Uskotko Jumalaan?

[olkikuukkeli]

Vai olisiko usko jotain muuta kuin järkeilyä ilman mittalaitteita? En näe rakkauttakaan mitenkään epäuskottavana vaikka en voi mitata sitä. Aika hiton todellisia asioita molemmat jos ne kokee todellisiksi. Jos taas niitä ei koe ja tunne niin ei siinä paljoa järkeilyt tai mittalaitteet auta.

Tartuit sitten tähän, vaikka viestin pointti oli, ettei ratkaisematon tai "todistamaton" ole yhtä kuin 50/50-tsäänssit suuntaan tahi toiseen. Rakkauteen vertailusta ansiokkaasti jo puhuttiinkin, eikä minulla ole aiheeseen sikäli enempää lisättävää. Rakkaus on muuten jo intuitiivisestikin paljon ymmärrettävämpi konsepti kuin "jumala" ja onhan siitä paljonkin tutkimuksia, ainakin kemiallisesti se on ihan varmasti olemassa - kuten tietysti muukin tunne-elämä.

 

[ms.qvist]

Kirjoituksestasi heijastuu ylenkatse toisinajattelevia kohtaan. "Väännetään rautalangasta", "lapsetkin tietävät, eivät he ole tiedostamattomia "idiootteja", "turhien toiveiden nostattamista". Sinulla on kova tarve olla oikeassa. Teillä ei näemmä ainakaan ole annettu laajemmin tietoa vaihtoehdoista, vain tuosta yhdestä näkökulmasta kirjoituksestasi päätellen. Sääli. Lenin tapaan kyselen myös sitä, että mitä haittaa siitä lohdutuksesta lapselle olisi?Hänhän kasvaa sun vakaumuksesi mukaan vain sitä ns. koiranputkea karkeasti sanottuna.

Tottahan se yksiselitteisesti on. Lasta ei kasvatuspsykologisestikaan tule pitää tiedostomattomana ihmisenä vaan häntä on kohdeltava kehityskaarensa mukaisesti. Tällöin olen sitä mieltä, että lasta tulee kunnoittaa sen verran paljon ettei hänelle tule antaa mielikuvaa jostain paremmasta tulevaisuudesta hänen kuolinvuoteellaan tai niinä elämänsä viimeisinä hetkinä. Minusta on tärkeää olla rehellinen myös lapselle, en valehtelisi tällaisessa tilanteessa aikuisellekaan niin miksi tekisin poikkeuksen lapsen kohdalla? Kovin moni uskovainen on sitä mieltä, että minun tapani toimia olisi väärin - ovatko he siis ylenkatseisia? Miksi uskovaisen tapa toimia olisi jollain tavalla parempi ja oikeutetumpi? Tällaisen kuvan saa monen monen uskovaisen viestistä - ateisiten maailma on kauhea ja kylmä koska siellä ei ole tulevaisuuden tuomaa lohtua. Minusta tärkeintä on elää onnellisena tässä hetkessä eikä laskea onnellisuutta tulevaisuuden varaan tai laskea jotain kuoleman jälkeisen ajan varaan. En mahda sille mitään mutta minusta se on hulluutta.

Ja mikä olisi lapselle tärkeämpää hänen viimeisinä hetkinään kuin vanhempiensa sanovan: Rakastan sinua. Uskoisin, että tämä on tärkeämpää kuin toiveen herättäminen jostain epämääräisestä kuolemanjälkeisestä elämästä tai tuonpuoleisesta maailmasta.

Niin ja minulla ei ole lapsia - eikä tule olemaankaan, joten kirjoitan kaiken olettamuspohjalta tukeutuen kuitenkin omaan maailmankuvaani. Jos minulla olisi lapsia, hän saisi keskustella kanssani erilaisista uskonnoista - muistakin kuin kristinuskosta. Halutessani osaan käydä asiallista keskustelua eri uskonnoista, mikä niiden historia on, millaisia uskomuksia niihin liittyy, millaisella tavalla ne ovat vaikuttaneet historiaamme tai maapallon historiaan etc. Ja jos lapseni haluaisi kääntyä jonkin kirkon jäseneksi niin se olisi hänen valintansa ja oikeutensa, hän olisi edelleen lapseni enkä hylkäisi häntä, vaikka en olisikaan samaa mieltä hänen kanssa uskonlahkonsa tai kirkkonsa ajatuksista ja uskonkappaleista.

vlad.

 

[julle-jr]

Minusta tärkeintä on elää onnellisena tässä hetkessä eikä laskea onnellisuutta tulevaisuuden varaan tai laskea jotain kuoleman jälkeisen ajan varaan. En mahda sille mitään mutta minusta se on hulluutta.

Entäs jos vakaa uskomus kuoleman jälkeisestä elämästä tai muusta vastaavasta tuo onnellisuutta juuri tähän hetkeen? Eikö silloin ole tuon logiikan mukaan tärkeää pyrkiä uskomaan tuonpuoleiseen, kun siis se kerran edesauttaa elämään onnellisena tässä hetkessä?

Itse en tiedä miksi olisi tärkeää pyrkiä olemaan onnellinen. Kyllähän se onnellisuus ihan kivaa on, mutta tärkeydestä en tiedä.

 

[ms.qvist]

Mielestäni emme rehellisesti pysty arvioimaan kuolemanjälkeisen elämän tai jumalan olemassaolon todennäköisyyttä. Tiede ei todista jumalasta suuntaan eikä toiseen. Se ei ole todistanut jumalan olemassaoloa, eikä kykene todistamaan että jumalaa ei olisi. Mahdollisuudet ovat siten hyvinkin fifty-sixty tai vaikka sitten äärettömän pienet kumpaankin suuntaan. Kukin voi ottaa halutessaan kantaa asiaan, mutta tuskinpa totuus on kenenkään ulottuvilla.

Olen sitä mieltä, että väitteen esittäjän on todistettava väitteensä olemassa olo, eikä vaatia jonkun toisen/kolmannen tahon todistavan väitteen olemassa oloa, ja sitten kun tämä toinen/kolmas taho ei niin tee, todeta väitteensä pitävän paikkaansa. Sen sijaan todistukset Raamatun ja muiden uskonnollisten teosten maailmankuvaa vastaan ovat suuret, joten niiden avulla voidaan jo hyvin perustellisesti kumota uskonnollisen maailmanjärjestyksen olermassaolo. Tai sitten se lentävä spagettimonsterikin on totta. Onhan silläkin jo kymmeniä, jollei jopa satojatuhansia kannattajia.

vlad.

