Tämä kristittyjen haluttomuus käsitellä itseensä liittyviä pimeitä puolia on osoitus siitä että ehkä heillä on vielä jonkinlainen mahdollisuus parannuksen tekemiseen, koska huonosta omatunnostahan tuo tietenkin kertoo.
Nuorten pahointivointi on kasvussa ja se varmasti aiheuttaa itsemurhia, mutta nyt vielä kaivataan se linkki joka tämän pahanolon tai merkityksettömyyden yhdistäisi ateismiin, kiitos. Minä hyväksyn myös tilastolliset tutkimukset, joissa on löydetty positiivinen korrelaatio ateismin ja itsemurhien välillä. Enkä edes väitä etteikö sellaista löydy, polttavathan lääkäritkin keskimääräistä useammin tupakkaa, mutta ennenkuin sitä esitetään niin pidetään tätä kuitenkin vain paskapuheena (tai nätisti sanottuna mutuarvailuna).
Jos näin olisi, niin silloin mitään nykyisen kaltaista uskonnon opetusta ei pitäisi todellakaan järjestää, vaan aloittaa välittömästi tehokas aivopesu, jolla kaikki pikkulapset koodataan omasta mielestään merkityksellisiksi.
Tässä väliharjoituksena voitaisiin aluksi miettiä, että ovatko nämä historiassa tapahtuneet hyväksikäytöt eli esim eri lahkot (Mansonit, Wacot ja muut) iskeneet ateisteihin, vain ihanko normiuskovaisiin. Tämä ihan vain että voitaisiin miettiä, että mikä on otollinen maaperä. Ja ehkä sen perusteella vielä miettiä tuota, että kannattaisiko tuota aivopesua sittenkään suorittaa.
Se kertoo arvostelukyvystä eli siitä että ei tuomita koko ideologiaa vaan ne, jotka ovat tekoihin syyllistyneet. Miksi näin? Koska ideologia ei julista, että ihmisten pitäisi tehdä näitä rikoksia. Samalla tavalla en tuomitsisi kaikkia Yläpesä-nimimerkkejä vaan vain sen, joka on syyllistynyt tekoon.
Kyllä sinä sanoit että ateistejen ajatusmaailma luo tunnetta merkityksettömyydestä ja että se aiheuttaa itsetuhoista käyttäytymistä, mutta hienoa, että myönsit sen tarkemmassa käsittelyssä pelkäksi tyhjäksi puheeksi.En sanonut, että ateismin ja itsemurhien välillä välttämättä olisi korrelaatiota, mutta uskoisin, että suurempi osa ateisteista tuntee elämänsä merkityksettömäksi kuin uskovista. Oma näppituntuma se on pohjautuen muutamiin ateisti-ystävien kanssa käymiin keskusteluihin sekä ateistiseen kirjallisuuteen. Mitään tutkimustietoa minulla ei ole. Kiintoisa aihe varmasti tutkittavaksi.
Tottakai saisi olla jos se estäisi itsetuhoista käyttäytymistä. Suomessa on pitkät perinteet pakkokeinojen käytöstä yksilön suojelemiseksi itseltäänkin. Onneksi tämä jo käsiteltiin.Ei merkityksellisyyden tunne saa olla mikään itseisarvo ja aivopesu.
Tämä keskusteluhan käytiin jo aikaisemmin, tuon "lahkot" sanan voi korvata sanalla "uskonnot" (korrelaatio oli tieteellisesti todistettavissa). Ajatus että sivistymättömille annettaisiin kristinuskoa suojaksi lahkoilta on toki mielenkiintoinen (siis samalla tavalla kuin ydinlaskeutuman uhatessa annetaan vaaratonta jodia, jotta kilpirauhasiin ei pääsisi saastunutta jodia).Lahkot iskevät parhaiten tietämättömyyteen ja sivitymättömyyteen sekä hengelliseen tyhjiöön.
