Huh, taas tulee pitkä pätkä tekstiä. Mutta vaikea käsitellä tällaisia asioita parilla lyhyellä lauseella. (Ja varmaan ymmärrät, että joskus näkemyksen selittäminen ottaa enemmän aikaa kuin sen kritisoiminen.)
Redcoat kirjoitti:
Tarinankertoja kirjoitti:
Redcoat kirjoitti:
Tarinankertoja kirjoitti:
Voitko hiukan tarkentaa? Millä tavalla kirkko (tässä tapauksessa Ev. Lut.) kieltää esim. minulta oikeuden omiin tulkintoihini? (Ja tulkintoihin mistä asioista?)
Raamattu on kristityille pyhä kirja, koska sen välityksellä Jumala ilmaisee oman tahtonsa. Kaikkea kirkon opettamaa on arvioitava Raamatun mukaan. (lähde evl.fi)
Niin, ja voidakseen arvioida jotain Raamatun mukaan, täytyy Raamattua tulkita. Mitään tekstiä ei voi lukea ilman tulkintaa. Eli tämä sitaattisi ei minusta millään tavalla tue esittämääsi väitettä.
Tulkintaoikeus kuuluu kirkolle, lainaus on kirkon virallinen kanta. Vain se antaa kirkolle oikeutuksen ja tehtävän. Kirkko päättää tulkintojen oikeellisuudesta, ei yksilö ja kirkon jäsen. Kirkko ei ole myöskään demokratia, jossa äänestetäisiin oikeasta tulkinnasta jäsenten kesken.
Jos sanotaan, että kaikkea kirkon opettamaa on arvioitava Raamatun mukaan, niin siinähän juuri tunnustetaan, että Raamattu on kirkkoa perustavampi auktoriteetti. Toki tällöin yksittäisellä kristityllä on oikeus tulkita
Raamattua ja yrittää arvioida kirkon opetuksia sen valossa. Eihän tässä nyt minkään paavin vallan alla olla.
Minusta siis lainauksesi evl.fi sivuilta todistaa juuri päinvastaiseen suuntaan kuin käsittääkseni yrität väittää.
Tarinankertoja kirjoitti:
Tässä on juurikin ehkä suurin ristiriita nykyluterilaisen tallaajan ja raamattuun
perustuvan kirkkoinstituution välillä.
Ahaa, eli siis ristiriita ei olekaan nykyluterilaisen tallaajan ja nykyluterilaisen kirkon välillä? Tällaistakin käsitin sinun jossain vaiheessa väittävän (vertaa esim. yllä lainauksessa havainnollistettu dialogimme), mutta ehkä sitten ymmärsin väärin. No mutta siinä tapauksessa lainaus evl.fi -sivuilta ei todistane yhtään mitään, vaan odotamme sitä ristiriitaa Raamatun ja nykyluterilaisen tallaajan toimintatavan välillä (ja huom. en ole kiistämässä, että ristiriitaa saattaa jollain tavalla ilmetä - kysymys on nyt vain siitä, että onko tämä nimenomainen väittämäsi asia sillä tavalla ristiriidassa).
Tarinankertoja kirjoitti:
Ennen kirkollista järjestäytymistä, joista Nikeija ja Kartahgo kokosivat raamatun nykymuotoonsa, oli olemassa erittäin paljon erittäin erilasisia tekstikokoelmia erilaisten seurakuntien käytössä.
Jos kerran pidät yhä kiinni väitteestä, että Nikean kirkolliskokouksella olisi oleellisesti jotain tekemistä Ut:n tekstien kanonisoinnnin kanssa, niin voitko antaa viittauksia lähteisiisi? Nikean kirkolliskokouksen tuottamat dokumentithan löytyvät englanniksi käännettyinä esim. täältä:
http://www.newadvent.org/fathers/3801.htm
Tarinankertoja kirjoitti:
Kyllähän jo vuoden 140 tienolla oli olemassa Markionin kokoama kaanon. Evankeliumeista Markion hyväksyi vain muokkaamansa version Luukkaan evankeliumista ja apostolisista kirjoituksista vain osan Paavalin kirjeistä.