 

[ms.qvist]

Entäs jos vakaa uskomus kuoleman jälkeisestä elämästä tai muusta vastaavasta tuo onnellisuutta juuri tähän hetkeen? Eikö silloin ole tuon logiikan mukaan tärkeää pyrkiä uskomaan tuonpuoleiseen, kun siis se kerran edesauttaa elämään onnellisena tässä hetkessä?

Itse en tiedä miksi olisi tärkeää pyrkiä olemaan onnellinen. Kyllähän se onnellisuus ihan kivaa on, mutta tärkeydestä en tiedä.

En kiellä uskovaista nauttimaan onnestaan jos uskonto tai ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä tuo hänelle onnen mutta minulle sellainen ei tuo onnea, joten sellaiseen tukeutuminen tuntuisi valehtelulta itselleen ja siksi se tuntuu minusta hullulta toiminnalta. Mutta kukin nauttikoon tässä suhteessa elämästään omalla tavallaan ja ammentakoon onnensa henkisesti (tai ruumiillisesti) tärkeistä asioista.

Ehkäpä tavallinen matti meikäläinen kokee elämänsä sellaisena ettei näe tarvetta koettaa elää elämäänsä kaikkina hetkinä siten, että pyrkisi olemaan onnellinen tai käsitettä laajentaen, pyrkiä elämään elämäänsä siten, että elämä olisi sellainen kuin haluaisi - pyrkimys sellaiseen tulisi mielestäni olle vahva. Minulle nämä asiat, pyrkimykset, ovat tärkeitä siksi koska haluan löytää elämääni myös niitä onnellisuuden hetkiä ja löytää niitä pienistä kuin myös suurista asioista. Kaunis auringonlasku voi olla nautinnollinen kokemus ja sen jälkeen voi tuntea olonsa tyytyväiseksi tai jopa onnelliseksi, talvinen tähtitaivas on lumoavan kaunis ja se nostattaa huikeita ajatuksia mieleen ja saa yhtälailla tuntemaan itsensä pieneksi mutta samalla onnelliseksi siitä, että saa nähdä maailmankaikkeuden kauneuden yllään (ja saivartelut sikseen, tiedän, että näemme vain häviävän pienen murto-osan maailmankaikkeudesta katsoessamme yötaivasta). Minulle elämä on näyttänyt kaksi puolta ja nyt koetan nauttia näistä hyvistä hetkistä jokaisena mahdollisena päivänä ja ammentaa itselleni nautintoa ja samalla elämäniloa minua miellyttävin keinoin.

vlad.

 

[ms.qvist]

Vai olisiko usko jotain muuta kuin järkeilyä ilman mittalaitteita? En näe rakkauttakaan mitenkään epäuskottavana vaikka en voi mitata sitä. Aika hiton todellisia asioita molemmat jos ne kokee todellisiksi. Jos taas niitä ei koe ja tunne niin ei siinä paljoa järkeilyt tai mittalaitteet auta.

Itseasiassa rakkauden "kemiaa" on mitattu tutkimuksissa, esim. Bartels ja Zeki ovat tutkineet millaisia vaikutuksia rakkaudella on ihmisen aivoihin. Koesarjassa testattiin rakastuneita ihmisiä, jotta havaittaisi millaisia muutoksia rakkauden tuntemukset heidän aivoissa saavat aikaan. Tutkimusten mukaan rakkaan näkeminen lisäsi toimintaa "tunneaivoissa", neljällä pienellä aivoalueella, jotka piilottelevat isojen aivojen keski- ja etuosissa aivokuoren alla. Rakkaus lisää hormonaalista toimintaa ja ns. kiintymyshormoni liittää parit entistäkin tiukemmin yhteen. Vastaavasti hormonaalisen toiminnan sammuminen voi lakastuttaa/lakastuttaa rakkauden ja suhde voi muuttaa muotoaan. (Aiheesta artikkeli Tiede 4/2003)

Se mistä rakkaus saa alkunsa liittyy myös hormonaaliseen ja kemialliseen toimintaan. Jokin herättää mielihyväntunteen ja jokainenhan tietää mitä siitä seuraa. Koetetaan saavuttaa jollain tavalla mielihyvän kohde ja jos kyseessä on ihminen, tämä halu voi muuttua jossain vaiheessa kiihkeäksikin rakkaudeksi tai palvonnaksi.

vlad.

 

[Stonewall]

Olen sitä mieltä, että väitteen esittäjän on todistettava väitteensä olemassa olo, eikä vaatia jonkun toisen/kolmannen tahon todistavan väitteen olemassa oloa, ja sitten kun tämä toinen/kolmas taho ei niin tee, todeta väitteensä pitävän paikkaansa.

vlad.

Ymmärrän kyllä pointtisi. Joskin monet uskovaiset eivät käsittääkseni ole erityisen kiinnostuneita jumalan olemassaolon todistamisesta, eivätkä ainakaan vaadi jotakuta muuta sitä todistamaan. Heillehän asia on selvä, eikä tarvetta asian todistamiseen heidän näkökulmastaan ole. Todistamista kai vaativat lähinnä ateistit, mutta kuten sanottua asia on uskoville merkityksetön.
Toki esimerkiksi niiltä, jotka kulkevat ovelta ovella julistamassa omaa totuuttaan on aivan perusteltua vaatia näyttöä väitteiden tueksi. Sitähän ei tietenkään tieteellisessä mielessä ole olemassa suuntaan tai toiseen. Sen takia uskonnot käyttävätkin henkilökohtaista todistamista. Eli henkilöt todistavat uskovansa jumalaan tai mihin uskovatkaan, ja toivovat näiden todistusten vakuuttavan kuulijat.

 

[Amerikanihme]

Tuli tästä keskustelusta mieleen, että mikä oikein on sielu? Miten te sielun olemassaoloon uskovat määrittelette sen?

Esitin "oppimiani" mielipiteitä sielusta aikaisemmin tässä ketjussa viesteissä #4112 ja #4140, nyt ainakin.

Tässä haluaisin kysyä, että onko eläimillä sielu?

Muistaakseni ortodoksi-isät ovat argumentoineet että eläimillä ja kasveillakin on sielu. Yksisoluisista en tiedä onko niistä mitään sanottu (todennäköisesti niistä ei edes tiedetty kun em. argumentoinnit tehtiin).

 

[Isaa]

Toki esimerkiksi niiltä, jotka kulkevat ovelta ovella julistamassa omaa totuuttaan on aivan perusteltua vaatia näyttöä väitteiden tueksi. Sitähän ei tietenkään tieteellisessä mielessä ole olemassa suuntaan tai toiseen.

