Uskotko Jumalaan?

[Tarinankertoja]

Usko on itselleni sellainen henkkoht juttu, että olen kuitenkin aika haluton väittelemään aiheesta, koska väittelyssä ei ikinä voi tulla maaliin mitä tähän aiheeseen tulee. On vain loputonta jankkaamista.

Jätät noudattamatta lähetyskäskyä " Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” Matt. 28:19 ;-)

Mutta, se mikä uskonnotonta ajaa näihin jankkaamisiin on se, että löytäisi jostain uskovaisen, joka tuntee itsensä hyvin ja joka kykenee vastamaan siihen miksi uskoo. Se on kiinnostavaa tietää miksi joku uskoo omasta mielestäni saunatonttuun verrattavissa olevaan olentoon.

Jokainen toki saa uskoa mihin haluaa, ja jos ei tiedä miksi uskoo, sekin ok. Mutta kun mihin uskoo ei kuitenkaan tunnu olevan se, mitä kirkon opetukset pitävät sisällään. Ja sitten näitä ei edes tunneta, kuten raamattua. Uskotaan vain siihen rakkauden sanomaan itse perehtymättä onko se sellainen?

Se on mun jankkausken aihe. Miksi uskovainen kuuluu kirkkoon, jos hänen uskonsa perustuu vain jessen opetuksiin. Miksi kaiken muun kirkon opeista voi sivuuttaa?

Taidan olla siis kirkonvastainen??

 

[Juicey]

Jätät noudattamatta lähetyskäskyä " Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” Matt. 28:19 ;-)

Toisaalta kiljander ei välttämättä ole tuntenut lähetyskäskyä omaksi johdatuksekseen - minun näkemykseni mukaan Jumalan suunnitelmat eivät ole samanlaisia kaikille.

Mutta, se mikä uskonnotonta ajaa näihin jankkaamisiin on se, että löytäisi jostain uskovaisen, joka tuntee itsensä hyvin ja joka kykenee vastamaan siihen miksi uskoo. Se on kiinnostavaa tietää miksi joku uskoo omasta mielestäni saunatonttuun verrattavissa olevaan olentoon.

Voin rehellisesti sanoa tuntevani itseni erittäin hyvin ja pyrkineeni myös parhaan mukaan avaamaan joitakin vakaumuksellisia asioita, mutta toisaalta on otettava huomioon että kysymykseen "miksi" voi olla jopa mahdotonta vastata, olipa sitten uskova tai ei-uskova. Voidaan esittää arvailuja jotka vaihtelevat "uskonnollisuus on geeneissä" -linjalta aina "Jumala on rakentanut ihmiseen sisäisen kaipuun häntä kohtaan" asti, ja kaikkea tältä väliltä. En kiellä, etteikö tällainen olisi hyvin mielenkiintoista pohdintaa, mutta toisaalta myös samalla ah, niin turhaa kun faktaa ei - ainakaan toistaiseksi - ole olemassakaan, lähimainkaan.

Lisäksi on otettava myös huomioon se, että oman vakaumuksensa julkituominen tällaiselle palstalle tai muuten julkisesti reposteltavaksi ei välttämättä ole järkevää. Ei siksi, että pelkäisi keskustelua aiheesta tai kritiikkiä vaan siksi, että kaikki keskustelijat eivät suhtaudu tilanteeseen fiksun rakentavasti vaan joidenkin kirjoittajien päämääränä on "viha-ateismi" ja esiin tulleen tiedon väärinkäyttäminen; jopa niin että nostetaan asioita vääristeltynä esiin toisissa ketjuissa, asiayhteyksistään irrallaan ja niin edespäin. Ei tähän kenenkään maailma varmasti kaadu, mutta toisaalta suitsee kyllä vahvasti intoa liittyä keskusteluun ja tuoda "omaa itseään" julkisuuteen. Vlad:n hiljattain osoittama esimerkki on mielestäni rohkeaa, mutta toisaalta olen myös varma että lyö häntä näpeille myöhemmin, ilmeten tavalla tai toisella. Ei varsinaisesti ole kyse uskonnollisesta vakaumuksesta, mutta ilmiö on täysin sama.

Jokainen toki saa uskoa mihin haluaa, ja jos ei tiedä miksi uskoo, sekin ok. Mutta kun mihin uskoo ei kuitenkaan tunnu olevan se, mitä kirkon opetukset pitävät sisällään. Ja sitten näitä ei edes tunneta, kuten raamattua. Uskotaan vain siihen rakkauden sanomaan itse perehtymättä onko se sellainen?

Tämä on kuitenkin aika lailla kärjistetty näkemys. Tiedän että oikeastaan joka asiassa on toki olemassa ns. laput silmillä kulkevia ihmisiä jotka vain toteuttavat omaa vakaumustaan koskaan sitä kyseenalaistamatta - varmasti löytyy yhtälailla niin uskovista, kuin ateisteistakin. Kuitenkin todellisuus jos puhutaan tavallisista keskivertouskovista on aika hyvin kärryillä siitä mikä on Jeesuksen sanoma, Raamatun sanoma ja millainen Jumala on todelliselta luonteeltaan ja mikä on sitten maanpäällisen kirkon omaa toimintaa ja kompromisseja.