Niin, Markionhan oli omalla toiminnallaan vaikuttamassa siihen, että kristittyjen täytyi formalisoida tarkemmin se jo hyvin pitkälle olemassaoleva tiettyjen pyhien kirjoitusten hyväksyntä, vastauksena Markionin omaan yritykseen. Kuitenkin mikäli tosissasi väität, että Markion, joka kielsi kristinuskon kaikki juutalaiset juuret totaalisesti ja näki Vt:n luojajumalan todellista Jumalaa alempana erillisenä ja pahana olentona, on jollain mielekkäällä tavalla yhteydessä 1. vuosisadan Palestiinassa vaikuttaneen Jeesuksen ja hänen seuraajiensa sanomaan, niin saat kyllä uida melkoiseen vastavirtaan suhteessa nykytutkijoiden näkemyksiin (ja terveeseen
maalaisjärkeenkin).
Tarinankertoja kirjoitti:
Toki nykyevankeliumit olivat käytössä jo toiselta vuosisadalta Tatianos Assyrialainen Diatessaron kokelmassa.
Ei ole mitään syytä epäillä, etteivät ne olisi olleet
käytössä jo 1. vuosisadalla.
Tarinankertoja kirjoitti:
Mutta se ettei esim ihan laajasti käytettyä tuomaan evankeliumia ei hyväksytty raamattuun, koska siitä puuttuu jessen ylösnousemus
Mihin perustat ajatuksen siitä, että Tuomaan evankeliumin kanonisoimattomuuden syy on se, että siitä puuttuu kertomus Jeesuksen ylösnousemuksesta? (Olisi muuten hitusen outoa, jos ilman historiallisten tapahtumien antamaa kontekstia esitetyssä lyhyiden opetusten kokoelmassa olisi mukana ylösnousemuskertomus).
Tuomaan evankeliumin osalta voidaan esittää aivan uskottavat perustelut sille, että sen kirjoittaja itse asiassa tuntee Tatianoksen Diatessaronin, mikä luonnollisesti tekisi siitä paljon kanonisia evankeliumeita myöhäisemmän,
ja samaten C. Evansin teoria Tuomaan syyriankielisestä originaalimuodosta tekisi siitä varsin myöhäisen.
Tarinankertoja kirjoitti:
Mutta nuo jessen suuhun tässä pistetyt lauseet olivat alkuseurakunnissa laajasti käytössä, ainakin ei kristillisten lähteiden mukaan.
Tätä pointtiasi voisit myös tarkentaa.
Tarinankertoja kirjoitti:
Tarkoitus on näillä esimerkeillä osittaa, että raamatun on kasaannut ihmiset ja se on kasattu monista mahdollisista vaihtoehdoista.
Harva kai kiistää, että Ramaatun on kasannut ihmiset. ;-)
Vaihtoehtoja toki oli (esim. Hermaan paimen ja Barnabaksen kirje voidaan hyvällä tahdolla ajatella hipomaan väärältä puolelta sitä rimaa, jonka esim. Johanneksen ilmestys vähän täpärämmin ylitti), mutta kaiken kaikkiaan voidaan todeta ihan historian kannalta, että kanonisointipäätös oli hyvinkin johdonmukainen, ja puheet jostain apostolisen kristinuskon perinpohjaisesta uudelleenmäärittelystä sen seurauksena voidaan mielestäni jättää omaan arvoonsa.
Toki jos pointti on, että näkemys jonka mukaan Raamattu ja yksinomaan Raamattu on alusta loppuun Jumalan sanaa, ei ole yksistään historiantutkimuksen kautta vahvistettavissa, niin siitä ei varsinaisesti synny erimielisyyttä.
Tarvitaan epäsuorempi reitti, joka voisi kulkea siihen suuntaan, että mikäli on olemassa riittävät perusteet uskoa, että Jumala ilmoitti itsensä, sekä toimi ainutlaatuisella tavalla ihmiskunnan historiassa juuri Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta, niin siinä tapauksessa on varsin johdonmukaista ajatella, että hän myös tarkoitti jättää näistä tapahtumista riittävän luotettavaa ilmoitusta myöhemmille sukupolville. Jos tällaiset lähtökohdat voidaan hyväksyä, niin päättelyprosessi jossa päädytään Ut:n teksteihin Jumalan sanana (ja samaa päättelyä laajennettuna myös Vt:n teksteihin, pelastushistorian edeltävänä vaiheena) on täysin mahdollinen. Se ei toki ole teologiasta vapaata historiaa, mutta miksi sen täytyisikään olla?
(Jatkuu seuraavassa viestissä...)