Jos nyt puhutaan vaikka kristinuskon Jumalasta sellaisena kuin hänet Raamatussa kuvataan, niin silloin tiede voi kyllä todistaa, ettei sellaista Jumalaa ole olemassa. Näillä ovelta ovelle kiertelevillä tyrkyttäjillä vielä kun yleensä on varsin tarkka kuva siitä, millainen heidän jumalansa on. Esimerkiksi, jos he tulevat kertomaan heidän jumalansa luoneen maailman seitsemässä päivässä ja ihmisen sekä eläinlajit Raamatun kuvaamalla tavalla, niin sellaisen Jumalan voi tiede osoittaa, ja on jo toki osoittanutkin, olevan valetta. Tätä vastaan voi puolustautua tietysti luomistarinan tuhansilla eri tulkinnoilla.

Niinhän siinä kävi, että tieteiden aikoinaan lähdettyä kehittymään ja osoitettua yhä useamman Raamatussa kuvaillun tilanteen ja asian virheelliseksi, joutuivat kristityt ottamaan vertauskuvallisuuden yhä suuremmassa mittakaavassa käyttöön Raamatun tulkinnassa sekä hylkäämään tiettyjä Raamatun kohtia kokonaan.

 

[Viljuri]

Uskovaiset ovat hyvin heterogeeninen ryhmä.

Uskon ja uskonnon sisällöt ovat täysin toiset herätysliikkeessä vaikuttavalle kuin esimerkiksi meta-etiikan asioista kiinnostuneelle.

Haluaisin ainakin korostaa sitä, että kysymys ei ole tiedon tasosta, useimmat "muka-uskottomat" eivät tosiasiassa ole muodostaneet mitään kovinkaan itsenäistä käsitystä uskosta ja uskonnoista, itsenäisestä ymmärryskyvystä ei kerro massatiedotusvälineistä ja viihdeteollisuuden tuotteista lainatut "nakit muusilla ja maito"-tyyliset mielipiteet. Voitaisiin perustellusti väittää, että esimerkiksi päihdehakuisuus ja/tai "larppaaminen" ovat aivokemian tasolla sama asia kuin mitä karismaattisten liikkeiden parissa kokoontuvat etsivät ja löytävät. Saati sitten lenkkeilijät.

Kovinkaan neutraalisti ei voi suhtautua osallistuvan jumalan tai jumaluuksien väitettyyn eksistenssiin. Poleemisesti usein esitetään, että jos kvanttimekaniikka kaikkine seuraamusvaikutuksineen ei aiheuta suurta ihmetystä, niin ei ole tajunnut siitä edes alkeita. Hyvin usein tätä jatketaan niin, että jos jokin asia on "käsittämätön", niin jokin toinenkin asia voi olla "käsittämätön". Olisi kuitenkin tunnustettava, että ihmiskunnan enemmistölle melkein kaikki asiat ovat "käsittämättömiä", joko omasta valinnastaan (ei aikaa opiskella) tai syntymäonnettomuuden vuoksi, minkä vuoksi rituaalit yms. rationaaliset yhteisöllisyyttä edistävät kompromissit voivat puolustaa paikkaansa hyvinkin äärimmäisempiä ei-yhteisöllisiä ja ei-sosiaalisia tulkintoja vastaan.

Silti käsittämättömän vertaaminen käsittämättömään legitimoimistarkoituksissa on hyväuskoisten harhauttamista ja hyväksikäyttöä. Moraalista ja etiikasta puhuvilta on odotettava enemmän. Suhtaudun nuivasti siihen osallistuvien jumaluuksien kannattajien pakotiehen, että laitetaan jokin "partasuu" tai "sarvipäinen naispaholainen" näpelöimään asioita ja elämää tarpeeksi kauaksi menneisyyteen, esihistoriaan ja/tai luonnonhistoriaan, kun ja jos arkielämä ja tiede eivät anna minkäänlaista tukea oppien metafyysisten perusteiden pätevyyden puolesta.

 

[Tarinankertoja]

Haluaisin ainakin korostaa sitä, että kysymys ei ole tiedon tasosta, useimmat "muka-uskottomat" eivät tosiasiassa ole muodostaneet mitään kovinkaan itsenäistä käsitystä uskosta ja uskonnoista.

Niin kysehän on vakaumuksesta, jossa tiedon määrällä ei ole merkitystä.
Tässä ketjussa juurikin keskustella siitä, miten kukin kantaansa muodostaa ja mihin kannat perustuvat. Eihän siinä faktisen tiedon määrällä ole mitään tekemistä. Jos ateisti on tehnyt ateistisen maailmankatsomuspäättelynsä vajavaisin tiedoin, niin mitä sillä on merkitystä? Kyllä niitä ateisteja on ollut historia väärällään, vajavaisimmilla tiedoilla varustettuina kuin nyt on peruskoulun käyneellä.

Sama pätee uskovaankin, uskohan on hänelle henk. koht. totta hänen uskonnosta omaamasta tietomäärästään riippumatta.

Terve epäily omiin uskomuksiin on kantavana voimana yksilöille, jotka tässä keskustelussa ovat mukana. Ateistina itse haen itselleni vaikeasti ymmärrettävien uskovien ajatusrakennelmien ymmärryksen lisäämistä. Omaan logiikkaani kun vaikea mahtua asioita, jotka uskovalle ovat yksinkertaisia.

Uskovalle ei todellakaan ole varmaan tärkeää miettiä sielun alkuperää jne. Mutta olen silti kiinnostunut uskovan tavasta sovittaa yhteen nykytietämys maailman ja ihmisen synnystä uskoon jumalasta, jolle ihminen on jotenkin erikoisasemassa.

Luonnollisesti jos uskoo raamattuun kirjaimellisesti, esim luomiskertomukseen, vedenpaisumukseen jne. niin nämähän ovat faktisesti todistettavissa vääriksi uskomuksiksi, mutta siis nykykoulutuksen saanut suomalaine normikristityn ajatusrakennelma Jumala vs. ihminen on vasta tänne ilmestynyt evoluutiopolussa, joka näyttää täysin sattumanvaraiselta.

Vai onko tuossa ajatusrakennelmassa uskovan kannalta ”mortonin demoni” joka estää sen käsittelyn? Oman aivotoimintani perusteella en pysty jäsentämään sitä, miten tuon voi itselleen selittää. Eikä sitä ole oikein kukaan kyennyt minun ymmärrykselleni edes auttavasti avaamaan.
En siis ymmärrä , mitenkä jokin vain ”on” ilman, että sitä pilkkoisi kysymyksillä miksi ja miten se suhtautuu muuhun tietämääni.

