Fordél kirjoitti:Toisin kuin eräät niin minulla ja lähes kaikilla muilla kristityillä toimii oma ajattelu emmekä mene esimerkiksi kivittämään ketään. Senhän kielletään jo kymmenessä käskyssä.
"I want my Bible with fries and onion rings". Eli sieltä voi itse kaivella ne miellyttävät ja hyvät kohdat ja jättää nuo edellä mainitut omaan arvoonsa? Eikö Raamattu ole Jumalan sanaa? Mun mielestä jo nuo kohdat mitä tuossa tuli riittävät syyksi pitämään uskontoa, ei pelkästään vääränä vaan täysin moraalittomana asiana.
Eipä siinäkään kauaa mennyt kun "Raamatun kaivelu" muuttui jotenkin negatiiviseksi :)
Sinä et tietenkään järkevänä modernina kristittynä toteuta noita Jumalan suoria käskyjä. Kirjoitit kuitenkin: Jotta tuo ensimmäinen lause pitäisi paikkansa, täytyisi kyseisestä uskonnosta löytyä selkeitä käskyjä ryhtyä sotaan tai tappamaan muita kansoja. Ja minä vastasin sinulle lainaamalla Jumalaa itseään. Vai oletko kenties sitä mieltä, että "yksikään oikea kristitty ei ota mallia Jahven suhtautumisesta vääräuskoisiin?" Itsekin olen kyllä sitä mieltä, ettei yksikään oikea skotti laita sokeria aamupuuroonsa.
Muutenkin olen aina ihmetellyt, miksi VT on otettu mukaan kristinuskoon.
Kaiken mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, voidaan perustelematta sivuuttaa, ja muut onkin sitten jumalan sanaa.
Tai voisiko olla, että joka ei sovi nykyiseen maailmankuvaan tai yhteiskuntaan?
Eihän se yksilön jumaluskoon vaikuta, mutta mun mielestä kyseenalaistaa kirkon perustan. Kirkkohan tekee paljoin hyvää työtä ja on sosiaalisesti arvokas yhteisö, mutta se silti perustuu raamattuun, jonka opetukset ei oikein sovellu nykyaikaan. Yhteisöllä on opus, jota se sanoo noudattavansa, mutta ei noudata. Jessen opetukset ok, mutta jopa Paavalia jo kyseenalaistetaan (naispappeus, homoista puhumattakaan). eikö siitä muusta silpusta jessen opetusten ympärillä voisi vain luopua? No instituutio, kirkko, ei tietenkään niin tee, mutta miksi uskovat eivät niin tee (eroa kirkosta), on mysteeri meikäläiselle.
Olen itse sitä mieltä, että kirkon asema pitäisi muuttaa, jos sitä ei kokonaan lakkauteta valtiollisena laitoksena. Totta kai kirkon tekemä hyväntekeväisyys ja muu sellainen on hienoja asioita, niistä ei voi ottaa mitään kunniaa pois, mutta tarvitaanko siihen tosiaan kristillisiä opetuksia tai uskonnollista perustaa niin vahvasti? Tai, että jos haluaisi tiiviisti tai vaikka johtamistasolla osallistua hyväntekeväisyyteen tuota kautta, niin olisiko pakko kuulua siihen kirkkoon tai varsinkaan uskoa Jumalaan tai mihinkään muuhunkaan mistä Raamattu puhuu? Mielestäni ei. Kirkosta voisi ihan hyvin muodostaa järjestön, jonka ensisijainen tehtävä on auttaa heikko-osaisia ja siihen voisi osallistua tai liittyä ihan kuka tahansa, oli minkä tahansa uskonnon jäsen, tai sitten ei usko lainkaan. Eli se ei velvoittaisi mitään kristillisiä vakaumuksia, ainoastaan vilpittömän halun auttaa heikkoja.Eihän se yksilön jumaluskoon vaikuta, mutta mun mielestä kyseenalaistaa kirkon perustan. Kirkkohan tekee paljoin hyvää työtä ja on sosiaalisesti arvokas yhteisö, mutta se silti perustuu raamattuun, jonka opetukset ei oikein sovellu nykyaikaan.
Kyllähän tuo vie pohjan kaikelta mitä kirkko toteaa yhtään mistään yhteiskunnallisesta asiata ja käyttää perusteluna pyhän kirjansa sanaa. Sanovat kuitenkin eripäin sadan vuoden päästä. Joku luo vielä pian kirkon evoluutioteorian.
Niin eikös historiaakin tulkita vähän eri aikakausina eri lailla? Ihmettelen tätä kirkkoa kritisoivien kritiikkiä muutosta kohtaan. Miksi kirkon pitäisi taantua ajatuksissaan vuosituhansien taakse eikä se saisi tuoda hyviä ajatuksiaan tähän päivään?
Edelleen: Miksi sitten riiputtaa matkassa sitä Vanhaa Testamenttia kun suurin osa sen opetuksista ja muusta tilpehööristä on sellaista ettei sillä ole sen suurempaa merkitystä nyky-kristityille? Jos/kun kirkko haluaa siirtyä nykyaikaan niin eikö ole perusteltua vaatia, että tehdään myös konkreettisia muutoksia eli kun VT:n opetukset ovat aikansa eläneitä niin poistetaan se Raamatusta - mutta eihän niin voida tehdä koska siinä katoaa historiaa ja perinnettä. Joten oppirakenne on edelleen ristiriitainen ja on puhuttava vanhasta liitosta ja uudesta liitosta, ja toimitaan sen mukaan kumpi on sillä hetkellä edullisempaa. En minä ainakaan ymmärrä noin ristiriitaista toimintaa.
