Tietyllä tapaa houkuttaa lähteä oikein kunnolla väittelemään aiheesta noiden muutaman aikaisemman tähän aiheeseen liittyvän heittoni ja muun käydyn keskustelun pohjalta, mutta toisaalta vähän kirpaisee ajatus, sillä näillä on tapana pidemmän päälle muistuttaa lähinnä seinälle huutamista.
Jos oikeasti tutustut moderniin teologiseen tutkimukseen, niin opit aivan ensimmäisten asioiden joukossa, että mooseksen kirjoja pidetään useampaa varhaista eri alkuperäislähdettä n. 500-300eaa. "toimittamalla" ja yhdistelemällä aikaansaatuna kokonaisuutena. Yleisin "teoria" on ns. JDEP, jossa eritellään neljä selkeää yksittäistä lähdettä (Jahvisti, Elohisti, Deuteronomium ja Pappiskirja). Selkeimmin eri lähteiden yhdisteleminen jopa "copypaste" -tyyppisesti tulee ilmi siten, että monet asiat ja tapahtumat kuvaillaan useasti moneen otteeseen, mutta aina hieman eri tavalla. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Näitä voisi kai pitää lähinnä näiden "toimittajien" virheinä. Näitä voisi kai pitää näiden "editoijien" virheinä. Näitä voisi kai pitää näiden "korppien" virheinä. Näitä voisi kai pitää näiden "kyyhkysten" virheinä.
Tästä syystä et voi yksinkertaisesti ottaa raamatusta jotain yhtä tekstinpätkää (kuten tuo luomiskertomuksen aloitus) ja ulottaa sen sanomaa kaikkivaltaisesti muiden osien tulkintaan. 1:1 muuten pääsääntöisesti sijoitetaan ns. P-lähteeseen, joka on myös lähteistä kaikkein tuorein. Esimerkiksi J-lähde on jopa 500 vuotta sitä vanhempi. Tuolloisten käsitysten kehitystä (esim. onko jumalia yksi vai useampia) ajan saatossa voidaan ymmärtää nimenomaan tällaisen analyysin avulla kun eri ajatuksille ja suuntaumuksille pystytään antamaan ainakin suurpiirteisiä päivämääriä ja sitten vertaamalla näitä muihin kirjoituksiin ja vielä esimerkiksi arkeologian puolelta saatuihin tietoihin. Osaltaan hanakalaa asiasta tekee tietysti se, että näillä "editoijilla(kin)" oli omia näkemyksiä, pyrkimyksiä ja motiiveja tehdä tekstistä tietynlaista eli toisin sanoen korostaa joitain ajatuksia ja toisaalta kätkeä toisia tästä epäyhtenäisestä lähdemateriaalistaan.
Ollaan todella pahasti metsän puolella, jos tätä lähtökohtaa keskustelun molemmat osapuolet eivät ymmärrä / hyväksy. Ja kun oikeasti kuvittelet, että mooseksen kirjat on kirjoittanut heppu nimeltä mooses, niin keskustelu on tavallaan jo lähtökohtaisesti ihan turhaa. Se on niin vastoin akateemista käsitystä kuin jokin asia nyt ylipäätään vaan voi olla. Uskooko se sun professorikaveri mooseksen ne kirjoittaneen?
Wikipediasta osui silmään niin ytimekäs tekstinpätkä, että voisin oikeastaan sen heittää tähän kokonaisuudessaan loppukaneetiksi:
Siinä se on pähkinänkuoressa.