En ole törmännyt Ranskalaisiin lahkoihin, mutta tässä joitain tuntemiani kultteja ja niiden syntyhistorioita (ja näitä ole valittuja mitenkään sopivasti vaan ne ovat fi.wikin listaamat kultit http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultti#Kultteja):Lahkot iskevät parhaiten tietämättömyyteen ja sivitymättömyyteen sekä hengelliseen tyhjiöön. Suomessa näitä on harvemmin onneksi näkynyt, mutta muualla Euroopassa kylläkin. Esim. Ranskassa on uskonnon opetus lähes täysin laiminlyöty valtion toimesta ja näin saattaa olla myös jenkeissä. En tiedä tarkemmin tilannetta siellä.
Jos buddhalaiset olisivat esimerkiksi hindujen asemassa, niin varmasti kehitys kohti konfliktinhaluisuutta olisi syntynyt myös tässä "kulttuuripiirissä", ymmärrettiin tämä sitten sivilisaatioksi tai suppeammin.
Syy- ja seuraussuhteet ja alkeislogiikka ovat myös näissä keskusteluissa enemmän kuin vähemmän hukassa. Ei esimerkiksi Dalai Lama suuressa "henkisyydessään" välttämättä edusta ihmisten hyvinvointia tai sopusointua toistensa ja ympäristönsä kanssa, vaikka näin banaalisti usein erityisesti länsimaissa kirjoitetaankin, erinäisistä syistä.
En ole törmännyt Ranskalaisiin lahkoihin, mutta tässä joitain tuntemiani kultteja ja niiden syntyhistorioita (ja näitä ole valittuja mitenkään sopivasti vaan ne ovat fi.wikin listaamat kultit http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultti#Kultteja):
Tuossa ei ole otettu kantaa että miten jäsenien rekrytoiminen tapahtui, joten se ei ole todiste tässä otollisuus-asiassa puoleen eikä toiseen.Edit: Teosofinen Auringon temppelin lahko koitui 90-luvulla 75 seurakuntalaisen kuolemaksi Sveitsissä, Ranskassa ja Kanadassa.
En olisi valmis aloittamaan esim. rituaalimenoja jotka vaativat ihmisuhreja, sillä eipä 2000-luvun länsimaisella ihmisellä pitäisi moraali antaa periksi tuollaiseen menoon. Olen kuitenkin valmis avaamaan mieltäni ajatukselle että uskonnoissamme on yhteneväisyyksiä ja valmis menemään karkeampaan tulkintaan nähdäkseni löydämmekö muita yhtäläisyyksiä - ja löytyyhän niitä jos haluaa nähdä. Kaikki asiat eivät istahda yksi yhteen, mutta tämä vaatiikin sitä työstämistä pureutua näihin kohtiin ja löytää sieltä millaisia asiat ovat; muotoseikkoja, tulkinnallisia eroja vai oikeastai niin perustavanlaatuisia tekijöitä joita ei voida mitenkään sovittaa yhteen.
Uskon asioihin jokainen on varmaan oman itsensä asiantuntija, mutta tässä kohdassa jossa halutaan avata opetuksia ja miettiä mitä ne tarkoittavat, tarvitaan ihan teologia.
asioita nykypäivän maailmaan, tarvitaan vahvaa kulttuurituntemusta, Raamatun alkukielen tuntemusta, historiaa, henkilötuntemusta - monien asioiden ja taustojen syvällistä tuntemusta jotta voidaan odottaa että osataan laittaa asia omaan viitekehykseensä juuri oikealla tavalla ja näin tulkita yksittäisiä lauseita kovinkaan absoluuttisesti oikeana pidettävällä tavalla.
Minusta tekstiä lukiessa pitää muistaa Paavalin omat lähtökohdat ja sen aikainen patriarkaalinen yhteiskunta. Paavalikin oli sen kulttuurin ihminen, aiemmin kristittyjä vainoava juutalainen, joka kuitenkin voimakkaalla tavalla koki Kristuksen todeksi.