Uskallan jopa rohkeasti väittää, että kirkko on sisimmässään taantumuksellinen niin kauan kuin sen opetukset ovat ristiriitaisia ja toiminta sitä samaa.
En osta tätä ajatusta, koska tosiaan kirkon sisällä ei ole tällaista taantumuksellsuutta tässä kohdin. Kyllä se tietää pitääkö joitain kivittää vai ei jne. Kannattaa siis tässä kohdin katsoa vähän laajemmalla perspektiivillä kirkon opetuksia (mitä se opettaa tänään) sekä miten se toimii.
Toimiiko kirkko sitten siten kuten se opettaa? Edelleen, vaikka on kulunut jo parikymmentä vuotta, naispappien asema on monin paikoin tukala - vast' ikää eräs kanttori (nainen) kieltäytyi työskentelemästä naispapin kanssa. Entäpä muu toiminta? Vuosittain listattaessa työpaikkoja, joissa joudutaan eniten syrjinnän ja ahdistelun kohteeksi, kirkko on työnantajana hyvin korkealla tällä (surullisella) listalla. On ihme, että kirkko - joka opettaa rakkaudesta tms. - sallii vuodesta toiseen tällaisen jatkumisen. Toki muillakin aloissa tätä harjoitetaan mutta kirkon riippuminen listan kärkipäässä on osoitus kaksinaimoralismista.
Jos näin on niin stay tuned. Katolisen kirkon puolelta olisi ainakaan varmasti odotettavissa pian lehdistötiedote suhtautumisessa seksiin alaikäisten poikien kanssa.Vai onko kirkko demokratia, eli kun riittävän suuri osa vaikkapa kirkkovaltuustosta on sitä mieltä, että huorinteko tai eroaminen ei enää ole syntiä, niin Jumalan sana siltä osin muuttuu?
Kirkohan ei varmasti tällaista ristiriitaa suuremmin tunne, koska siellä osataan ajatella asia mielestäni täysin realistisesti. Ongelma on lähinnä näiden ihmisten päissä, jotka hakevat paikkoja, joihin iskeä kristinuskossa.
Kyllä kirkko toimii mielestäni kuten se opettaa.
Naispappeus on tosiaan paha kysymys, mutta nyt eletään varmasti sellaista siirtymävaihetta, jossa on vielä olemassa kahta koulukuntaa. Uskon, että kun vanhat jäärät siirtyvät vetämään toimituksiaan taivaallisiin maisemiin, tuokin ongelma poistuu.
Minunkin täytyy kyllä sanoa, että on tavallaan helpompi kunnioittaa sellaisia uskovaisia, jotka pitävät kynsin hampain kiinni Raamatun opetuksesta, eivätkä muuta kantojaan sitä mukaa kuin yleisen mielipiteen aiheuttama paine kasvaa liian suureksi. Jos Raamattu on Jumalan sanaa, niin ei kai se voi muuttua sitä mukaa kuin ihmisten mielipiteet yleisesti maailmassa ja yhteiskunnassa muuttuvat? Vai onko Jumala sanonut, että tämä käsky on voimassa vuoteen 1999 asti ja sen jälkeen saatte, hyvät uskovat, päättää omin päin miten tässä asiassa kannattaa toimia?
Vaikka saatan uskontokeskusteluissa tarttua ristiriitaisuuksiin, tulkintavaikeuksiin ja tiettyihin historiallisiin tosiseikkoihin, jotka laittavat uskonnollisen maailmankuvan kyseenalaiseen valoon, arvostan silti ihmisiä, jotka osaavat tasapainoitella 2000-luvun sekulaarin humanismin ja kristinuskon välissä.
Ja olen samaa mieltä kanssasi siitä (näin tulkitsen kantasi), että sekulaari humanismi ja kristinusko voivat ilmentää monissa asioissa täysin samaa katsantokantaa.
Se että 2000-luvun maailmaa hallitsisi voittopuolisesti minkäänmoinen humanismi tai kristinusko, en voi kuitenkaan valitettavasti allekirjoittaa.
Jotain buddhalaisuutta tunnutaan ihailevan aika paljon täällä länsimaissa, mutta tosiasiassa se ei eroa paljoakaan kristinuskosta. Tuntuu että tuo Tiibetin uskonto on jopa paljon enemmän taikauskoisempi kuin kristinusko nykypäivänä, aika ahdistava fiilis tuli dokkarista.
Ei eroa paljoakaan kristinuskosta? Tätä voisit hieman selittää. Entä miten buddhalaisuus tai kristinusko ovat taikauskoisia?
No eroavat toki merkittävästi. Kristinusko on ”taikauskoista” koska se edellyttää henkiolentoihin uskomista, kun taas Buddhalaisuus poikkeaa useimmista muista uskonnoista juuri tässä, että se ei edellytä uskoa yliluonnollisiin jumaliin tai palvontamenoja. Toki siihen sisältyy ajatus jonkin näköisestä ”sielusta”, eli ihmisen kuolemattomasta osata, joka voi syntyä uudelleen.