Jeesuksen ylösnousemus tosiaan oli merkittävälle osalle alkukristittyjä tärkeä asia, mutta kuten varmasti tiedät, Jeesuksen seuraajien rivit eivät olleet kovinkaan yhtenäisiä alunperinkään [1]. Juuri tästä syystä seurasi myöhemmin polemiikkia esimerkiksi Jeesuksen jumalallisesta/inhimillisestä luonteesta.
Väite siitä, että joku maan päällä tallusteleva ihminen on Jumala, on monoteistisessä ajatusmaailmassa sen verran radikaali, että asiasta syntynyt hämmennys on hyvinkin ymmärrettävää. Kuitenkin samanaikaisesti on todisteita siitä, että Jeesuksen jumalallinen status kuului hyvin varhain kristilliseen ajatteluun.
Tästä seuraa mielestäni ongelma sellaiselle näkemykselle, jossa esitetään, että:
1. historiallinen Jeesus ei edes vihjannut mitään sen suuntaista, minkä voisi kohtuudella tulkita väitteeksi jumaluudesta
ja
2. Jeesuksen kuoleman jälkeen ei tapahtunut mitään epätavallista.
Näistä lähtökohdista kun on melko vaikea nähdä, miten kristinusko jo hyvin varhaisessa vaiheessa (ja silti hyvinkin pitkälle toisen temppelin juutalaisuuden monoteistisen ajatusmaailman säilyttäen) päätyi sekä uskomaan että:
1. Jeesus oli jumalallinen
ja
2. Jeesus nousi kuolleista.
Mielestäni nämä seikat varhaisen kristinuskon sisällöstä selittyvät uskottavammin, mikäli niillä on jonkinlainen kiintopiste Jeesuksessa itsessään.
Nykytutkimus lähes yksimielisesti hyväksyy sen, että joukko Jeesuksen seuraajia sekä myös tuossa vaiheessa vihamielinen Paavali ja luultavasti enintään välinpitämätön Jeesuksen veli Jaakob kokivat jotain, minkä he tulkitsivat kuolleista nousseen Jeesuksen ilmestymisiksi. 1. Kor. 15:ssa (kirjoitettu parikymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen) Paavali viittaa varhaiseen traditioon, jonka hän oli jo aikaisemmin välittänyt korinttilaisille, kuten oli sen itse saanut vastaanottaa - ja Galatalaiskirjeessä hän toteaa käyneensä Jerusalemissa pariinkin otteeseen tapaamassa Keefasta (Pietaria), Jaakobia ja Johannesta, varmistaakseen että hänen julistuksensa on yhtäpitävä heidän kanssaan. Kun sitten vielä nuo avainjakeet 1. Kor. 15:sta näyttävät kääntyvän erittäin sujuvasti Aramean kielelle, niin tämä vahvistaa materiaalin alkuperän varhaisessa arameankielisessä seurakunnassa. Ja tässä materiaalissa siis puhutaan Kristuksen kuolemasta, hautaamisesta, ylösnousemuksesta ja ilmestymisistä:
"3 Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:
-- Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,
niin kuin oli kirjoitettu,
4 hänet haudattiin,
hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,
niin kuin oli kirjoitettu,
5 ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.
6 Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. 7 Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. 8 Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt."
Toki on olemassa kaikenlaisia kokemuksia kuolleiden läheisten ihmisten ilmestymisestä kuoleman jälkeen, uskonnollisia näkyjä, yms. joita voidaan hyvinkin yrittää selittää pelkästään psykologian kautta. Parin yksittäisen ihmisen kokemana tällaiset eivät siis välttämättä todistaisi vielä paljoakaan. Mutta tässä on mukana useampi ilmestyminen ihmisjoukoille - ja mukana on myös henkilöitä, joiden kanssa Paavali kertoo itse keskustelleensa. Lisäksi tuo "joista useimmat ovat yhä elossa" on aivan kuin kehotus ottamaan asioista selvää näiltä henkilöiltä itseltään.
Mikäli tällaiset ilmestymiskokemukset todella tapahtuivat (ottamatta välttämättä kantaa siihen, että miten ne selittyvät), niin se auttaa meitä jossain määrin sen ymmärtämisessä, että miksi kristinusko syntyi ja siinä oli keskeisenä asiana usko Jeesuksen ylösnousemukseen.
Kuitenkin asiaan liittyy vielä toinen seikka. Nimittäin kokemukset Jeesuksen ilmestymisistä (varsinkin mikäli ne eivät olleet hyvin selviä ja todellisen oloisia) eivät sellaisenaan vielä tekisi ylösnousemususkon syntymisestä erityisen
todennäköistä. Juutalaiseen ajatusmaailmaan olisi sopinut ihan hyvin ajatus siitä, että Jeesuksen sielu otettiin talteen Abrahamin helmaan, jossa hän sai levätä odottaen ruumiin ylösnousemusta tulevaisuudessa, kun juutalaisen uskon mukaan kaikki nousisivat kuolleista. Tällöin he olisivat hyvin voineet tulkita kokemuksensa niin, että Jumala salli Jeesuksen vielä ilmestyä heille ikään kuin vahvistuksena siitä, että hän saa nyt levätä rauhassa. Se, että kristityt uskoivat Jeesuksen nimenomaan nousseen kuolleista yksin, ennen yleistä eskatologista ylösnousemusta, vaatii jonkinlaisen selityksen. Koska varhainen kristinusko syntyi ja vaikutti samalla alueella, missä Jeesus oli kuollut ja tullut haudatuksi, voidaan kohtuudella päätellä, että tässä ympäristössä usko Jeesuksen ylösnousemukseen ei olisi voinut syntyä, mikäli Jeesuksen ruumis yhä oli haudassaan.