Naispappeus ja homokiistat ovat minusta molemmat pitkälle kulttuurin sidottuja ongelmia ja täysin toisarvoisia uskon kannalta.
Henk.koht. hyväksyn toki molemmat eikä minulta juuri heru ymmärrystä kristillisille piireille, jotka ne kieltävät.
Kysymyksesi on sellainen jossa penäät tietoa onko jokin yksittäinen asia "pyhä kirjoitus" tai "Jumalan sana". En pysty tulkitsemaan sitä sinulle tässä muodossaan, vaan tällaisen statuksen antaminen jollekin tekstille todellakin vaatii hieman syvälisempää oppineisuutta kuin mitä minulla on. .
...On otettava huomioon että Raamattu on kirjoitettu omassa aikakaudessaan ja kuten kohdassakin mainitaa,
Niin, sinun kokemusmaailmastasi käsin ei ole mitä tunnustella. Omasta kokemusmaailmastani nähden on taas hyvinkin paljon
uskoisin, että suurempi osa ateisteista tuntee elämänsä merkityksettömäksi kuin uskovista.
Luulin jo vastanneeni, että käsitykseni mukaan sielu ei ole aineellinen. Ja miten se vuorovaikuttaa ihmisruumiin kanssa, se on tietääkseni mysteeri perimmiltään, mutta lähimpänä analogiana (mutta ei tietenkään mitenkään identtisenä) käyttäisin sitä, miten ajatukset, tunteet, rakkaus jne. vaikuttavat ihmisruumiin kanssa. Ne eivät tietenkään ole sielun vertaisia, mutta ovatpahan nyt demonstroimassa, että ei-kouriintuntuvat jutut voivat "vuorovaikuttaa" ihmisruumiin kanssa.Edelleen, jos meillä on sielu ja se on aineellinen, niin sen voi havaita, eikö? Jos se on taas aineeton niin miten se sitten vuorovaikuttaa aineen eli ihimisruumin kanssa? Tähän kysymykseen varmaan voi vastata sotkematta rakkautta mukaan, eikö?
Eiköhän tuo maapallon ulkopuolisen elämän pohtiminen mene vähän johonkin toiseen ketjuun kuuluvaksi, mutta toistaiseksi todisteita siitä ei ole. Se ei tietenkään todista, etteikö sitä voisi olla. Joten jäämme uteliaina odottamaan. Tietääkseni uskikset tykkäävät sanoa, että se, mitä Jumala on mahdollisesti tehnyt muualla maailmankaikkeudessa olevien tietoisten olioiden kanssa on vähän irrelevantti asia ihmiskunnalle. Mutta, kuten sanoin, jäämme odottamaan tietoa muista elämänmuodoista muualla.Mitä tarkoitat että ihmisille on 'annettu vähän enemmän'? Miten ja missä ja kenen toimesta? Olet jonkunsortin tähtitietijä, etkö? Mitä tuumit maanpallon ulkopuolisesta elämästä ja sen mahdollisuudesta jopa vielä ihmistä kehittyneempien olioiden olemassaolon mahdollisuudesta vai onko ihminen mielestäsi kaiken kruunu tässä maailmankaikkeudessa, Jumalan kuva niin kuin sanot? Vai voiko niitä 'Jumalan kuvia' kenties olla muuallakin kuin vain meidän maapallolla?