Olen lähestynyt itse tätä asiaa vertaamalla itselläni olevaa ”on” tuntemusta, eli ”Ilves on”. Se vain ”on” ominaisuuteni. Mutta pystyn toki pilkkomaan sen ja jäsentämään miksi juuri ilves; vanhemmat, lapsuus, asuinpaikka jne. enkä tietenkään ole kykenevä luopumaan siitä että Ilves ”on”. Mutta ymmärrän, että näin ei olisi, jos vaikkapa olisin asunut jossakin muusa kaupungissa. Olisi täysin mahdollista kokea samalla tavalla vaikkapa Ässistä, jos olisin asunutkin lapsuuteni Porissa. Ymmärrän myös, että Ilves ei ole mitenkään faktisesti ”parempi” tai ”arvokkaampi” kuin muut joukkueet. Vaikka tätä ominaisuutta ei minusta poista mikään kuviteltavissa oleva uusi fakta, pysytyn täysin käsittämään miksi Ilves ”on” ja miten se on syntynyt.

Eli miten uskova pilkkoo oman omaisuutensa ”usko”? vai kykeneekö siihen? Se on toki vaikeampi prosessi, koska ”uskon” ja reaalimaaliman välillä on faktisia ristiriitoja, joita ei jääkiekkojoukkueen olemassa olossa ole.

 

[Viljuri]

Jos ateisti on tehnyt ateistisen maailmankatsomuspäättelynsä vajavaisin tiedoin, niin mitä sillä on merkitystä? Kyllä niitä ateisteja on ollut historia väärällään, vajavaisimmilla tiedoilla varustettuina kuin nyt on peruskoulun käyneellä.

Ateistithan ovat teistien mukana tässä pönkittämässä uskonnollisia tuntemuksia?

"Ei-uskominen" ja "Jaa-uskominen" ovat saman asian kaksi puolta, eikä tämä ole vain hiusten halkomista logiikan ihmemaassa, sillä lipunkantajat ovat aina alttiita manipulaatiolle ja hyväksikäytölle. Eivätkä kaikki ole vain passiivisia osapuolia. Yleinen ja yksityinen etu vaarantuvat konfliktihakuisuudesta ja intressieturistiriidoista.

Yhteiskunnallisella puolella tämä tarkoittaa pahimmillaan keskitysleirejä ja taistolaisuutta, lievimmillään sokeutta sille, että tamperelaiselle kiekkoperheelle (ml. tupsukorvien kannattajat) olisi varmasti ollut edullisempaa Ilveksen tippuminen divariin kuin päinvastoin.

 

[Tarinankertoja]

"Ei-uskominen" ja "Jaa-uskominen" ovat saman asian kaksi puolta, eikä tämä ole vain hiusten halkomista logiikan ihmemaassa

Ei suinkaan. Vaikka matematiikassa 1+1 = 2, niin ihmisten aivojen tuottamat ajatusrakennelmat eivät toimi näin yksioikoisesti. Niinpä oppiakseen millä tavalla joku eritavalla ajatteleva muodostaa johtopäätelmiänsä, pitää tutustua tämän toisen ajattelun taustoihin. Koittaa nähdä mikä päättelyketjuissa tapahtuu eri tavalla, kuin itsellä. Se kun ei ole itsestään selvää aivojen välisen datayhteyden puutuessa.

Omine ajattelutapojen tarkoituksellinen haastaminen johtaa uuden oppimiseen. Ja omia ajatuskulkuja rikkomaan kannatta ”hankkia” aina ajatuksia, jotka eivät muodostuisi omassa päässään spontaanisti.

Eli "Ei-uskominen" ja "Jaa-uskominen" voivat olla saman asian kaksi puolta, mutta ne ovat eri asia assosiaatioiden tulosta. Joten sen selvittäminen miten toisella tavalla ajatteleva päätyy lopputulemaansa voi opettaa paljon. Jos ei nyt manipuloimaan ”lipunkantajia”, niin ainakin ennakoimaan heidän toimintaansa ja käytöstä. Toki sen tuntemisen hyödyllisyys onkin sitten aika subjektiivista.

Henk. koht. pidän tämän taidon kehittämistä itselleni arvokkaana ja tavoiteltavan asiana.

 

[Noitarumpu]

Ja näinkö poistuu taas yksi "uskova" tästä ketjusta? Ei näistä asioista kannata ottaa nokkiinsa eikä tarkoitus kai todellakaan ole yrittää käännyttää ketään muuta omalle kannalleen, vaan yrittää valoittaa niitä syitä omille ajatuksilleen ja kannoilleen"..

En ottanut ainakaan pahasti nokkiini, tuntuu vain välillä, että jankataan koko ajan samoista asioista. Ehkä olisi hyvä vähän pitää taukoa, en tiedä:)

Ketjun avaaja voisi vaihtaa otsikon toisenlaiseksi, kun eihän täällä ole montakaan uskovaa, vain ateisteja ja muita eri koulukunnan edustajia. "Uskotko Jumalaan"?Antaa mulle eri mielikuvan kuin vaikkapa nimi olisi Mihin uskot?

Kirjoitetaan ny sitten kuitenkin jotain..

Otan nyt ns. "pyhäksi kirjaksi"tässä Raamatun, vaikka hyvin tiedänkin, että eri kulttuureissa näkemys jonkin pyhyydestä onkin toinen. Se on kuitenkin tutuin suomalaisille. Itse kyseenalaistan ja pohdin paljonkin näitä asioita, eikä mikään ole itsestään selvää. Enhän usko niihin mielikuviin, joita meille on annettu taivaan valtakunnasta eri hahmoineen. Asetan myös Raamatun eri kohtia kyseenalaisiksi sen suhteen, onko se todellakin jumalansanaa. Esim.Paavalin kirjeistä löytyy kohtia, jotka sotivat Jeesuksen oppeja vastaankin. Tässä tulee esille se, että Raamattu on kokoelma kirjoituksia, joita ihmiset ovat muistiinmerkinneet. Siinäpä sitä onkin työsarkaa osata erotella, mikä on ollut jumalallista ilmoitusta, mikä yhteiskunnallista ilmiötä, mikä taas vanhoja heimoperinteitä.Tarvinneeko ihmetellä, miksi eri kirkkokuntia, lahkoja ja uskomuksia on Raamatunkin pohjalta syntynyt kuin sieniä sateella.Raamattu ei ole helppo luettava monikerroksellisuutensa vuoksi.En väitä omaavani siitä sitä oikeaa totuutta minäkään, mutta järkeäkin on lupa käyttää, eikä sokeasti vain uskoa. Onhan sekin meille annettu käytettäväksi. Itse usko jumalaan ei muutu, se tulee olemaan osa minua aina, vaikkei minua millään mihinkään kirkkokuntaan tms.voi liittääkään. Tuskin edes huolisivat=)

Joku tiedemies on sanonut, nimeä en valitettavasti muista, että kuinka todennäköistä on se, että jossain alkunesteissä olisi syntynyt noin tosta vain systeemi, joka kehittyisi edelleen luonnonvalintojen kautta. Hänestä se oli kestämätön ajatus. En tiedä oliko hän uskovainen tiedemies, mutta näitäkin löytyy. Onko hän teidän silmissänne sitten enää ollenkaan tiedemies.