En usko että käytännössä kukaan sinällään on täysin 100% samoilla linjoilla esim. kirkon opetusten kanssa, mutta toisaalta taas kun ajatellaan että kirkko on ihmisen perustama ja hallitsema instituutio joka joutuu toimimaan tavallaan uskon ja uskonnon sekä nykypäivän maailman välisenä sovituskappaleena, niin ymmärrän hyvin ja olen nähnytkin kuinka tämä sovitustyö ei aina suju parhaalla mahdollisella tavalla, on kenties hieman ajankuvaansa jäljessä ja herättää aina muuttuessaan uudenlaisia kysymyksiä. Näillekin on kuitenkin perustelut olemassa, sillä on jokaiselle ihmiselle täysin selvää että maailma muuttuu koko ajan ja kun kirkko muuttuu sen mukana, niin ei nämä muutokset ole aina kaikkien aktiviistenkaan jäsenten mieleen. Kaikesta huolimatta itse kuitenkin pidän oikeana ja rehellisenä sitä, ettei haluta jumittua aikakauteen jolloin asioita on kirjattu ylös savitauluihin, vaan vastataan muuttuvaan maailmaan sovittamalla omaa toimintaa ympäristöön, kuitenkin pyrkien säilyttämään ne todelliset periaatteet jotka luovat perustan omalle toiminnalle.

Ristiriitoja ja erimielisyyksiäkään ei sinällään tarvitse välttää kuin ruttoa, vaan oikeat ja kiperät kysymykset ovat usein niitä tärkeimpiä vastata - jopa niinkin voidaan ajatella, että jossain määrin tärkeämpiä kuin lopulliset vastauksetkaan ovat, on keskustelu ja asioihin perehtyminen ja omien arvojen tarkastelu jälleen uudelta kantilta. Mielestäni kirkko on sekä onnistunut tässä tehtävässä että myös epäonnistunut, olemme pystyneet saattelemaan instituution 2000-luvulle vastaten nykypäivän ihmisen tarpeisiin mutta toisaalta myös näen, että monia merkittäviä periaatteellisia päätöksiä on tehty liian kevyin perustein ja liian suurten ristiriitojen vallitessa.

Se on mun jankkausken aihe. Miksi uskovainen kuuluu kirkkoon, jos hänen uskonsa perustuu vain jessen opetuksiin. Miksi kaiken muun kirkon opeista voi sivuuttaa?

Koska peruslähtökohdaltaan seisomme samoissa joukoissa. Meillä on mielipide-eroja, jopa suuriakin sellaisia mutta pohjimmiltaan olemme kuitenkin samalla asialla.

Ei sillä, että usko edellyttäisi kirkkoon kuulumista tai aktiivista käymistä, mutta sekin kuitenkin on jonkinlainen kannanotto - samoin kuin kirkosta eroaminenkin.

Taidan olla siis kirkonvastainen??

Ole hyvä vain, se varmasti saattaa kuvata hyvin monen ajatuksia paremmin kuin "uskonnonvastainen". "Kirkko", "usko" ja "uskonto" ovat kolme eri asiaa vaikka esimerkiksi tällaisessa nyt käytävässä keskusteluketjussa menee helposti nämä kolme sekaisin ja hyvin nopeasti ollaan syyttämässä jostain vallan välineenä käytetystä asemasta minun henkilökohtaista uskoani. Itse en myöskään ole kovinkaan suuri kirkon ystävä enkä juurikaan käy kuin näissä pakollisissa tilaisuuksissa, mutta toisaalta en tunne että tämä silti olisi mitenkään yhtenevä osoitus oman vakaumukseni suhteen. Saati sitten että pitäisin oikeutettuna uskontoa keppihevosena käyttäneiden vääryyksien perusteella jotenkin arvostella omaa henkilökohtaista vakaumustani.

 

[kiljander]

Jätät noudattamatta lähetyskäskyä " Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” Matt. 28:19 ;-)

Mutta, se mikä uskonnotonta ajaa näihin jankkaamisiin on se, että löytäisi jostain uskovaisen, joka tuntee itsensä hyvin ja joka kykenee vastamaan siihen miksi uskoo. Se on kiinnostavaa tietää miksi joku uskoo omasta mielestäni saunatonttuun verrattavissa olevaan olentoon.

Omasta puolestani voin sanoa sen, että mulle jo uskon tunnustaminen julkisesti on aika iso kontribuutio lähetyskäskyyn. Jospa joku ei-uskovainen huomaa, että tällä sanomalla voi saada rauhan ja onnen elämäänsä. Olen sen verran "maallinen" uskovainen että mun on vaikea edes kuvitella pitäväni todistuspuheenvuoroja julkisesti ja kävellä ovelta ovelle käännyttämässä muita. Nykyään tuntuu siltä että meitä Jesseen uskovaisia pidetään ihan hulluina, joten on aika inhimillistä että siitä haluaa pitää suht matalaa profiilia. Mihin tahansa muuhun uskominenhan (esim. itämaiset uskonnot tai astrologia tai se saunatonttu tai ihan mikä muu tahansa) on suorastaan trendikästä.

Jälkimmäiseen kysymykseen voin vain sanoa, että nämä saunatonttuvertaukset ovat vähän kummallisia. Olen kokenut elämässäni uskoontulon eräässä vaiheessa elämääni (vahva kokemus, omituinen suorastaan) eikä sitä oikein voi kuvailla sitä kautta että tässä palvottaisiin jotain uskon kohdetta (saunatonttua tai ristiä). Se on enemmänkin jotain henkimaailmaan liittyvää, jossa Jumala "otti omakseen". Aika jännä juttu tässä on se että ennen uskoon tuloa esim. kirkossa käynti tuntui täydelliseltä pakkopullalta (jouluisin), mutta nykyään saan siitä voimaa joka kerta koko elämääni.