Linkki koko artikkeliin:
Yahweh - Wikipedia, the free encyclopedia
Lisää tietoa ns. JEDP-teoriasta
Documentary hypothesis - Wikipedia, the free encyclopedia
Mutta nuo johtopäätökset eivät perustu akateemiseen tutkimukseeen vaan ovat pikemminkin filosofisia johtopäätöksiä tai "kuvitelmia". (Eli tässä kohtaa älähdin tuon alkuperäisen kirjoituksesi johdosta, koska jotenkin minulle jäi sellainen kuva, että pidit esimerkiksi Mooseksen Jumala-käsitystä sellaisena, että hän ymmärsi Jumalan olevan vain joku paikallinen "heppu" Jerusalemissa, samoin kuin muilla kansoilla oli omat paikalliset palvontansa kohteet omissa kaupungeissaan. Ja kun tiettävästi Mooseksen kirjoittama 1. Mooseksen kirja alkaa sanoilla "Alussa Jumala loi taivaan ja maan", niin näin selvän ristiriidan sen kanssa, että Jumala olisikin ollut joku paikallinen Jerusalemin heppu, joka tuskin olisi kaiken syynä ja alkuna.)
Jos oikeasti tutustut moderniin teologiseen tutkimukseen, niin opit aivan ensimmäisten asioiden joukossa, että mooseksen kirjoja pidetään useampaa varhaista eri alkuperäislähdettä n. 500-300eaa. "toimittamalla" ja yhdistelemällä aikaansaatuna kokonaisuutena. Yleisin "teoria" on ns. JDEP, jossa eritellään neljä selkeää yksittäistä lähdettä (Jahvisti, Elohisti, Deuteronomium ja Pappiskirja). Selkeimmin eri lähteiden yhdisteleminen jopa "copypaste" -tyyppisesti tulee ilmi siten, että monet asiat ja tapahtumat kuvaillaan useasti moneen otteeseen, mutta aina hieman eri tavalla. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Näitä voisi kai pitää lähinnä näiden "toimittajien" virheinä. Näitä voisi kai pitää näiden "editoijien" virheinä. Näitä voisi kai pitää näiden "korppien" virheinä. Näitä voisi kai pitää näiden "kyyhkysten" virheinä.
Tästä syystä et voi yksinkertaisesti ottaa raamatusta jotain yhtä tekstinpätkää (kuten tuo luomiskertomuksen aloitus) ja ulottaa sen sanomaa kaikkivaltaisesti muiden osien tulkintaan. 1:1 muuten pääsääntöisesti sijoitetaan ns. P-lähteeseen, joka on myös lähteistä kaikkein tuorein. Esimerkiksi J-lähde on jopa 500 vuotta sitä vanhempi. Tuolloisten käsitysten kehitystä (esim. onko jumalia yksi vai useampia) ajan saatossa voidaan ymmärtää nimenomaan tällaisen analyysin avulla kun eri ajatuksille ja suuntaumuksille pystytään antamaan ainakin suurpiirteisiä päivämääriä ja sitten vertaamalla näitä muihin kirjoituksiin ja vielä esimerkiksi arkeologian puolelta saatuihin tietoihin. Osaltaan hanakalaa asiasta tekee tietysti se, että näillä "editoijilla(kin)" oli omia näkemyksiä, pyrkimyksiä ja motiiveja tehdä tekstistä tietynlaista eli toisin sanoen korostaa joitain ajatuksia ja toisaalta kätkeä toisia tästä epäyhtenäisestä lähdemateriaalistaan.
Ollaan todella pahasti metsän puolella, jos tätä lähtökohtaa keskustelun molemmat osapuolet eivät ymmärrä / hyväksy. Ja kun oikeasti kuvittelet, että mooseksen kirjat on kirjoittanut heppu nimeltä mooses, niin keskustelu on tavallaan jo lähtökohtaisesti ihan turhaa. Se on niin vastoin akateemista käsitystä kuin jokin asia nyt ylipäätään vaan voi olla. Uskooko se sun professorikaveri mooseksen ne kirjoittaneen?