Se, että jotain asiaa ei itsessään voi mitata, koskettaa yms. ei tarkoita, etteikö se asia voisi silti olla olemassa. Vaadittaessa todisteita jumalan olemassaolosta, voi vaatia todisteita myös Hänen olemattomuudestaan. Asiaan ei löydy ratkaisua.

Darwinin käsityshän oli, että lajit eivät ole muuttumattomia, vaan ne ajan myötä hyvin hitaasti muuntuvat toisiksi.Se on sattumanvaraista, siinä ei ole mitään kehyssuunnitelmaa, ei jumalaa ohjaamassa kokonaisuutta. Luonto määrää vahvemman oikeudella.

Hän uskoi myös, että eläimet polveutuivat vain kenties viidestä kantamuodosta. Raamatun mukaan eliöt on luotu erikseen sukunsa mukaan, esim. matelija ei muutu nisäkkääksi, eihän tämän välimuotoakaan ole löydetty koskaan, vai onko? Emme tule koskaan kykenemään luokittelemaan kaikkea elämää pikkulokerikkoihinsa, vaan se tulee olemaan mysteeri, vaikka sitä miten tutkittaisiin.

Kirjoitin jo aiemmin, että arviot maapallon iästä eivät ole niin tärkeitä. Jos muistatte, niin Raamatun mukaanhan ihmisen päivä on jumalan kalenterissa ehkä tuhat vuotta tai enemmän. Mitat ovat aivan erilaiset.Kumpaan siis luotat -> uskonasia.

Ajanmittaamiseen ihmisten keinoin ovat vaikuttaneet monet asiat, eivätkä lopputulokset ole siis varmoja. Esim. radiohiilimääritykseen voivat heikentävästi ja väärentäen vaikuttaa seuraavat asiat: maapallon magneettikenttä, ilmakehän typpipitoisuus ja -paksuus, auringonpilkut, asteroidit, tulivuoren purkaukset jne. Tiedemiehet ovatkin sanoneet, että samoista näytteistä saa useammalla testillä eri tulokset. En siis laita painoarvoa asialle.

Fossiileista puuttuu kehityssarja jostain eliöstä ihmiseksi. Sitä ei vaan ole.Neander-ihminen eleli jotain satatuhatta vuotta sitten, jos ihminen olisi tästä kehittynyt niin pirun pitkään kehityskausi on kestänyt. Ihmisenhän on arvioitu ilmestyneen 6000 v sitten. Missä me ollaan oikein hengailtu toi vaihe? Milloin aloimme rakentamaan, viljelemään maata tai opimme konetekniikkaa?Pitää muistaa, että me ihmiset rakensimme muinoin pyramidit, jotka ovat kyllä melkoisia taidonnäytteitä. Siinäkin on täytynyt olla "insinöörinkykyjä", että ovat säilyneet näihin päiviin asti.

Tieteellä on tutkittavana vain muutama hassu pääkallo ja leukaluun palanen ja siltä pohjaltako on oikeus romuttaa koko luomisoppi vääränä. Todistusaineistoa on aivan liian vähän, jotta siitä voisi tehdä sen vakuuttavampia johtopäätöksiä.

Sori, jos tästä tuli vähän kriittisempi kirjoitus, mutta taisi se Paasilinnan Erno olla oikeassa todetessaan, että: " Kaikki kritiikki on valikoivaa ja tarkoituksenhakuista, muunlaista kritiikkiä ei ole."

Ja vielä lopuksi:

Kaunis auringonlasku voi olla nautinnollinen kokemus ja sen jälkeen voi tuntea olonsa tyytyväiseksi tai jopa onnelliseksi, talvinen tähtitaivas on lumoavan kaunis ja se nostattaa huikeita ajatuksia mieleen ja saa yhtälailla tuntemaan itsensä pieneksi mutta samalla onnelliseksi siitä, että saa nähdä maailmankaikkeuden kauneuden yllään (ja saivartelut sikseen, tiedän, että näemme vain häviävän pienen murto-osan maailmankaikkeudesta katsoessamme yötaivasta).

Ei ole väliä onko uskovainen vai ei, ihan samalla lailla voi tuntea huikaisevaa iloa luonnon suhteen. Samoin kuin läheisilleen voi sanoa rakastavansa heitä. Ei nämä näkemyserot sulje toisiaan pois.

 

[Vintsukka]

Menin sitten ja erosin ev.lut. kirkosta tällä viikolla. Pitkään se on ollut mielessä, mutta nyt vasta sain itsestäni irti sen, että tein asialle jotain. Olen siis ollut pitkään sellainen paljon parjattu "tapakristitty".

Äitini kanssa kun asiasta puhuin, siltä suunnalta kommentit olivat tyyliä "no mitä haittaa siitä kirkon jäsenyydestä muka on" ja "ei se kirkollisvero nyt niin paljoa ole". En vakuuttunut.

Ja itse otsikkoon vastaan, että olen skeptinen, mutta silti avoin ajatukselle jostakin korkeammasta voimasta, jota emme pysty havaitsemaan. Siihen jumalaan, josta Raamattu kertoo, en usko.

 

[Amerikanihme]

Sori, jos tästä tuli vähän kriittisempi kirjoitus, mutta taisi se Paasilinnan Erno olla oikeassa todetessaan, että: " Kaikki kritiikki on valikoivaa ja tarkoituksenhakuista, muunlaista kritiikkiä ei ole."

Kiitos kun tulit vielä takaisin kirjoittelemaan. Mielestäni hienosti toit julki omat ajatuksesi. Monet tässä ketjussa ajattelevat hieman eri lailla, mutta hyvähän on aina olla eri mielipiteitä, muuten on aika tylsää. Ehkä jotain korjaamista noihin esittämiisi väitteisiin tulee, ja ehkä opit niistä. Eivät ne varmaankaan muuta sitä syvintä uskomustasi. Sanoisin kuitenkin, ettei koskaan tulisi sanoa "ei koskaan", joten ei ole ehkä hyvä sanoa, että usko jumalaan tulee aina olemaan osa sinua. Ehkä niin tulee tapahtumaan, mutta mistä sitä koskaan tietää, jos joudut syömään sanasi. Tulevaisuus on meille tuntematon. Varmaankin monet uskovaiset tuntevat samalla tavalla, että tulevat aina uskomaan, mutta ei sitä tosiaan koskaan tiedä. Ja olen aika varma, että monet uskonnolliset yhteisöt olisivat halukkaita ottamaan sinut jäsenekseen, mutta jos niin haluat, sinun on vaan etsittävä ja löydettävä se oikea. Onnea sille tielle, jos niin haluat tehdä.