Ainoa neuvo, jonka voin antaa (no nyt tätä lähetyskäskyä, hehheh) on kai se, että antakaa sille mahdollisuus avaamalla sydämenne edes kokeeksi (vaikkapa rukoilemalla). Niinhän sitä sanotaan että etsivä löytää. Ei kai siinä mitään voi hävitäkään? Eipä mulla muuta.

 

[sem]

Nykyään tuntuu siltä että meitä Jesseen uskovaisia pidetään ihan hulluina, joten on aika inhimillistä että siitä haluaa pitää suht matalaa profiilia. Mihin tahansa muuhun uskominenhan (esim. itämaiset uskonnot tai astrologia tai se saunatonttu tai ihan mikä muu tahansa) on suorastaan trendikästä.

Voin lohduttaa että minun silmissäni olette samalla viivalla koko joukko.

Uskonnollista kokemusta en minäkään lähde kieltämään koska selvästi ihmisillä niitä on. Pohdin jopa miltä moinen tuntuisi omalla kohdalla. Riittäisikö oma vahva musta-tuntuu julistamaan muiden musta-tuntuut vääriksi?

 

[kiljander]

Voin lohduttaa että minun silmissäni olette samalla viivalla koko joukko.

Uskonnollista kokemusta en minäkään lähde kieltämään koska selvästi ihmisillä niitä on. Pohdin jopa miltä moinen tuntuisi omalla kohdalla. Riittäisikö oma vahva musta-tuntuu julistamaan muiden musta-tuntuut vääriksi?

Tuomitset kaikki johokin uskovat hulluiksi mutta väität että et kiellä uskonnollisia kokemuksia. Tähdennettäköön oma uskoni on henkilökohtainen asiani enkä tuomitse kenenkään muun uskomuksia. Harmittaa vain kristillisvihamielisyys Suomessa, joka kuitenkin historiassa oli erittäinkin kristillinen kansa.

 

[Ted Raikas]

Mihin tahansa muuhun uskominenhan (esim. itämaiset uskonnot tai astrologia tai se saunatonttu tai ihan mikä muu tahansa) on suorastaan trendikästä.

No, en nyt tiedä trendikkyydestä. On toki voinut olla jossain vaiheessa, mutta uskoisin suurimman syyn itse suhtautumisessa johtuvan siitä, että mikä on vaikuttanut elämäämme Euroopassa pidemmällä aikavälillä. Kristinusko on sitä tehnyt, monella tapaa pahassa myös. On pakkokäännytetty, uhkailtu ja peloteltu ihmisiä ja yritetty hallita ja se jatkuu yhä. Lisäksi on näitä uskonnon tyrkyttäjiä kaduilla ja oven takanakin, jotka yleensä on kristinuskon lahkoista tai sitten näistä kauempaa johdannaisia (Jehovat, Mormonit). Kielteinen asenne voi syntyä sieltä.

Esim. vaikka buddhalaisuudella (johon noita mainitsemiasi trendejä voidaan liittää) ei ole ihan tätä samaa leimaa olemassa, vaikka toki sekin voisi sitä joissain olosuhteissa olla. Ehkä noissa idän uskonnoissa on se, että niiden pariin hakeutuu ihmisiä, jotka enemmänkin suhtautuu niihin filosofisesti ja ennen kaikkea siten, ettei hurahdeta siinä määrin, että ruvetaan tuputtamaan sitä muille. Se on tavallaan vähän eri asia kun lähtee hakemaan jotain jostain, kuin jos sitä tyrkytetään muualta. En ole itse törmännyt, että buddhalaisuutta tuputetaan, kaduilla tai missään muuallakaan.

Yleisesti ottaen itämaisiin uskontoihin ja filosofioihin ei mielestäni liity samalla lailla käännytystyötä mikä on Abrahamilaisille uskontokunnille ollut ominaista. No, toki hindulaisuudesta erkaantunut Hare Krishna-liike on oma lukunsa ja itse en oikein kyseisestä suuntauksesta pidä, vaikka siinä hyviäkin asioita painotetaan.

Yksikään noista ei varmaankaan ole täydellinen ja yhteenkään en kuulu, enkä varmaan koskaan halua kuuluakaan. Omasta mielestäni parasta on se, että uskoo mihin uskoo, mutta itsekseen, olettamatta, että se olisi myös muiden selkeä päämäärä. Asioista voi silti kuitenkin puhua ja jos joku kysyy, niin miksei vastaisi.

 

[sem]

Tuomitset kaikki johokin uskovat hulluiksi mutta väität että et kiellä uskonnollisia kokemuksia.

Oikein sujuvaa rivien välistä luentaa vahvistamaan stereotypiaa herkkänahkaisista mystikoista. Kiitos tästä.

Tähdennettäköön oma uskoni on henkilökohtainen asiani enkä tuomitse kenenkään muun uskomuksia. Harmittaa vain kristillisvihamielisyys Suomessa, joka kuitenkin historiassa oli erittäinkin kristillinen kansa.

Ja tämä kristillisvihamielisyys ilmeni minun kirjoituksessani miten? Oletan nyt itsekeskeisesti että kommentoit kirjoitusta johon vastaat. Sori jos näin ei ole.

