Onpa erikoinen väite. Jonkun itsemurhalahkon kohdalla tähän voisi yhtyäkin.
Uskonto vaatii uskoa ilman näyttöä. Sen muodostaessa instituution, eli kirkon, se vaatii auktoriteettien tunnustamista. Mitä pappi sanoo, on totta. Jos et usko, olet helvetin tuleen tuomittava.
Aivan kuten armeijat, kirkot pyrkivät tekemään jäsenistöstään uskovaisia, jotka uskovat(armeijassa tottelevat) kyseenalaistamatta instituutiota itseään.
Näinhän kristitty kirkko on toiminut vuosisatoja, ihmisiä pelottelemalla opettanut vain uskomaan, ei epäilemään. Epäilyn tuomitsee itse jeesus tuomasta toruessaan, Ei pidä epäillä, pitää uskoa, sokeasti. Se on tie autuuteen.
Tämä jos joku saa ihmisen seuramaan ketä tahansa aatehullua.
itse Raamatun hengen mukaista ei tuo "opetus" enää ole. .
Ja päästään asiaan.. minkä raamatun hengen? Se rakkauden sanoma löytyy vuorisaarnasta ja osasta evankeliumia. Loppu on ahdistusta, hävitystä ja julmuutta. Mikä on siis raamatun sanoma? Jessen sanoma on selvä, rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi, mutta lopusta raamatusta ei voi sanoa samaa. VT tietty julmine Jahveineen on yksi asia, mutta myös Paavalin ahdistavat ja pelottelevat asenteet eivät ole mitään rakkauden sanomaa.
Uskonto, kristinusko, kirkko kuitenkin ovat tahoja jotka kannustavat ihmisiä ajattelemaan ja tuntemaan itseään.
Mutta ei kyseenalaistamaan kirkon oppeja. Tutkimaan sisintään ja hakemaan johdatusta jumalalta (henkiolennolta, johon vain on uskottava)
Sitähän te uskovaiset ette edes täällä nimettöminä kykene tekemään, vaan sivuutatte raamattukysymyksen ”sen kanssa on vain elettävä” ajattelematta asiaa sen pitemmälle. Siis sitä mihinkä kirkko perustansa rakentaa, raamattuun. Se todellakin kanttaisi lukea muualtakin kuin vuorisaarnan kohdalta.
missään nimessä uskonto ei ole omaa ajattelemattomuutta, tai jotenkin massan mukana kulkemista sen enempää kuin hippiliike tai mikä tahansa muu aatteellinen liikehdintä.
Muista aatteellisista liikkeisiin ihminen yleensä lähtee mukaan vapaaehtoisesti, kirkon jäseneksi pyrkii yhteiskunta kasvattamaan (onneksi yhä vähenevässä määrin). Uskon instituutioita ei tule kyseenalaistaa. Myönnän että protestanttinen kirkko on tässä vähemmän ankara, mutta senkin perusta on kirkon vaurauden ja vallan vahvistamiseksi synnytetyissä rakenteissa.
Selibaatti, joka katollisen kirkon papeilla edelleen on, keksittiin aikoinaan jotta papit eivät saisi poikalapsia, jotka mahdollisesti vaatisivat isänsä kirkolle keräämiä omaisuuksia perinnöksi. Mitään jumalallista alkuperää ei ole tuokaan. Onneksi siitä on protestanttisessa liikkeessä luovuttu
On kuitenkin fiksun ja ajattelevan ihmisen tehtävä huomata, että tämä ei mitenkään kuitenkaan liity välttämättä mitenkään niihin puitteisiin josta ilmiö nousee esiin, uskontoihin, lennokkeihin tai jääkiekkoon.
Uskonnolliset yhteisöt vaativat toimiakseen uskoa (tottakait) ja tämän uskon kyseenalaistamiseksi katsotaan myös instituutioin (kirkon) kyseenalaistaminen. Kyseenalaistamista pidetään syntinä, ja meitä luterilaisiakin muistutetaan näiden asioiden yhteydessä epäilevästä Tuomaasta.