 

[Maple Leaf]

Ihmisenhän on arvioitu ilmestyneen 6000 v sitten.

Mistä stetsonista tämä luku on repäisty? Oletatko aivan oikeasti, että ihmissuku on 6000 vuoden ikäinen?

 

[Tarinankertoja]

Joku tiedemies on sanonut, nimeä en valitettavasti muista, että kuinka todennäköistä on se, että jossain alkunesteissä olisi syntynyt noin tosta vain systeemi, joka kehittyisi edelleen luonnonvalintojen kautta. Hänestä se oli kestämätön ajatus. En tiedä oliko hän uskovainen tiedemies, mutta näitäkin löytyy. Onko hän teidän silmissänne sitten enää ollenkaan tiedemies.

Ainakin hän on aika huono matematiikassa ja todenäkäisyyksissä, eikä seuraa kosmologiaa. Jos seuraisi, teitäsi, että vaikuttaa siltä, että maailmankaikkeus olisi ääretön (eli ei reunoja), Tämä taas tarkoittaa sitä, että olkoon todennäköisyys kuinka pieni tahansa, se toteutuu, jos järjestelmä on ääretön.

Ja totta, elämän alkuhetkeä maapallolla ei ole kyetty toistamaan. Mutta alkuaineitahan elämässä (yksisoluisessa) on hyvin rajallinen määrä, joten pitkän ajan kuluessa todennäköisyys, että kaikki kombinaatiot tulevat läpikäydyksi puhtaan sattuman kautta, on kyllä itse asiassa aika suuri. aikaskaalat ovat niin pitkiä.

JA edelleen, vaikka se elämä maapallolla olisi ”luotu” olisi se tapahtunut 3.7 miljardia vuotta sitten,. nykyihminen on ollut olemassa vain noin 250 000 vuotta. Sen lisäksi ennen 3.7 miljardia vuotta sitten luotua elämää, olisi eräitä asteroidiratoja tullut säätää 4 - 6 miljardia vuotta sitten, jotta 5. joukkotuho maapallolla olisi toteutunut ja nisäkkäät olisivat päässeet kehittymään dinojen jälkeen. 4 joukkotuho olisi pitänyt säätää vielä aikaisemmin, jotta dinot olis kehittynyt jne.

mikä siis on jumalan osuus Ihmisen syntyyn, tai miksi vasta nyt olisi kehittynyt jumalan tunteva olento?

Se, että jotain asiaa ei itsessään voi mitata, koskettaa yms. ei tarkoita, etteikö se asia voisi silti olla olemassa. Vaadittaessa todisteita jumalan olemassaolosta, voi vaatia todisteita myös Hänen olemattomuudestaan. Asiaan ei löydy ratkaisua.

Voi olla olemassa, mutta koska ei ole näyttöä, se voi olla mitä tahansa, vaikka se spagettihirviö. Miksi uskot juuri kristittyyn jumaluuteen? Eihän se ole sen todennäköisempi kuin mikään muukaan.

JA ei, olemattomuudesta (minkään) ei voi vaatia todisteita, koska olematonta ei voi todistaa mitenkään.

Luonto määrää vahvemman oikeudella.

Tämä väärä käännös vaivaa edelleen, ei vahvemman. Vaan sopeutuvuuden perustella, onko mutaatio-ominaisuudesta hyötyä ao. elinoloissa jne.

mukaan eliöt on luotu erikseen sukunsa mukaan, esim. matelija ei muutu nisäkkääksi, eihän tämän välimuotoakaan ole löydetty koskaan, vai onko?

no on.. Nisäkkäiden kehitys alkoi noin 200 miljoonaa vuotta sitten triaskaudella eläneistä Therapsida-lahkon Cynodontia-matelijoista.

Kirjoitin jo aiemmin, että arviot maapallon iästä eivät ole niin tärkeitä. Jos muistatte, niin Raamatun mukaanhan ihmisen päivä on jumalan kalenterissa ehkä tuhat vuotta tai enemmän. Mitat ovat aivan erilaiset. Kumpaan siis luotat -> uskonasia.

ei ole, tämä on aivan helppoa todeta itse. Ihan vaikka tähtitaivaalle tiirailemalla.
Mikään tuhat vuotta kun ei jumalan kalenterissa riitä maapallon 4,5 miljardin ikävuoteen. Maapallon, aurinkokunnan ja maailmankaikkeuden ikää ei ehkä tunnet tarkasti, mutta sen verran aukottomasti, että raamatun aikajana on täysin tuulesta temmattu.

Esim. radiohiilimääritykseen voivat heikentävästi ja väärentäen vaikuttaa seuraavat asiat: maapallon magneettikenttä, ilmakehän typpipitoisuus ja -paksuus, auringonpilkut, asteroidit, tulivuoren purkaukset jne. Tiedemiehet ovatkin sanoneet, että samoista näytteistä saa useammalla testillä eri tulokset. En siis laita painoarvoa asialle.

Suomalaisena varmaan tiedät miten puiden vuosirenkaat syntyvät? No tällöin voit unohtaa monimutkaisen radiohiiliajoituksen, sillä jo puiden vuosilustoista pääsemme tällä suomessa helposti yli raamatun aikajanan.

Entäpä miten suhtaudut jäätikkökairauksiin? Niissäkin näkyy lumensatamiset vuosittain jne. Jäätähän on kairattu jo 650 000 kerrosta alaspäin? Ja tosiaan tuossa 4200 vuotta sitten ainakaan jäätiköt eivät olleet veden peitossa (nooan tulvaa ei siis ole ollut).

Ja ajanmääritystapoja on satoja. Ne kaikki eivät voi olla yhtä aikaa väärässä, vaikka joissain yksittäistapauksissa jokin hiiliajoitus menisikin pieleen. Kyse on ”body of evidnece”, jossa yksi erilainen tulos 100:ta ei tarkoita että kaikki muutkin 99 olisivat vääriä.