 

[kiljander]

Oikein sujuvaa rivien välistä luentaa vahvistamaan stereotypiaa herkkänahkaisista mystikoista. Kiitos tästä.

Ja tämä kristillisvihamielisyys ilmeni minun kirjoituksessani miten? Oletan nyt itsekeskeisesti että kommentoit kirjoitusta johon vastaat. Sori jos näin ei ole.

Kommenttisi oli aika selvä siitä että pidät meitä kaikkia "samalla viivalla". Ei se varsinaisesti arvostuksestakaan kerro? Vihamielisyyden suhteen puhuin yleisesti, en viestiisi viitaten. Mutta kuten aivan ensimmäisessä viestissä totesin, nämä asiat menevät jankuttamiseksi, joten parasta keskittyä lätkään ;)

 

[Maple Leaf]

Harmittaa vain kristillisvihamielisyys Suomessa, joka kuitenkin historiassa oli erittäinkin kristillinen kansa.

Suhteellista, sekin. Ensimmäiset suomalaiset asettuivat tänne vuosina 8000-6500 eaa, ja ensimmäinen ristiretki tehtiin 1155. Jos oletamme, että asutus on keskiarvoisesti vuodelta 7250 eaa, ja että kristinusko alkoi ensimmäisestä ristiretkestä (molemmat oletukset höveleitä pyöristyksiä kristinuskon hyväksi), on historiassamme 8405 ei-kristillistä ja 854 kristillistä vuotta.

 

[kiljander]

on historiassamme 8405 ei-kristillistä ja 854 kristillistä vuotta.

Peijakas. Kokonaissaldoksi jää siis koko olemassaolomme ajalta tulevaisuus huomioon ottaen vain 854 vuotta koska parannusta ei ole näköpiirissä.

 

[sem]

Kommenttisi oli aika selvä siitä että pidät meitä kaikkia "samalla viivalla". Ei se varsinaisesti arvostuksestakaan kerro?

Eli uskontojen niputtaminen yhteen on kristillisvihamielisyä? OK.

Vihamielisyyden suhteen puhuin yleisesti, en viestiisi viitaten.

No sen voisi mainita ettei synny "heitänpä epähuomiossa bensaa kiukaalle" efektiä. En itsekkään ole paras ilmaisemaan itseäni yksielitteisesti mutta jos vastaa viestiin jossa ei puhuta mistään uskonnosta erikseen käyttäen termiä "kristillisvihamielisyys" niin ällös ihmettele jos minä ihmettelen.

Mutta kuten aivan ensimmäisessä viestissä totesin, nämä asiat menevät jankuttamiseksi, joten parasta keskittyä lätkään ;)

Sopii mulle. Lätkässäkin on tulkinnanvaraa kiistelynaiheeksi yhden ihmisiän ajaksi minun tarpeisiini.

 

[Bob Rambo]

Kommenttisi oli aika selvä siitä että pidät meitä kaikkia "samalla viivalla".

Sen enempää asiaan puuttumatta on pakko kysyä, että millä perusteella ko. uskot eivät olisi "samalla viivalla"?

 

[Maple Leaf]

Peijakas. Kokonaissaldoksi jää siis koko olemassaolomme ajalta tulevaisuus huomioon ottaen vain 854 vuotta koska parannusta ei ole näköpiirissä.

Sekin on suhteellista. Vuonna 2000 ev.lut.kirkkoon kuului suomalaisista 85 prosenttia, vuonna 2008 enää 80,6 prosenttia. Kirkolta on siis kadonnut vuoden 2000 lukemasta vuosittain 0,55 prosenttia jäsenistä. Tällä trendillä kristillisyyden aika kestää Suomessa enää runsaat 146 vuotta. Tämä 146 lisättynä tähänastiseen 854 vuoteen tekee — kas, kas — 1000 kristillisyyden vuotta. Se on kovin lyhyt aika ihmiskunnan kehityksessä.

 

[Juicey]

Sekin on suhteellista. Vuonna 2000 ev.lut.kirkkoon kuului suomalaisista 85 prosenttia, vuonna 2008 enää 80,6 prosenttia. Kirkolta on siis kadonnut vuoden 2000 lukemasta vuosittain 0,55 prosenttia jäsenistä. Tällä trendillä kristillisyyden aika kestää Suomessa enää runsaat 146 vuotta. Tämä 146 lisättynä tähänastiseen 854 vuoteen tekee — kas, kas — 1000 kristillisyyden vuotta. Se on kovin lyhyt aika ihmiskunnan kehityksessä.

Aika erikoista päättelyä, vastaavasti voisi esittää että vuonna 0 ev.lut.kirkkoon kuului 0 suomalaista, nyt jopa neljä ja puoli miljoonaa joten yhtä hyvin voidaan päätellä että 146 vuoden kuluttua määrä on lisääntynyt.

Jos vakavissaan asiaa haluaa sivuta, niin kristinuskovien määrä maailmanlaajuisesti kasvaa ja myös suhteellinen osuus väestöstä kasvaa.

 

[Cramer]

En usko.