Eli viittaukseni Jeesuksen omakohtaiseen näkemykseen "jumalallisuudessaan tarkoitin seuraavaa
Ihmisen Poika voidaan ehkä jossain yhteyksissä tulkita tuollaisella tavalla, mutta toisissa yhteyksissä se on varsin selvästi yhteydessä Danielin kirjan 7. luvussa mainittuun apokalyptiseen hahmoon:
"13 Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä
ja näin, miten taivaan pilvien keskellä
tuli eräs, näöltään kuin ihminen.*
Hän saapui Ikiaikaisen luo.
Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen,
14 ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä."
* Sanasta sanaan käännettynä: Kuin ihmisen poika.
Jumalan poika taas ei tosiaan välttämättä juutalaisessa ajatusmaailmassa tarkoittanut jumaluutta - joskin evankeliumeissa se tuntuu paikoitellen tarkoittavan jotain sen suuntaista.
Näiden kristologisten tittelien merkitys tosiaan on kiistanalainen asia, mutta on muutakin relevanttia aineistoa. Varsinkin Johanneksen evankeliumissa on muutama hyvinkin selkeä kohta, jossa Jeesus näyttää ilmaisevan jumalallisuutensa. (Esim. Jumalan nimen "Minä Olen" käyttäminen itsestään useammassa kohdassa.) Kaikissa evankeliumeissa Jeesuksen sanoista voidaan johtaa myös ns. implisiittistä kristologiaa. Hän esim. antaa ymmärtää että hän:
- on jopa enkeleitä korkeampi, vain Isälle alisteinen (Mark. 13:32, Matt. 24:36)
- on ainoa, joka tuntee Isän, ja myös on se, joka ilmoittaa hänestä muille. (Matt. 11:27)
- on ollut olemassa koko Israelin historian ja vastuussa profeettojen lähettämisestä, mikä juutalaisessa ajattelussa oli jotain mitä Jumala teki (Matt. 23:34-37)
- on se jonka tunnustaminen on ratkaisevassa asemassa ihminen saaman tuomion suhteen (Luuk 12:8-9)
- omistaa vallan antaa syntejä anteeksi, vaikka juutalaisessa ajattelussa tämä kuului Jumalalle (Matt. 9:2, Mark. 2:5, Luuk. 5:20 ja 7:48)
- omaa vallan täydentää, muuttaa ja korjata Jumalan lain sisältämiä määräyksiä (Matt. 5-7)
- jne.
Toki Jeesuksen itseymmärrys on erityisesti synoptisissa evankeliumeissa tietyllä tapaa arvoituksellinen, eikä hän ilmaise sitä niin selkeästi kuin voisi. Mutta näille hiukan arvoituksellisille mutta vahvasti hänen jumalallisuuteensa viittaaville väitteille tuli konkreettisempi vahvistus hänen ylösnousemuksensa myötä.
Ilmeisesti Jeesuksen elinaikana ja heti hänen kuoltuaan oli olemassa ryhmä - myöhemmin tietysti ydinryhmä - joka piti Jeesusta jumalaista alkuperää olevana.
Ja ilmeisesti myönnät, että esim. Paavalin kirjeissä ja Johanneksen evankeliumissa tämä ajatus esiintyy jopa varsin selvästi? Toisinaan tavataan syyttää Paavalia tämän ajatuksen kehittämisestä. Tämä on kuitenkin sikäli ongelmallinen näkemys, että itse asiassa tuo väite Jeesuksen jumaluudesta on kaikkein paras ehdokas selittämään Paavalin intoa vainota kristittyjä ennen kääntyimistään. Ja myös Filippiläiskirjeen 2. luvussa siteerattu kristologinen hymni on monien tutkijoiden mielestä voinut olla olemassa jo ennen Paavalin kääntymystä ja joka tapauksessa ei liene Paavalin luomus.
Ihan ensimmäiseksi minun täytyy sanoa, että metafysiikan tuntemukseni on niin heikko, että jäävään itseni ulos tästä keskustelusta.
Kunnioitan päätöstäsi tässä kohdassa, ja taidan toimia samoin suhteessa keskusteluumme juutalaisesta polyteismistä. Mainitsin keskustelun kuluessa muutamia pointteja, joiden valossa asiaa voisi mielestäni ymmärtää, mutta vaatisi enemmän perehtymistä aiheeseen, jotta voisin muodostaa vankan käsityksen.
Tarkoituksenani olikin sanoa, että hypoteettinen Jumala tavallaan sulkee itsensä maailmankaikkeuden ulkopuolelle, mikäli Hänen aktiivista vaikutustaan ei voi todentaa edes tarkimmilla tuntemillani tiedonhakumenetelmillä.
Ymmärrän ajatuksesi, mutta tässä on tavallaan vaarana se, että annetaan modernin länsimaisen tieteellisen naturalismin sanella ne lähtökohdat, joiden mukaisesti Jumalan pitäisi toimia ilmoittaessaan itsensä. Jos ajatellaan, että Jumalan tarkoituksena on ollut välittää useimmille ihmisille luonnon kautta tiedoksi, että on olemassa jonkinlainen korkeampi voima, niin tässähän Jumala näyttää onnistuneen varsin hyvin. (Ja samanaikaisesti on myös vähintään avoin kysymys, että tulisiko modernin tieteellisen maailmankuvan valaisemankaan ihmisen vetää johtopäätöstä siitä, että Jumalan olemassaolo on totaalisesti tietomme ulkopuolella. Mutta tässä ajautuisimme aiheeseen, josta jo suostuimme jäämään erimielisyyteen.)
Lisäys: Yritin nipistää viestin mahtumaan tuon max, 10.000 merkin puitteisiin, mutta väkisin jäi hiukan yli. Eli jatkuu seuraavassa.