Kovia sanoja taas. Mutta ei oteta henkilökohtaisesti. Koska tykkäät tästä tyylistä, niin yritetään sitten ampua takaisin (mutta ei siis mitään henk.kohtaista). Minua taas turhauttaa se, että ei-uskovaiset ymmärtävät asiat omalla itsepäisellä uskomallaan tavalla, ei niin, kuin uskovaiset tarkoittavat. Jos joku "uskis" tosiaan on ylimielinen, niin unohda sitten mokoma kusipää, sillä sellainen sitten todellakin on kyseessä. Todellinen uskis pitää itseään syntisistä syntisimpänä, ja alimmista alimpana. Siis ei todellakaan korota itseään, vaan päinvastoin. En koe itseäni parempana kuin sinä, koen vain, että esim. luonnon kokeminen Jumalan lahjana voi antaa jotakin sellaista, mistä nyt jäät ehkä paitsi. Ei tuossa mitään ylimielistä ole, lähinnä kokisin, että siinä on sellaista lähimmäisen rakkautta. Tämä kuitenkin näyttää kuvottavan monia ei-uskovaisia, ihan kuin heitä uhattaisiin jollakin. En tosiaankaan yritä pakottaa mihinkään, ja tuskin siihen pystyisinkään vaikka yrittäisin. Etkö sinäkin, jos tunnet löytäneesi jotain hyvää, halua jakaa sitä muiden kanssa jotta hekin saisivat iloita siitä? No, tässä ajaudutaan sitten vaan siihen tilanteeseen, että jokin, joka esim. minua kiehtoo, ei sitten kiinnosta syystä tai toisesta jotain muuta pätkääkään, ja taas se, joka tätä toista osapuolta kiehtoo, ei minua juuri inspiroi. Menee jo aika OT:ksi, mutta myönnän, että taistelen tuon asian kanssa lähes päivittäin, joten anteeksi vaan, jos se tulee turhan voimakkaasti esille kirjoituksissani. En tosiaan tarkoita mitään pahaa ja yritän parhaani mukaan ymmärtää kaikkien muiden mielipiteitä, ja oppia niistä. Voit vapaasti heittää mielipiteeni roskikseen, varmaan sinne joutavatkin. Kiitos ymmärryksestäsi.Niin, tämä teissä uskovissa ärsyttää ja varmaan herättää ateisteissa närää näissä keskustelupalstoilla on teidän hieman ylimielinen ja kusipäinen suhtautuminen muihin ja sellainen 'paremmuuden tunne', joka tuossa sinunkin viestistäsi rivien välistä paistaa läpi, kun olet vihjailemassa että nauttisin ja saisin elämästä enemmän irti tai osaisin suhtautua jotenkin paremmin ympäristöön ja luontoon ja koko maailmankaikkeuteen, jos olisin uskovainen. Aika kusipäisen ryöhkeää, vaikka naamioitkin sen tuollaiseen muka-ystävälliseen kaapuun.
Rakastumisia ja muut tunteita voidaan hyvin mitata ja tunnistaa tutkimalla aivoissa tapahtuvia impulsseja ja niitä pystytään simuloimaan esim syömällä suklaata. Lasse Lehtinen ei siis kehottaisi lukitsemaan tätä vastausta.Luulin jo vastanneeni, että käsitykseni mukaan sielu ei ole aineellinen. Ja miten se vuorovaikuttaa ihmisruumiin kanssa, se on tietääkseni mysteeri perimmiltään, mutta lähimpänä analogiana (mutta ei tietenkään mitenkään identtisenä) käyttäisin sitä, miten ajatukset, tunteet, rakkaus jne. vaikuttavat ihmisruumiin kanssa. Ne eivät tietenkään ole sielun vertaisia, mutta ovatpahan nyt demonstroimassa, että ei-kouriintuntuvat jutut voivat "vuorovaikuttaa" ihmisruumiin kanssa.
Toiseksi, minusta se, että siirrytään useammasta jumalasta yhdeksi jumalaksi ei ole minkään sortin kehittymistä - korkeintaan siirtymistä diktaturiaan, jossa yksi syrjäyttää muut.
Tämä olisi ihan mielenkiintoista nähdä käytännössä eikä vain kauniina sanoina ja ylevinä periaatteina täällä keskustelupalstalla.
Siinä mielessä todella sääli että suomalaiset ovat niin homogeeninen kansa, että isoja eroja ei juuri minkään asian suhteen ole, joten tuollaista keskustelua ei ainakaan tällä palstalla tuskin synny. Itseäni näin ei-uskovana kiinnostaisi nähdä kahden eri uskontokunnan jäsenen välinen keskustelu ja miten hyvin ja helposti se 'ekunemia' sieltä löytääkään.