Tähän ei liity mitään teiniangstia vaikka 20 vuotta sitten ehkä liittyikin. Vaimon koko suku täynnä tätä syvästi uskollista, helluntailaista yms uskovaa porukkaa. Silloin kun minä astuin kuvioon, lähes 20 vuotta sitten niin vaimoni, silloin vielä tyttöystävä varoitti, että kaikki yrittää käännyttää uskoon. En tiedä mitä nykyinen vaimoni silloin luuli, mutta eiköhän nuoren pojan vyötärölle ulottua pitkä tukka ja jatkuvasti päällä pidetyt bändipaidat (cannibal corpse, morbid angel, deicide yms) tehnyt asiaa jonkin verran selväksi. Muistan hyvin ensimmäisen vierailun vaimon tädin luona (todella uskovasta porukkaa) kun astuin sisään CC:n the bleedingin paita päällä niin muistan kun helluntailaisten C-kasetti lopetti heti pyörimisen kun astuin olohuoneeseen. En muista vierailusta muuta kuin sen, että vaimo sanoi jälkeenpäin että "aika outoa ettei yhtään yritetty käännyttää uskoon".

No vuosia on kuuluttu sukuun eikä käännystystä ole koskaan näkynyt. Emme ole vaimon kanssa kuuluneet kirkkoon vuosiin. Vaimo erosi sen jälkeen kun menimme naimisiin, itse jo monta vuotta ennen häitä. Hän halusi ns normaalit häät joten toisen piti kuulua kirkkoon, tosin vihkimiset yms pidettiin ulkona vähäisin liturgioin, vai mitä ne nyt on. En ole vanhemmilleni koskaan kirkosta eroamista erikseen puinut, eiköhän se ole ollut heille aika selvää jo teinistä saakka. Sen muistan, että äitini (verovirkailija) mainitsi asiasta sen verran, että en maksanu vuonna xxxx enää kirkollisveroa :D

Parissa uskovaisten juhlissa (häät ja hautajaiset) olen ollut mukana jossa on vedetty ylistystä ja kovaa. Varsinkin hautajaiset oli sivusta seuraajana aika mielenkiintoista seurattavaa. Mieleen tulee varsinkin kuolleen lähiomaiselle osoitetut pahoittelut jotka jälkeen päin sai minut todella mietteliääksi. Suurin osa uskovaisista vieraista saapuessaan ja poistuessaan hautajaisista "toivotteli" omaiselle seuraavaa. "jeesus rakastaa sinua", jeesus rakastaa xxxx (henkilöä joka kuoli). jeesus sitä, jeesus tätä, jumalan rakkautta, jumalan siunausta, jumala sitä, jumala tätä. Loppupeleissä toi jeesustelu sai minut voimaan pahoin, tuntui siltä että omaille oli helppo heittää joku jeesus tai jumala xxxx lause helpottaakseen omaista. Itse kun olin lähössä pois niin jouduin miettimään omaa lausetta aika kauan. Omainen oli todella läheinen vaimolleni joten mikään diipadaapa ei onnistunut. Kaiken jeesustelun jälkeen oli todella paha mennä sanomaan mitään, mutta sain sen verran irti että sanoin "jos tarvitset jotain niin me olemme aina käytettävissä". Ehkei parasta mahdollista juttua, mutta halusin sanoa jotain kongreettista kaiken jeesustelun jälkeen.

Meidän kummatkaan lapsemme ei kuulu kirkkoon (pidetty vain nimiäiset) ja varsinkin ekan lapsen kohdalla se oli ihmeen iso asia omille vanhemmilleni. Isäni käy jonkin verran kirkossa, laulamisen ja oman uskonnon takia ja hänelle tämä nimiäinen tuntui olevan isoa asia. Toisen lapsen kohdalla kaikille tosin oli jo selvää että näin tullaan menettelemään.

Uskonto on jokaisen oma asia ja se myös pysyköön semmoisena. En pidä että minulle tuputetaan uskonnosta tai puhelinliittymästä. Olen monesti miettinyt, että olisiko maailma parempi paikka jos jokainen olisi uskovainen? Ei käytettäisi alkoholia, ei tehtäis rikoksia yms. Itse käytän alkoholia kohtuudella, joskus enemmän, joskus vähemmän. En ole koskaan tehnyt mitään vakavaa rikollista, jos ei vähäistä ylinopeutta, valkoisia valheita ja joskus jopa ladannut tekijän oikeudellista materiaalia netistä lasketa mukaan. Joten johtopäätöksenä voisin sanoa, ettei uskonnolla ole väliä. Ihminen voi elää kunnolla kuulumatta mihinkään uskontoon tai seuraamalla mitään uskonnon määrittelemään lakia. Siihen en ota kantaa paljonko Suomen laissa on viittauksia "raamatun lakeihin".

 

[Morgoth]

Sen enempää asiaan puuttumatta on pakko kysyä, että millä perusteella ko. uskot eivät olisi "samalla viivalla"?

Omaan uskoon liittyy voimakas henkilökohtainen kokemus, että totta kai se on arvokkaampi kuin muut. Toki tätä ei (yleensä) suoraan kehdata sanoa vaan pidetään yllä 'hyvää julkisuuskuvaa' ja heitetään ne perinteiset liturgiat, mutta vähän kun pinnan alta katsoo niin sieltä se pongahtaa esiin mitä asiat oikeasti siellä pään sisällä ovat.

 

[Tarinankertoja]

Voin rehellisesti sanoa tuntevani itseni erittäin hyvin

Erittäin asialliset ja henkilökohtaiset vastaukset kysymykseeni. Pakko nostaa hattua ja sanoa Kiitos.

