Minusta ei tuntuisi kummalliselta, vaikka kirkko ei kaikissa asioissa välittäisikään Suomen laista. Eihän tietenkään kirkko voi minkään yksittäisen valtion lakien mukaan toimia, jos lait jossain tapauksessa ovat kirkon omien periaatteiden vastaisia. Siis koska kirkon piirissä uskotaan, että kirkon toiminta perustuu Jumalan sanaan (Raamattuun), niin ei kai silloin ole epäselvää kumman pitäisi kirkon mielestä olla enemmän oikein, sen oma opetus vai joidenkin satunnaisten ihmisten säätämät lait?
Se, että pedofiilit tuomitaan maallisessa oikeudessa, ei kylläkään liene kirkon mielestä mitenkään sen omien periaatteiden vastaista, eikä edellinen kappaleeni varsinaisesti tähän pedofilia-asiaan liittynytkään. Tuli vain sellainen vaikutelma tätä ketjua selatessa, että ihmiset jotenkin näyttävät olettavan, että kirkko jotenkin helposti luopuisi omista opeistaan siksi, että joku valtio niin määrää. Minusta taas todellisen kristityn luulisi pitävän kiinni omista näkemyksistään vaikka valtio määräisi sen johdosta sähkötuoliin, eikä kumarrella ihmisten mielipiteitä. Eihän sellainen ole mistään kotoisin, että ensin julistetaan kirkon toimesta, että asia on näin ja sitten kymmenen vuoden päästä todetaan, että se onkin jotenkin toisin.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, että kirkko on tehnyt itsestään taloudellisesti riippuvaisen valtiosta. Sehän varmaan onkin osaltaan vaikuttanut siihen, että kirkonmiehet joutuvat ojentautumaan maallisten päätösten suuntaan. Jos näin on, niin silloinhan kirkko tavallaan on valmis luistamaan periaatteistaan rahan takia, mikä edelleen on aika kummallista.
Puhutaanko tästä kuuluisasta rippisalaisuudesta muuten jotain Raamatussa, vai perustuuko koko ajatus ihmisten kehittelemiin oppeihin? Itse en ainakaan saa päähän yhtäkään raamatunkohtaa, joka käsittelisi rippisalaisuutta. Sehän ei tosin todellakaan tarkoita, etteikö sellaisia olisi, mutta joku paremmin tietävä voinee valaista tässä. Ainakaan Aatamin ja Eevan kohdalla rippisalaisuudesta ei ole tietoakaan, kaikkihan näet tietävät heidän omenaepisodistaan. Samoin muistuu mieleen Raamatun tarina jostain kuninkaasta, joka joskus lähetti kilpakosijansa sotaan kuolemaan eli siinäkään asiassa ei mitään salaisuutta tunnu olevan, kun kerran kaikki voivat hänen synnistään lukea.