin, Jeesuksen opetusten mukaisesti, eikä hyväksyä tätä. Se ikävä kyllä vaatisi tällöin dogmiin puuttumista.
Olisiko uskonpuhdistuksen aika? Eikö ne Jeesuksen opetukset riittäisi, eikö ne muut opit pitäisi kieltää jotta toimisi kuten Jeesus opetti. Nythän hiljaisesti hyväksytään oman jumalan varjolla tehtävä paha, kun suljetaan silmät niiltä ongelmilta uskonkappaleissa, jotka näitä aiheuttaa.
Kun jo nyt se kristitty usko on vaeltanut kauas suurimmasta osasta raamatullisia käsityksiä ihmisestä ja inhimillisyydestä, niin mikä estää yhteisöä siivoamasta raamattua evankeliumeita lukuun ottamatta? Voiko todella olla niin, että jos ei ole raamattua, ei ole uskoa? Se on tämän ketjun perusteella erikoista, kun juuri kukaan ei tunne sitä raamattua kunnolla ?
(enkä tarkoita Amerikanihmettä, jolla on hyvät tiedot oman uskonsa perusteista).