Itse olen uskoton, ja oikeasti olen kiinnostunut uskovien syystä uskoa. Siis se on oikeasti kiehtovaa miksi joku uskoo.

Tottakait, uskonnottomana pyrin kyseenalaistamaan ”sokean” uskon, mutta ihmisen vakaumus on kuitenkin aina kunnioitettavaa… Näin lätkäpalstalla kun ollaan, niin verrattavissa sen oma joukkueen nimeen vannomiseen. JYP:in mestaruus (oli parempi) ei hetkauta millään muotoa faktaa Ilveksen paremmuudesta…

Silti jatkan kyseenalasinmaista vastakkaisen vakaumuksen todellisuudesta huolimatta. Siksi että kristinuskoa omanaan pitävät eivät pysty johdonmukaiseen syy seuraus jatkumoon.

Esimerkiksi Paavalin kirjoitus vaimon syystä tukuta miehensä tietämykseen ja pitää suunsa kiinni on kuitenkin jotain, jonka on kirjoittanut täysin jessen opeista erossa oleva Paavali. Joten miksi se on osa kristinuskoa? Miksi uskovat allekirjoittavat kirkon ja raamatun sanoman, kun kirjaimellisesti ottavat siitä omaan elämäänsä vain ja ainoastaan jessen opetukset.

Miksi?

Halu kuulua yhteisöön ei voi olla vastaus, koska sillähän voi perustella minkä kauheuden tahansa.

”hyväksyn naisten vaientamisen ja homovihan, koska vuorisaarna on niin hyvä”

 

[Amerikanihme]

Esimerkiksi Paavalin kirjoitus vaimon syystä tukuta miehensä tietämykseen ja pitää suunsa kiinni on kuitenkin jotain, jonka on kirjoittanut täysin jessen opeista erossa oleva Paavali.

Voisitko ystävällisesti muistuttaa minua, missä kohtaa Jeesus puhuu miehestä ja vaimosta ja heidän suhtautumisestaan toisiinsa? En millään jaksa muistaa. Sitten näkisin paremmin tuon karmean kontrastin Paavalin ja Jeesuksen opetuksissa. Kiitos.

 

[Amerikanihme]

Mutta itseäni jäänyt vaivamaan tämä sydämen ja järjen sekasotku. Milloin vain sydän sanoo jotain ja järjen ääni sammutetaan ja milloin se taas otetaankin mukaan jne.?

Yritän nyt jotakin tähän vastata, vaikkei tästä varmaan asia juuri avaudukaan.

Ihmisellä ymmärretään olevan sielu, joka on ikäänkuin elämän kantaja. Tämän sielun puhtain osa, "sielun silmä" ("nous"), näyttelee keskeistä osaa tässä tarinassa. Tämä sielun silmä vuorovaikuttaa aistiemme kanssa.

Koska ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, ja Jumalalla ei ole mitään intohimoja, niin ihmisen sielun silmä samoin luonnollisessa tilassaan ei haudo mitään intohimoja. Joten luonnostaan ihmisen sielun silmä on yhteydessä Jumalaan ja haluaa imitoida Jumalaa yksinkertaisuudessa ja rakkaudessa.

Syntiinlankeemuksessa ihminen sitten menetti tämän luonnollisen yhteyden Jumalaan sielun silmän kautta. Intohimot pääsivät valtaan, ja ihmisen sielun silmä korruptoitui. Ja tästä parantuminen taas vaatii ponnisteluja, niin, etteivät intohimot pääse sisälle, elikä sielun silmää pitää lakkaamatta vartioida. Tätä kutsutaan myös sielun silmän puhdistamiseksi. Sielun silmä on ikäänkuin karkuteillä ja aistien vankina, mutta tarkoituksena on sen palauttaminen ihmisen sydämeen. Tähän auttaa jatkuva sisäinen rukous.

Sielun silmää voidaan myös pitää ihmisen metafyysisenä tai hengellisenä sydämenä (joka itse asiassa asuu fyysisessä sydämessä). Joten tämä on se paikka mistä yhteys Jumalaan löytyy (tai "missä Jumala asuu", suppeasti sanottuna). Joten mitä yllä kirjoitin sielun silmästä, pätee myös sydämeen, jolla täten on puhdas tila, korruptoitunut tila, ja sen parantamiseen tarvitaan rukousta ja myös katumusta.

Samalla tavoin kun Jumalalla on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ihmisellä Jumalan kuvana on nuo kolme osaa. Edellä mainittu sielun silmä tai sydän vastaa Isää, ja ihmisen älykkyys Poikaa. Samalla tavoin kuin sydän, älykkyys luonnollisessa tilassa etsii Jumalaa ja haluaa yhteyteen Hänen kanssaan. Ja samalla tavoin kuin sydän, meidän älykkyytemme on korruptoitunut. Se yrittää yhteyteen Jumalan kanssa, mutta koska sielun silmä (tai sydän) on menettänyt yhteyden Jumalaan, älykkyytemme ei Jumalaa löydä. Tämä johtaa filosofisiin pohdintoihin Jumalasta. Se voi myös johtaa skitsofrenisiin pohdiskeluihin ihmisestä itsestään, ja muiden ihmisten tuomitsemiseen. Tätä älykkyyden villiä ratsastusta ympäriinsä voi yrittää rajoittaa tottelevaisuudella Jumalan tahdolle, tappamalla omaa tahtoaan, katumuksella ja askeettisella elämällä. Jos nyt viitataan kysymykseen järjen äänestä ja sydämen äänestä, niin järjen voisi kai yhdistää tuohon "älykkyyteen".

