Eipä noilta muutamalta nimimerkiltä tainnut tulla liseselvitystä, joten asiat jäivät taas vähän auki.
Väitse siitä, että hyväksikäyttöä esiintyy enemmän kirkon piirissä kuin muualla yhteiskunnassa?
Tilastoista piilossa pysyvää hyväksikäyttöä on eniten kirkko instituutiossa, johtuen kirkkolaista, kas papeilla on kirkkolain suojelema erikoisasema: heidän ei tarvitse paljastaa hyväksikäyttörikoksia. 1 + 1 = ?
Papit saattavat tahollaan kieltäytyä ilmoittamasta rikoksia lastensuojeluviranomaisille tai poliisille ja sen sijaan käsitellä niitä omin keinoin (nimeämällä ne synneiksi, ehkä kehottamalla harjoittamaan katumusta, hyvittämään teon ja auttamaan uhria, ja lopulta anteeksi antamalla). Näin toimien he ilmaisevat kantaa, että kirkolla on oma oikeutensa, jota se käyttää riippumattomasti piittaamatta oikeusvaltiosta, jossa se toimii. Kirkossa tekijän suojelu on mennyt lapsen suojelun edelle (myös täällä, vai miksi luulette esiin tulleiden tapausten oleen vuosikymmenten takaa?)
Eli kyllä, kirkko Instituutiona suojelee hyväksikäyttäjiä ja on vastuussa tästä instituutiona.
Suomessa lastensuojelulaki velvoittaa ammattihenkilöt (myös seurakuntien työntekijät, jotka eivät ole pappeja tai lehtoreita) ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä lastensuojeluviranomaisille, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsen hyväksikäytöstä. Heh, mutta samassa laissa säädetään myös, että edellisen estämättä on voimassa, mitä rippiin tai muuhun sielunhoitoon liittyvästä salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään ja määrätään.
tämä on täysin
ABSURDIA!
Ja silti kirkko haluaa pitää kiinni erioikeudestaan, eli on vastuussa instituutiona hyväksikäytön salailusta, eli hyväksikäytöstä.
Loogisesti ajatellen, jos kirkko katsoo Jeesuksen valtuuttamana voivansa joko antaa anteeksi tai olla antamatta anteeksi, vaikka se olisi kuitenkin ristiriidassa muun lain ja oikeuskäsitysten kanssa. Tämänhän pitäisi Kirkossa koskea kaikenlaisia törkeitä rikoksia.
mutta ei, pedofiilit olkoon kirkon erikoissuojelussa, heistä ei pidä täytyä kertoa . . .
Itseni on erittäin vaikea ymmärtää, että oikeusvaltio sietää tällä hetkellä vallitsevaa epäselvää tilannetta jossa esimerkiksi kunnalliset sairaalat sallivat pappien toimia muista ammattiryhmistä poikkeavasti, jos potilas tai omainen uskoo heille tiedon lapsen julmasta kohtelusta tai sukupuolisesta hyväksikäytöstä.
Voimassa olevan lainsäädännön omavaltainen sivuuttaminen ja tekijöiden sisäinen kohtelu kertoo, että kirkko kokee olevansa oikeusvaltion yläpuolella.
No uskovat ja kirkkoon kuuluvat, onko se? Vai voitaisiinko lakia muuttaa vihdoinkin Jeesuksen armon sivuttavaksi?