Ilmeisesti viestisi perusteella kuitenkin melko helposti, koska atsteekkien uskonnotkaan eivät ilmeisesti hirveästi ero kristinuskosta mielestäsi pohjimmaltaan? Ainakin jumalkaipuu yhdisti molempia, rituaalimurhat tosin eivät...
Niin, tämä on mielestäni se vähän ihmeellinen piirre. 'Jokainen on oma uskonsa herra. Eikä uskoa voi järjellä käsittää, pitää vain uskoa ja kuunnella sydämen ääntä', mutta kun jotakin asiaa tiivaa uskovalta lopulta tulee vastaus 'En ole paras asiantuntija vaan tässä tarvittaisiin jotain asiantuntijaa (teologi/pappi/saarnamies/munkki)'. Sitten tämä asiantuntija käyttääkin 'järkeä', vaikka juuri ennen todettiin että järjellä ei voi ymmärtäkään uskoa, mutta sitten tämä maaginen 'asiantuntija' voikin?
Eli päästää siihen uskovaisten normaaliin argumentointiin, että milloin otetaan mikäkin peruste käyttöön mikä nyt sopii juuri siihen tilanteeseen. Välillä suljetaan järki täysin pois ja sitten taas kaivataan jostakin esille jne.
Tai päinvastoin joku teologi tulkitsee jotakin, joka ei ole yksittäisen uskovan mieleen niin tämä kumotaan näppärästi "hän uskonsa ei ole aitoa eikä hän kuuntele sydäntään'.
Eikö nämä ole enemmän 'järkiperäisiä' perusteita, mutta uskonhan piti olla nimeneoman 'sydämen ja uskon asia'?
No eihän vaadi. Onko raamttu jumalan sana vai ei. Yksinkertainen kysymys. Mitä mieltä SINÄ olet?
Tästä voidaan siis päätellä, että raamattu ei ole jumalan sana? Miksi sitten pidät Jeesuksen todistusta jumalasta totena, kun sen ainoa lähde on tämä sama opus?
Pitkä viesti, mielenkiintoista mutta sinällään epäolennaista - kiitos kuitenkin. Vastaan tähän pätkään huomautuksella, että huolimatta siitä millaisena tätä asiaa pitää niin pointti oli se että matka monesta jumalasta yhteen Jumalaan ei ehkä olekaan niin pitkä kuin äkkiväärältään voisi kuvitella.
Entäpä jos tämä monoteismi on loppujen lopuksi vain yksi (harha)askel uskontojenhistorian jatkumossa?
Etenkin siinä merkityksessä jossa juutalaisten, kristittyjen ja muslimien monoteismi miekkalähetyksineen ilmenee on minusta kaukana "ylevyydestä". Ennemminkin samansuuntainen häpeätarha ihmiskunnan historiassa kuin natsismi ja kommunismi - toki laisinkaan puolustelematta muita väkivaltaisia kansanliikkeitä tai järjestelmiä.
vlad.
Kirjoittaja vaati minua määrittelemään onko jokin yksittäinen lause siinä kirjoitusasussaan, irrotettuna omasta kokonaisuudestaan, ilman mahdollisesti selittävää kontekstiä Jumalan sanaa tai pyhä kirjoitus. En minä osaa ottaa kantaa tuollaiseen yksittäisen lauseen irrottamiseen.
No vaatiihan. Nyt muutit sitten kysymyksesikin jo tässä välissä, äsken vaadit määrittelemään yksittäistä lausetta irrotettuna asiayhteydestään ja nyt sitten puhut koko Raamatusta. .
Minä olen sitä mieltä että Raamattu on Jumalan sana. Yksittäinen lause irrotettuna asiayhteydestään, esitettynä eri valossa kuin missä se Raamatussa tuodaan esille, ei välttämättä ole niin yksiselitteinen. .