Lähteenä oli Hieroteos Vlahoksen "Orthodox Psychotherapy", lähinnä luku 3.

Eipä tästä tainnut tulla kuin entistä pahempi sekasotku kuten sanoin. Ainoa tapa mielestäni saada näihin asioihin jotain tolkkua on lukea näitä kirjoja. Ei sillä, että itse tuosta paljon sen paremmin ymmärtäisin vieläkään mitään...

 

[Stonewall]

Tottakait, uskonnottomana pyrin kyseenalaistamaan ”sokean” uskon, mutta ihmisen vakaumus on kuitenkin aina kunnioitettavaa… Näin lätkäpalstalla kun ollaan, niin verrattavissa sen oma joukkueen nimeen vannomiseen. JYP:in mestaruus (oli parempi) ei hetkauta millään muotoa faktaa Ilveksen paremmuudesta…

Tässä kohtaa osut mielestäni napakymppiin. Ajatus Ilveksen paremmuudesta on juuri samanlainen uskonasia, jota ulkopuolisen on mahdotonta käsittää. Kuitenkin tuskin todistelu tai kyseleminen viimeaikaisista saavatuksista saa uskoa horjumaan. Sama taitaa olla uskonasioissa yleisesti.

Mielestäni länsimaiset kirkot ovat jo kohtuullisen hyvin sopeutuneet nykyaikaisiin arvoihin. Aikanaan kirkonoppien vastaisesta ajattelusta joutui roviolle tai kirkonkiroukseen. Nykyisin kirkot käytännössä sallivat sinällään opinvastaisesti homoseksuaalisuutta, naispappeutta, kolminaisuusopin kyseenalaistamista ja vaikka mitä, niin kauan kuin jäsen ei vaan rupea julistamaan oppiaan. Tietysti kehitys on osin pakon sanelemaa. Maailma vain on muuttunut.
Jos itse kävisin vastustamaan uskontoja, kohdistaisin kyllä kritiikin kärjen niihin fanaattiisiin lahkoihin, joita kristinuskossakin on, ja erityisesti fanaattiseen islamiin, joka toivottavasti ei tule ikinä saamaan jalansijaa maassamme.
Isot kirkot ovat jokatapauksessa käytännössä suvaitsevaisia, vaikka väittävätkin omaavansa ainoan totuuden jumalasta. Pienet lahkot ja fanaattiset liikkeet tekevät pahaa vahinkoa omille jäsenilleen. Lisäksi tällä hetkellä islamia vääristelevät liikkeet käyttävät uskovia hyväkseen rekrytoiden heitä itsemurhapommittajiksi yms. Mielestäni meidän pitäisi enemmän keskittyä suvaitsevaisuuden vaatimiseen kuin ristiretkeen kristittyjä vastaan.

 

[ms.qvist]

Ihmisellä ymmärretään olevan sielu, joka on ikäänkuin elämän kantaja. Tämän sielun puhtain osa, "sielun silmä" ("nous"), näyttelee keskeistä osaa tässä tarinassa. Tämä sielun silmä vuorovaikuttaa aistiemme kanssa.

Korjaisin kyllä tätä hivenen. Nykyään sielu ymmärretään lähinnä uskonnolliseksi käsitteeksi, aiemmin sielua kyllä käytettiin tieteellisessäkin merkityksessä (psykologiaa kutsuttiin "sielutieteeksi" - tätä nimitystä nykyään tuskin kovinkaan moni enää käyttää) mutta nykyään tiedepiireissä sielun käsite liitetään kyllä vahvasti uskonnolliseen käsitteistöön.

Sielua tai sen variaatioita esiintyy monissa uskonnoissa, ei siis ainoastaan kristinuskossa mutta nimitys ja osin ymmärryskin voi olla hivenen toinen - toisistaan poikkeava. Itsessään sielun ajatellaan lähtevän/poistuvan ruumiista kuoleman yhteydessä ja jatkavan olemassaoloaan (jopa ikuisesti).

Dualismi on termi jota käytetään muun muassa erottamaan materialialismi (materialistisuus) ja hengellisyys toisistaan.

Sekoitetaan pakkaa vielä lisää.

Sielu-käsitteellä on tiettyjä yhtäläisyyksia nykyisen psykologian ja mielenfilosofian mieli-käsitteen kanssa. Uskonnolliset perinteet kuitenkin katsovat sielun olevan kuolematon (kuten yllä viittasin) ja lisäksi mahdollisesti olleen olemassa jo ennen liittymistä ruumiiseen. Materialismi ja ateismi eivät (yleensä) hyväksy tällaisen sielun olemassa oloa.

vlad.

 

[Morgoth]

Ihmisellä ymmärretään olevan sielu, joka on ikäänkuin elämän kantaja.

Siis uskonnollisissa yhteisöissä. Tunnustan että minun on vaikea saada viestistäsi kiinni, koska käytät uskonnollisia käsitteitä, jotka minulle eivät merkitse käytänössä yhtään mitään.

Tämän sielun puhtain osa, "sielun silmä" ("nous"), näyttelee keskeistä osaa tässä tarinassa. Tämä sielun silmä vuorovaikuttaa aistiemme kanssa.