Fossiileista puuttuu kehityssarja jostain eliöstä ihmiseksi. Sitä ei vaan ole.

ei puutu. Tai jos haluaa vaatia, niin ainahan voi vaatia aina uuden välimuodon… Mutta asiahan on hyvin yksinkertainen, onko sinulla Isä? On vai, entä isälläsi?
Kaikilla fossiileilla on ollut isä, se ei ole ilmestytty tyhjästä. Et siis tarvitse joka ikistä sukupolvea kyetäksesi seuramaan eliölajien kehitystä. Ja kyllä apinoihin johtaneet kehityslinjat ovat tiedossa, samoin apina lajittuminen suuren hautavajoaman syntyessä ja ilmaston muuttuessa on hyvin selvillä. Tuo johti tiettyjen (hyvin tunnettujen) apinalajien nousemiseen pystyyn, ja pikkuhiljaa peukalon siirtymiseen jne. jne.

Tämä ei ole mitään salatiedettä, tai edes vaikeaselkoista asiaa, riittää kun malttaa vain vähän lukea kirjallisuutta. Heikoissa kantimissa on usko, jos lukeakaan ei uskalla. . .

Neander-ihminen eleli jotain satatuhatta vuotta sitten, jos ihminen olisi tästä kehittynyt niin pirun pitkään kehityskausi on kestänyt.

Kuten todettua, kantasi hieman lukea vaikkapa ihan peruskoulun oppikirjoa. Ei homosapiens ole kehittynyt Nethrndalin ihmisestä, vaan Netherndalin ihminen on täysin oma ihmislajinsa. Se asusteli pitkin Eurooppaa jo monta sataatuhatta vuotta aiemmin, kun Homo Sapiens lähti edes Afrikasta. Sitten asuivat yhtä aikaa toistasataatuhatta vuotta yhdessä, kunnes viime jääkauden aikoihin netherndaliset katosivat. Miksi, on kiistelyjen aihe. Ihminen on pariutunu netherndalisen kanssa euroopassa (tämä löytyy meitin geeneistä) . mutta ei esim Afrikassa, kun ei olla yhtä aikaa siellä eletty.

Ihmisenhän on arvioitu ilmestyneen 6000 v sitten.

ööö, siis raamtun mukaan? eihän mikään muu lähde väitä moista?
6000 vuotta sitten, eli 4000 eaa oli olemassa jo monia kaupunkivaltiota Lähi-idässä ja jopa kirjallista perintöä löytyy tuolta ajalta (Gilgamesh on kirjoitettu 2000 eaa)… maanviljelyksen historia ulottuu yli 12 000 vuoden päähän…

Pitää muistaa, että me ihmiset rakensimme muinoin pyramidit, jotka ovat kyllä melkoisia taidonnäytteitä. Siinäkin on täytynyt olla "insinöörinkykyjä", että ovat säilyneet näihin päiviin asti.

Niin, jos vedenpaisumus olisi totta, niin pyramideja olisi olut rakentamassa noin 120 ihmistä… siis sen perustella että Nooan perhe oli ainoa joka olisi lisääntynyt, ja tuossa aika lyhyessä ajassa vedenpaisumus vs. ensimmäiset Egyptin pyramidit olisivat arkissa olevat naiset kyennet synnyttämään syntyvine tyttärineen sellaisella tahdilla noin 120 ihmisen populaation..

Todistusaineistoa on aivan liian vähän, jotta siitä voisi tehdä sen vakuuttavampia johtopäätöksiä.

Todistusaineistoa on murskaavasti. Kaikilta tieteen aloilta. Vai eikö geenejä ole olemassa? Käytätkö antibiootteja (eli uskot evoluution, nehän ei muuten toimisi, tai toimisivat aina)? Kiertääkö aurinkokunta galaksin keskustaa 8000 valovuoden päässä? Onko lunta satanut jäätiköille? Kasvattavatko puut yhden vuosiluston vuodessa? Liikkuvatko mannerlaatat (eli onko maanjäristyksiä)? Löytyykö kaivokset etsimällä(eli geologit tietävät malmien syntyaikoja) vai sattumalta? Mitä mieltä olet trigonometriasta (jos se pitää paikkansa, avaruuden etäisyydet pitävät paikkansa)?

Raamatun aikajana, vaikka se sisältäisi jumalan tuhansia vuosia, on paikkansa pitämätön.

 

[olkikuukkeli]

Ihmisenhän on arvioitu ilmestyneen 6000 v sitten.

Kaikesta huomaa, ettet yksinkertaisesti tiedä yhtään mitään siitä, mitä "kritisoit". Yleinen konsensus nykyihmisen syntymisajankohdasta ulottuu n. 200000:n vuoden päähän menneisyyteen, todennäköisesti hieman ylikin.

Ylipäätään näyttää siltä, että tiede on sinulle täysi kummajainen, johon et ole kokenut tarvetta perehtyä peruskoulun oppimääränkään vertaa. Tekstisi vilisee todella räikeitä tulkinta- ja asiavirheitä, joista osaan Tarinankertoja kärsivällisesti puuttuikin. En tiedä kiinnostaako sinua oikeasti haastaa omaa maailmankuvaasi, mutta mikäli haluat niin jotain kirjavinkkejäkin voisi olla tarjolla :)

 

[julle-jr]

Ainakin hän on aika huono matematiikassa ja todenäkäisyyksissä, eikä seuraa kosmologiaa. Jos seuraisi, teitäsi, että vaikuttaa siltä, että maailmankaikkeus olisi ääretön (eli ei reunoja), Tämä taas tarkoittaa sitä, että olkoon todennäköisyys kuinka pieni tahansa, se toteutuu, jos järjestelmä on ääretön.

olen samaa mieltä, että nimikerkin Noitarumpu väitteet olivat tökeröjä ja tuntuivat perustuvan tietämättömyydelle, mutta tämä maailmankaikkeuden äärettömyyskään ei taida olla ihan näin. Siis maailmankaikkeushan laajenee, eikä kai ole ääretön, vai mitä?

Tuo on itse asiassa mielenkiintoinen juttu, että jos maailmankaikkeus olisi ääretön, niin tosiaan tietysti kaikki pienimmänkin todennäköisyyden tapahtumat toteutuisivat kun integroidaan koko äärettömyyden yli. Silloin pitäisi olla esimerkiksi olemassa äärettömän monta Jatkoajan keskustelupalstaa ja jokaisesta meistä ihmisestä pitäisi olla ääretön määrä täysin identtisiä kopioita. Kaikilla näillä kopioilla olisi samanlaiset perheet ja identtinen aikaisempi elämä kaikkine sattumuksineen.