Kuinka ihmeessä näin asiasta päättelit? Minä en näin ole vihjannut. Missä ajassa mielestäsi Raamattu on sitten kirjoitettu?
Luulin jo vastanneeni, että käsitykseni mukaan sielu ei ole aineellinen. Ja miten se vuorovaikuttaa ihmisruumiin kanssa, se on tietääkseni mysteeri perimmiltään, mutta lähimpänä analogiana (mutta ei tietenkään mitenkään identtisenä) käyttäisin sitä, miten ajatukset, tunteet, rakkaus jne. vaikuttavat ihmisruumiin kanssa. Ne eivät tietenkään ole sielun vertaisia, mutta ovatpahan nyt demonstroimassa, että ei-kouriintuntuvat jutut voivat "vuorovaikuttaa" ihmisruumiin kanssa.
Eiköhän tuo maapallon ulkopuolisen elämän pohtiminen mene vähän johonkin toiseen ketjuun kuuluvaksi, mutta toistaiseksi todisteita siitä ei ole.
Ei tuossa mitään ylimielistä ole, lähinnä kokisin, että siinä on sellaista lähimmäisen rakkautta.
Olisiko sillä merkitystä, jos Jumala-suhde kuitenkin syntyy? Entä onko Jumala kaikkivoipana ja suhteellisen monella taholla ihmiselle täysin käsittämättömäksi olemukseksi kuvattu sidottu vain yhteen persoonaan ja voiko hän samalla kuitenkin olla vain yksi Jumala, yksi persoona? Miksei, meidät on opetettu toki siihen muottiin että on olemassa yksi Jumala, mutta toisaalta samalla meille on kerrottu että Jumalan olemus on kaikkialla ja hän on kaikkivoipa. No, menee kyllä monelle vähän liian paksuksi tavaraksi, mutta toisaalta miksei tällaista voisi pohtia? Ei se minun Jumalani ainakaan vihaksi pistä että yritän pohtia hänen olemustaan.
Noh noh, ainahan näissä keskusteluissa voi hyvän maun säilyttää mukana - edes siinä mielessä että kunnioittaa toisen ihmisen vakaumusta vastaavalla tavalla kuin toivoo toisen kunnioittavan omaa vakaumusta? Vai onko se vain meidän uskovien käsitys?
Ei näin, ymmärsit väärin. Kirjoittaja vaati minua määrittelemään onko jokin yksittäinen lause siinä kirjoitusasussaan, irrotettuna omasta kokonaisuudestaan, ilman mahdollisesti selittävää kontekstiä Jumalan sanaa tai pyhä kirjoitus. En minä osaa ottaa kantaa tuollaiseen yksittäisen lauseen irrottamiseen. Ei se muuttuisi pyhäksi vaikka minä niin sanoisinkin. Kokonaisuutena Raamattua pidän Jumalan sanana, mutta jos sieltä poimitaan jotain yksityiskohtia ja ryhdytään käyttämään niitä perusteluina irrotettuna asiayhteydestään ja kontekstistaan, niin tilanne muuttuu eikä voi mennä sanomaan suoraan että tämä pieni murunen irrallaan on Jumalan sana ja tahto, koska suurempi kokonaisuus johon tämä liittyy on Jumalan sana ja tahto. Ei se näin mene. Osa Raamatusta on hyvin yksiselitteisiä asioita jotka eivät jätä tulkinnan varaa, osa on asioita joita joudutaan pohtimaan monelta eri kantilta ennen kuin saadaan oikeanlainen käsitys siitä mitä yritetään sanoa.