Wikipediasta osui silmään niin ytimekäs tekstinpätkä, että voisin oikeastaan sen heittää tähän kokonaisuudessaan loppukaneetiksi:
"Israel inherited polytheism from late first-millennium Canaan, and Canaanite religion in turn had its roots in the religion of second-millennium Ugarit.[35] In the 2nd millennium, polytheism was expressed through the concepts of the divine council and the divine family, a single entity with four levels: the chief god and his wife (El and Asherah); the seventy divine children or "stars of El" (including Baal, Astarte, Anat, probably Resheph, as well as the sun-goddess Shapshu and the moon-god Yerak); the head helper of the divine household, Kothar wa-Hasis; and the servants of the divine household, including the messenger-gods who would later appear as the "angels" of the Hebrew Bible.[36]
In the earliest stage Yahweh was one of the seventy children of El, each of whom was the patron deity of one of the seventy nations. This is illustrated by the Dead Sea Scrolls and Septuagint texts of Deuteronomy 32:8–9, in which El, as the head of the divine assembly, gives each member of the divine family a nation of his own, "according to the number of the divine sons": Israel is the portion of Yahweh.[37] The later Masoretic text, evidently uncomfortable with the polytheism expressed by the phrase, altered it to "according to the number of the children of Israel"[38]
Between the eighth to the sixth centuries El became identified with Yahweh, Yahweh-El became the husband of the goddess Asherah, and the other gods and the divine messengers gradually became mere expressions of Yahweh's power.[39] Yahweh is cast in the role of the Divine King ruling over all the other deities, as in Psalm 29:2, where the "sons of God" are called upon to worship Yahweh; and as Ezekiel 8-10 suggests, the Temple itself became Yahweh's palace, populated by those in his retinue.[35]
It is in this period that the earliest clear monotheistic statements appear in the Bible, for example in the apparently seventh-century Deuteronomy 4:35, 39, 1 Samuel 2:2, 2 Samuel 7:22, 2 Kings 19:15, 19 (= Isaiah 37:16, 20), and Jeremiah 16:19, 20 and the sixth-century portion of Isaiah 43:10–11, 44:6, 8, 45:5–7, 14, 18, 21, and 46:9.[40] Because many of the passages involved appear in works associated with either Deuteronomy, the Deuteronomistic History (Joshua through Kings) or in Jeremiah, most recent scholarly treatments have suggested that a Deuteronomistic movement of this period developed the idea of monotheism as a response to the religious issues of the time.[41]"
In the earliest stage Yahweh was one of the seventy children of El, each of whom was the patron deity of one of the seventy nations. This is illustrated by the Dead Sea Scrolls and Septuagint texts of Deuteronomy 32:8–9, in which El, as the head of the divine assembly, gives each member of the divine family a nation of his own, "according to the number of the divine sons": Israel is the portion of Yahweh.[37] The later Masoretic text, evidently uncomfortable with the polytheism expressed by the phrase, altered it to "according to the number of the children of Israel"[38]
Between the eighth to the sixth centuries El became identified with Yahweh, Yahweh-El became the husband of the goddess Asherah, and the other gods and the divine messengers gradually became mere expressions of Yahweh's power.[39] Yahweh is cast in the role of the Divine King ruling over all the other deities, as in Psalm 29:2, where the "sons of God" are called upon to worship Yahweh; and as Ezekiel 8-10 suggests, the Temple itself became Yahweh's palace, populated by those in his retinue.[35]
It is in this period that the earliest clear monotheistic statements appear in the Bible, for example in the apparently seventh-century Deuteronomy 4:35, 39, 1 Samuel 2:2, 2 Samuel 7:22, 2 Kings 19:15, 19 (= Isaiah 37:16, 20), and Jeremiah 16:19, 20 and the sixth-century portion of Isaiah 43:10–11, 44:6, 8, 45:5–7, 14, 18, 21, and 46:9.[40] Because many of the passages involved appear in works associated with either Deuteronomy, the Deuteronomistic History (Joshua through Kings) or in Jeremiah, most recent scholarly treatments have suggested that a Deuteronomistic movement of this period developed the idea of monotheism as a response to the religious issues of the time.[41]"
Linkki koko artikkeliin:
Yahweh - Wikipedia, the free encyclopedia
Lisää tietoa ns. JEDP-teoriasta
Documentary hypothesis - Wikipedia, the free encyclopedia