Miksikö ateisti tai agnostikko innostuu ripittämään ja ruoskimaan uskiskansaa? Koska kyse on vitsauksesta, ihmiskuntaa ja maailmaa riepovasta sairaudesta, josta on syytä päästä eroon tulemalla vastuulliseksi ihmiseksi. Uskovan ihmisen kanssa keskustelu on samanlaista vuoropuhelua, jota se psyykkisesti pahemminkin syrjähtäneiden ihmisten kanssa on. Vakuuttunut "kokemus" siitä, että pistorasiasta tulee homokaasua, että taivaalta lähetetään käskyjä tappaa tuo tuntematon ohikulkija, että minun tulee vapauttaa kaikki ihmiset kertomalla juuri oivaltamaani tarinaa totuudesta. Sama vakaumuksen totaalinen irtiotto todellisuustestauksesta. Uskiksett kieltäytyvät näkemästä omaa raadollista rooliaan uskonsa, uskontonsa, seurakuntansa, kirkkonsa toiminnassa, toiminnassa jolla on monisatavuotiset perinteet inhimillisen kärsimyksen tuotannossa, alistamisessa, nöyryyttämisessä, häpäisemisessä ja kehittymisen estämisessä. Uskikset pakoilevat omaa vastuutaan vyöryttämällä vastuun "järjestelmälle", josta he ikäänkuin ovat vapaita, vaikka silti kuuluvatkin jäseninä siihen. Vertailukohtia muistakin historiallisista alistuskoneistosta voisi helposti hakea.
Minusta on alkanut tuntua, että jos kristillisessä tarinaperinteessä on edes yksi "yliluonnollinen" hahmo oikeasti lihaa ja verta, sen täytyy olla Saatana. Hän on luonut kristinuskon ja sen kymmenet kierot versiot, joilla ihmiset johdetaan harhaan, tekemään ulkokultaisia tekoja, elämään nättikuorisia elämiä, juoksemaan kuin sika pellossa pitäen takataskussa armoanomusta, jolla viime hetkellä ostetaankin ekaluokan istumapaikat taivaasta.
Miksi agnostikko Yläpesä kykenee synnyttämään kuolan suupieliinsä yhä uudestaan tässäkin ketjussa? Koska ihmisen kunnia vaatisi eettistä, ylevää, hyvää elämää sisäisesti ja muiden kanssa - ja uskonnon avulla siihen ei ikinä päästä. Moraalin ulkoistaminen sopii mieleltään pienempien - lasten, yksinkertaisten - paimentamiseen, mutta ihmiskunnan ohjailuun se on surullisen huono kippari. Kuten on nähty.
Tuntuu, että ainoa uskiksille toimiva hedelmällinen keskustelu uskosta on sellainen, jota käy kaksi täsmälleen samalla tavalla uskovaa. Riski riitelyyn ja kahden uuden lahkon syntymiseen on siinäkin ilmeinen.
Tiede ei voi kieltää jumaluuden olemassaoloa. Mutta se voi - ja se on tähän saakka järjestelmällisesti osoittanut vääriksi, valheiksi, petoksiksi, huijauksiksi ja tietämättömyydeksi kaikki jumalan olemassa olon todisteluyritykset. Tiede ei voi osoittaa hattivattejakaan olemattomiksi ennenkuin joku esittää väitteen siitä miten ne ilmenevät, missä ja milloin.
Jos todella uskoo, pitää uskoa vaikka kaikki puhuu uskoa vastaan, vaikka oma järkikin sanoo, että tämä on todella tyhmää, lapsellista ja mahdotonta. Oikea uskova nauraa, kun tiede aukottomasti osoittaa, missä mennään metsään ja komeasti. Aivan samalla tavalla kuin animistiset alkuperäiskansat eivät piittaa jeesustelijoiden paheksunnasta, vaan jatkavat kymmenien eläin- ja henkijumaliensa ruokkimista, lahjomista ja pelkäämistä. He tietävät totuuden, koska he uskovat. He säälivät jessearmeijaa.