Oletko lukenut vaikka Wikipedian kappaleen sielusta (tai vaikka englanniksi sanalla "soul")? Tuskin siitäkään vastausta kysymykseesi löydät, mutta ehkä jotain kiinnostavaa tarinaa asiasta kuitenkin. Parempaa ainakin kuin minun epätoivoisen tietämättömät yritykset sitä jotenkin selittää. Siellä näemmä viitataan tuohon tietoisuuteen. Mielestäni sielu on enemmän kuin pelkkä tietoisuus, mutta tietoisuus on kai osa sielua. Mutta ehkä tuo vastaus sitten ainakin puoleksi tyydyttää sinua.Tunteethan ovat ihmiskehon 'sisäisiä tapahtumia'. Voidaan mitata, että 'jaha, aivojen tuossa lohkossa tapahtuu jotain kun ihminen ihminen on rakastunut ja elimistöön erittyy endorfiinia, joka saa ihmisille hyvänolon tunteen aikaiseksi' tai kun ihminen tuntee kipua niin hermostossa menee tietynlaisia implusseja jne. Mutta eihän se sielu vaikutus ihmiskehoon ole mitenkään tuolla tavalla mitenkään todennettavissa olevien keinoin tai mittarein? Jos ei, niin eihän tämä tästä keskustelemalla mihinkään etene, koska mielestäni tuollainen on ihan turha olemattamus siinä tapauksessa, jos sitä ei mitenkään voi todetaan objektiivisesti ja sinulla on taas subjektiivinen voimakas usko. En minä näe kuin umpikujan tuossa? Jos taas sielua voi mitata, niin arvaatkin että haluan tietää miten :)
Thorn in my side, niinpä. Kuten sanoin edellisessä viestissäni vastauksessani sinulle, uskikset eivät näe tuota muun mahdollisen elämän olemassaoloa kovin relevanttina. Toki Raamatun voi tulkita niin, että Jumala loi ihmisen kuvakseen ja ei luonut muita omia kuviaan muualla, mutta ei siinä kai ihan tarkkaan niinkään sanota. Ei kai ole meidän asiamme jos Hän on luonut muitakin "luomakunnan kruunuja" (tuo termi sinällään ei ole tarkoitettu mitenkään itsekehuksi ihmisen ylevyydestä, mutta niinhän se sekä Raamatun sanan mukaan on ja meidän havaintojemme, että ihminen vie ja muut vikisevät, ainakin suuressa mittakaavassa).Minusta se on taas varsin ihana piikki uskovaisten lihassa, koska uskonnothan korostavat ihmisen erityisasemaa luomakunnassa ja ihminen on 'Jumalan kuva' jne. Johtuuhan se käsitys melkoiseen myllerykseen (lienee aurinkokeskeisyys ja evoluution lastenleikkiä siihen verratuna), jos käykin ilmi, että maailmankaikkeus kuhisee muuta älyllisestä elämää. Lisäksi tuo kiinostaa kovasti, koska enpä erityisesti ole nähnyt uskisten kantaa koko asiaan tai juurikaan asiaa käsittelevän ainakaan uskonsa yhteydessä. Parempi se kai onkin pitää maton alla, niin kauan kuin mahdollista?
Kuten olen kai kirjoittanutkin, olen samaa mieltä tuosta miekalla tehtävästä pakkolevityksestä, ja myös kadulla ja muualla kimppuun hyökkäävien aggressiivisten levittäjien suhteen. Ja en todellakaan halua hurskastella ja vielä vähemmän saan voimaa mistään kirjoittelusta jatkoajassa, tuntuu, että ne viimeisetkin rippeet viedään yrittäessäni jotain puristaa irti.Historia on täynä tätä kristinuskon lähimmäisen rakkauta jota on viety pitkin maailmaa lähinnä miekalla. Se että täällä jatkoajassa joku lampaaksi pukeutunut uskovainen tai joku uskovainen kadulla jakaessaan jotain lappuja omasta uskostaan selittää lähimmäisen rakkaudesta on aivan yhdentekevää ja saa lähinnä voimaan vielä pahemmin kaikella 'hurskastelullaan'.
