Sivuaa ohuelti aihetta mutta muutama pohdinta alla olevaan:
Ja tuo alla oleva kysymys minuaki askarruttaa. Millä tuollaisen teon todellakin voisi hyvittää? Mielestäni ei millään. Uhrille jää henkiset haavat, vaikka syyllinen ripustettaisiin munista kattoon luppuelämäkseen
Kysymys oli seuraava:
Kuinka tulisi menetellä, jotta tällaiset henkilöt saavat myös ansaitsemansa rangaistuksen ja millainen sen tulisi olla?
Uhrin kannalta tekoa ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä voi hyvittää, koska likipitäen aina uhrille jää henkiset haavat, joiden parantuminen on vuosien tai jopa vuosikymmenten "projekti" ja vaatii ammattiauttajan apua ja kenties satoja terapiaistuntoja. Uhri ja uhrin omaiset varmasti yleisimmin toivovat mitä ankarinta rangaistusta, olipa kyse maallisesta oikeudesta tai uskovaisten ollessa kyseessä mahdollisesti oikeudesta tuonpuoleisessa, etenkin tilanteessa jolloin tekijä ei kadu tekojaan. (Huom: itse en usko tuonpuoleiseen, tämä täsmennyksenä, jollei joku satu asiaa tietämään).
Koska jokainen on vieläpä yksilö, on vaikea määritellä tiettyä oikeaa tapaa tuomita ja antaa rangaistus, koska joku voi olla tyytyväinen siihen, että tekijä saa jonkiin sortin rangaistuksen (vaikkapa muutaman vuoden ehdottoman tuomion) ja samalla joku toinen voi olla sitä mieltä, että kuolemantuomio on ehdottomasti oikea rangaistus. Jollekin voi riittää siis se, että tekijä joutuu oikeuteen ja tuomittavaksi, rangaistuksen pituus ei välttämättä ole merkitsevä seikka, vaikka, uskoisin, että erityisesti seksuaalirikosten, ja vielä siitä eriytettynä pedofiilien, kohdalla toivotaan mitä ankarinta rangaistusta.
Olisin kyllä valmis siihen, että rangaistusasteikkoa kiristettäisi tai nykyisen asteikon yläpään rangaistukset otettaisi aktiivisempaan käyttöön, jolloin kansalle (ja mahdollisesti uhrille) syntyisi mielikuva, että oikeuslaitoksessa todellakin paneudutaan asiaan ja annetaan tuomion teon vakavuuden mukaan, ja moni pitää seksuaalirikoksia mitä vakavimpina rikoksina, ja kyllä, minäkin pidän etenkin pedofiliaa tuomittavana, vaikka tiedostan sen, että monien, mutta ei kaikkien, pedofiilien taustalla on minä-kuvan vääristymä ja he itsessään ovat sairaita, joten onko sairaiden tuomitseminen vankilaan oikein vai olisiko sittenkin parempi paikka heidän kohdalla määräämätön ajanjakso hoitoa vankimielisairaalassa? Ja insestiin sortuneiden taustalla on korostuneena vielä vääristynyt kuva seksuaalisuudesta ja se, että itse on kokenut lapsena insestiä voi olla laukaiseva tekijä ja sortuu itsekin aikuisena samaan. Luin aiheesta vuosia sitten tutkimuksen, siinä, mielenkiintoista mutta totta, verrokkiryhmien perusteella kyettiin todistamaan se, että henkilö, joka oli lapsena kokenut insestiä, syyllistyi aikuisena siihen suuremmalla todennäköisyydellä kuin henkilö, joka ei sitä ollut kokenut.
Uhrin kannalta oikean tuomion löytyminen ollee vaikeaa, jollei sitten kysytä uhrilta itseltään soveliasta rangaistusta mutta oikeusvaltiossa siihen ei voida ryhtyä koska tuolloin tuomiot eivät olisi millään mittatikulla mitattaessa tasa-arvoisia. Rangaistus voisi vaihdella kaikesta vankeuden ja kuolemantuomion välillä. Sen sijaan demokraattisin keinoin lakeja on minustakin syytä muokata, ja itse ottaisin keinovalikoimaan vankeusrangaistuksen ja mahdollisen hoito-ohjelman oheen myös kemiallisen kastraation, koska se on kuitenkin tehokkaampi kuin tyyli "munat pois ja linnaan". Mutta siinä mielessä olen samaa mieltä kanssasi, että uhrin kannalta (välttämättä) mikään rangaistus ei ole sopiva koska hänelle jää (lähes poikkeuksetta) lähtemättömät arvet jouduttuaan seksuaalirikoksen uhriksi. Ja kyllä, minulla on läheistä kokemusta aiheesta, elämääni on kuulunut ihminen, joka on joutunut seksuaalirikoksen uhriksi - hänet on raiskattu ja se on jättänyt häneen lähtemättömät jäljet.
vlad.