 

[Baldrick]

Silloin pitäisi olla esimerkiksi olemassa äärettömän monta Jatkoajan keskustelupalstaa ja jokaisesta meistä ihmisestä pitäisi olla ääretön määrä täysin identtisiä kopioita.

Kiitos kuitenkin, mutta yhdessä psychodadissä on jo tarpeeksi kestämistä.

Kieltämättä tuo ihmisen maapallolle "tulon" ajoitus 4000 eaa on mainittu vain raamatussa tai mahdollisesti siihen uskovien "tiedemiesten" toimesta. Tästä tuli mieleen Richard Dawkinsin dokkari, joka on tullut jo pariin otteeseen Yleltä. Siinä joku Harvardin/Oxfordin/jonkun muun tutun yliopiston kemianprofessori sanoi uskovansa maapallon olevan 6000 vuotta vanha. Dawnkinsin kysyessä, että mihin herra tämän perustaa, vastauksena tulee: "Koska raamatussa sanotaan niin." No sitten Richard kysyy, että millä perusteella voi luottaa raamatun teksteihin faktoina, kerta sen lähteitä ei tiedetä. Vastaus:" Koska raamattu on Jumalan sana ja Jumala on oikeassa." Siinä vaiheessa valahtaa Richardinkin naama norsun vitulle, että miten tällainen kaveri voi olla professorina tunnetussa yliopistossa. On aivan uskomatonta pitää raamattua validina tietolähteenä, jos sen sanomalle ei ole lähteitä ja sen osia on jo todistettu vääriksi. Silti se vaan on Jumalan sana. Uskomatonta!

 

[mjr]

Ja tuosta lapsen kuolinvuoteella-asiasta. Vittu, jos se saisi muksun iloiseksi niin mä lausuisin siinä vaiheessa vaikka Tabermannin runoja balettihameessa. Tuonpuoleisesta puhuminen olisi todella pieni asia, eikä siinä olisi oikeastaan edes kynnystä.

Olen kyllä myös näillä linjoilla. Joskin on tunnustettava, että hädin tuskin pystyn edes ajattelemaan tuollaista tilannetta omalla kohdalla. Kai sitä pystyisi toimimaan, kun siinä lapsi olisi suojeltavana. En olisi voinut kuvitellakaan sen tunteen intensiivisyyttä, mikä omaan lapseen kohdistuu ennenkuin lapsia tuli perheeseen (huom. tämä on empiirinen havainto, joka koskee vain itseäni eikä sillä välttämättä ole mitään yleistä pätevyyttä). Luulisinpa että juuri tälläiset tilanteet tässä karussa maailmassa (ja näiden tilanteiden jatkuva mahdollisuus) ovat niitä asioita, jotka pitävät nämä kaikki erinäiset jumalat pois työvoimatoimistojen luukuilta. Onhan valtaisan lohdullista voida ajatella, ettei edes kuolema ole lopullinen, että lopussa odottaa Hollywoodiakin parempi onnellinen loppu. Omalta kohdalta on kuitenkin sanottava, että tämä muistuttaa aivan liian paljon helppoa kipulääkitystä ja itsepetosta ja että mieluummin olen ilman tätä erittäin todennäköisesti fiktiivistä lohtua tässä maailmassa. Silti voin kuvitella, että tälläisellä lohdullisella joskin valheellisella uskolla on selkeä evolutionäärinen funktio: sen avulla on suurten joukkojen varmasti helpompi olla ja toimia hedelmällisesti elämissään.

 

[Tarinankertoja]

olen samaa mieltä, että nimikerkin Noitarumpu väitteet olivat tökeröjä ja tuntuivat perustuvan tietämättömyydelle, mutta tämä maailmankaikkeuden äärettömyyskään ei taida olla ihan näin. Siis maailmankaikkeushan laajenee, eikä kai ole ääretön, vai mitä?

Ei suinkaan, nyt ollaan havaiontjen perustella todettu, että laajenemisen ulkopuolelakin olisin maailmankaikkeutta, ja vaikka pimeää ainetta ei tunneta, näyttäisi siltä, että laajeneminen on äärettömyys. Eli ei ole massaa joka saisi avaruuden kaareutumaan, ja se pysyisi levynä. Ja tapahtumahorisontin ulkopuolella olisi ääretön kaikkeus.

Tätä matikkaa tän takana en ihan hiffanut, mutta tuossa siencen jutussa nimenomana tultiin siihen tulokseen, että meistä jokaisesta tosiaan löytyy tällöin myös ääretön määrä kopioita jne.

No tämähän taas on riippuvainen toki siitä mitä aika sitten loppuenlopuksi on jne... tässä ketjussa näitäkin toki voi pohtia, mutta asian esilletuonnin pointti oli lähinnä se, että epätodenäköisyydet kutistuvat mitättömyyksiksi avaruuden mittakaavoissa ja ajanjaksoissa. Ihan vaikka näkyvän sellasen puitteissa.

Siksipä kreatonistit pitäytyvät nuoressa maailmassa, jolloin ei sattumille olisi pitkiä ajanjaksoja. White Hole kosmologia on ehkä paras tuon"alan" tuotoksista, koska siinä on matikka ja suhteellisuusteoria takana (paitsi että siinä on lähtöoletusvirhe)

 

[Noitarumpu]

Sanoisin kuitenkin, ettei koskaan tulisi sanoa "ei koskaan", joten ei ole ehkä hyvä sanoa, että usko jumalaan tulee aina olemaan osa sinua. Ehkä niin tulee tapahtumaan, mutta mistä sitä koskaan tietää, jos joudut syömään sanasi.

Voihan se noinkin olla, jos oikein kovasti tulee vastoinkäymisiä, niin menee kyyniseksi ja katkeraksi korkeammille voimille. Voin vain todeta tämän hetken tilanteen, jonka uskon jatkuvan.

Mitä tulee kirjoituksiini, niin siellä on aivan varmasti virheitä paljon ja tietämättömyyttä, jotka auliisti myönnän. En muista kaikkea, eikä ole aina aikaa tarkistaakaan. Yleensä kirjoittelen enemmän iltamyöhällä ja väsymyskin tulee kuvaan mukaan. Suokaa siis anteeksi kaikki lukijat, jos en ole aina kartalla.

 

[Noitarumpu]

Mistä stetsonista tämä luku on repäisty? Oletatko aivan oikeasti, että ihmissuku on 6000 vuoden ikäinen?

Epäselvästi laitoin. Raamatullinenhan tuo luku on. Mä en kuitenkaan yleensäkään perusta kauheesti montaks tuhatta tai miljoonaa vuotta jostain on kulunut, kun ne kaikki ovat arvioita ja ihmisten kyhäämiä tulkintoja.