No ainakin ortodoksikirkon mukaan ihmisen tulisi tulkita Raamattua kirkon opetuksen mukaan. "The church is the body of Christ", miten tuon nyt sitten tulkitsetkin. Seuraavaksi kai sanot sitten jotakin sellaista, että dogmi siis päättää. Joten missä on ihmisen vapaa tahto? No, mielestäni ihmisellä on siltikin vapaa tahto, vaikka hän uskonopetuksia ottaisikin vastaan kirkon tulkinnan avulla (tai pyhien miesten/naisten ja perinteen, joka ortodoksikirkossa on tärkeä). Tai voitko selittää, miksi vapaa tahto tarkoittaisi sitä, että joka tapauksessa pitäisi vaan hiihtää omaa latuaan ja mennä oman mielensä mukaan. Itse asiassa yksi vapaan tahdon ilmenemisistä voisi olla se, että tahdotaankin seurata kirkon opetuksia sen sijaan että seurataan sitä omaa tahtoa.Miten tämä raamatun sanoma sitten pitäisi tulkita ja kuka siitä päättää?
Kuten edellisessä viestissäni totesin, kirkko on Kristuksen ruumis, joten sen avulla pitäisi tulkita Raamatun oppeja. Ja noiden munkkien jne. kuunteleminen on sitten taas ihan sen logiikan (ei sydämen äänen) mukaan, että he ovat pyhittäneet elämänsä pelkälle Jumalan pohdiskelulle ja Hänen sanojensa tutkimiselle, joten miksi yrittäisin soveltaa joitain oman huonosti tuntemani sydämen äänen opetuksia heidän viisautensa sijaan. Tuossa tietenkin Matti Meikäläisten silmiin pistää tuo vaara, että kuunnellaan (ja varsinkin totellaan, mikä on hyvin tärkeä asia ortodoksiuskossa) näiden viisaampien kehotuksia ja opetuksia niihin sen enempää omia ajatuksia soveltaen, eli ns. sokeasti. Tällä tavallahan juuri nämä Jim Jonesit ja David Koreshit ovat kai saaneet suuret joukot tappamaan itsensä. Yksi oman vastuun siirtävä argumentti on tietenkin se, että se vikaanmeno on sitten tuon johtajan vastuulla, ei oman itsensä, mutta lohduttaako tuollainen ajattelu sitten paljon niitä surevia omaisia jne. Tässä yksi suuri vaikeus minkä olen kohdannut ortodoksikirkon opetusta tutkiessani. Toisaalta, en ole nyt tietoinen mistään suuresta ortodoksiyhteisöitsemurhasta, joskin tuo juuri äskettäin postattu uutinen Venäjän luolassa-asujista ei ollut kovin rohkaiseva.Niin, itselläni oli mielikuvissa lähinnä amerikanihmeen 'ortodoksiviisaat' tai se perimmäinen syy miksi esim. hän lukee 'viisaiden uskonoppineiden kirjoituksia', jos perimmältään usko on vain sydämen asia tai miksi niiden oppineiden ajatukset olisivat sen parempia tai oikeampia kuin vaikka hänen omansa? Mikä 'pätevöittää' jonkun olemaan uskonoppinut? Sain jonkun vastauksen, mutta en ymmärtänyt, niin sitten minua kiinnosti toisen uskovan näkemys samaan asiaan, jos asia jotenkin aukeaisi minulle.
Asiat eivät ole kuitenkaan sillä tavalla mittavia kuin esim. jossakin luonnontieteissä, jossa on nyt ihan sama esittääkö teoria Y minä tai sinä, jos pystytään vain todentamaan oikeaksi, mutta näissä uskonnnon asioissa ei enää tämä logiikka päde tai ainakin minun silmiin se vaikuttaa lähinnä täysin mielivaltaiselta että mikä on oikea oppi ja tulkinta ja milloin lukea jonkun viisaan kirjoituksen ja milloin taas kuunnella sydäntä. Tai näin ei-uskovana se vaikuttaa minusta lähes täysin sattumanvaraiselta.