Miten tämä vuorovaikutus tapahtuu, mikäli itse sielu on joku aineeton olio, jota emme pysty havaitsemaan? Mikäli sielu ei ole jossakin viidennessä ulottuvuudessa, niin miksi sellaista ei ole pystytty mittamaan, kun hiukkausfysiikan puolella on pysty mittamaan melko uskomattoman pieniä asioita esimerkiksi.

Sielun silmää voidaan myös pitää ihmisen metafyysisenä tai hengellisenä sydämenä (joka itse asiassa asuu fyysisessä sydämessä).

Missä se siellä on? Aortassa? Oikeassa kammiossa? Mistä se tiedetään, että se sielä asuu, jos sielu tai sen silmän on aineeton (mitä se sitten on? puhdasta energiaa?). Tapahtuuko ihmisen sydämessä (jotain muutakin kuin verenkiertoon liittyvää) jos ihminen ajattelee jotain 'sydämen asioita'? Ihmisen sydämessä on siis jotain ihmisen tietoisuuteen liittyviä toimintojakin?

Entä miten nämä ihmiset joilla on tekosydän? Sielu mystisesti pompannut alkuperäisestä sydämestä jotenkin tekosydämeen vai eikö näillä ihmisillä ole sielua ollenkaan? Entä koska se sielu syntyy? Kun munasolu ja siitiö yhdistyvät? Vai pomppaako se jostain viidennestä ulottuvuudesta jossa on jonkin joku 'sielujen lastentarha' sinne hedelmöittyneeseen munasoluun vai samassa kun munasolu ja siittiö yhdistyvät Jumala äkkiä tekee sielun ja lähettää jotain tuntematonta kautta sen siihen alkioon vai onko meillä geeneissä joku 'sielugeenikin' ja aineellisista soluista muodostuu sydämeen joku aineeton sielu jonkun prosessin seurauksena jota emme voi ymmärtää koskaan?

Joten tämä on se paikka mistä yhteys Jumalaan löytyy (tai "missä Jumala asuu", suppeasti sanottuna). Joten mitä yllä kirjoitin sielun silmästä, pätee myös sydämeen,

Miten se yhteys 'fyysisesti toimii' Jumalaan? Radioaaloilla vai jotenkin meille tuntemattoman tavalla jota emme koskaan voi edes ymmärtää?

Olen sen verran rajoittunut ihminen, että tuollaiset heitot joihin ei ole edes mitään karkean tason 'teknisiä speksejä' olemassa niin en oikein niille osaa aikaa ja energiaa niiden miettimiseen tuhlata.

Ok, sanot että sielun ja sielun silmän kautta jotenkin, mutta miten? Ihan konkreettisesti mikä on edes sielun silmä kuin joku tuollainen enemmän tai vähemmän epämääräinen kielikuva, jossa joku silmä katselee sieluun ja Jumalaan tjms. Minulle nuo ovat vain tyhjiä sanoja joilla selitetään jotain uskomusta, jota ei mitenkään pysty perustelemaan muuta kuin uskolla ja sitten luodaan jotain analogioita asioihin ja maalaillaan kielikuvia ja vastaa lisää vastaavilla kielikuvilla, koska mitään konkretiaa ei oikein ikinä ole. Ikään kuin kielikuvat jotenkin vakuuttaisivat epäilevää tuomasta?

Samalla tavoin kun Jumalalla on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ihmisellä Jumalan kuvana on nuo kolme osaa.

Onko Jumalalla personallisuushäiriö tai ainakin sivupersoonia näyttää olevan. Oikeasti minä en ole ikinä enkä varmana koska pysty ymmärtää miksi hän lähettää yhden persoonansa tänne kuolemaan ristille ja huutamaan "isäni isäni, miksi hylkäsit minut"? Eikö se Jeesuskin istu taivaassa Jumalan oikealla (vai vasemmalla) puolella? Onko kyseessä kielikuva vai onko siellä ihan valtaistuin Jumalalle ja hänen persoonilleen kuin kuningashuoneissa? Jonka eteen kaikki juodumme tuomiolle? Minä ja sinä? Ja minä luultavasti pääsen kellariin tuntemaan miltä atrain perseessä tuntuu ikuisuuden.

Jotenkin koko kolminaisuusoppi on mielestäni vain lähinnä jonkinlainen hätälaastari, kun uskonnot parituhatta vuotta sitten taisivat järjestäen sisältää aina useampia Jumalia ja kristinuskossa haluttiin olevan vain yksi Jumala, niin joku hätäselitys keksittiin, koska monet Jumalat tuntuivat vähemmän uskovammalta kuin että olisi vain yksi.

Ja samalla tavoin kuin sydän, meidän älykkyytemme on korruptoitunut.

Varmaankin jos me sydämellä jotain ajattelemme, minä luulin kun että se (vähäinen) älykkyys olisi lähinnä aivoissa :)

Tätä älykkyyden villiä ratsastusta ympäriinsä voi yrittää rajoittaa tottelevaisuudella Jumalan tahdolle, tappamalla omaa tahtoaan, katumuksella ja askeettisella elämällä. Jos nyt viitataan kysymykseen järjen äänestä ja sydämen äänestä, niin järjen voisi kai yhdistää tuohon "älykkyyteen".

Henkilökohtaisesti olen ihan toista mieltä. Järjen sammuttaminen johtaa juuri kaikenlaiseen epämääräiseen uskontoihin ja 'Jumalan etsimiseen' yms.

Ja lähinnä että 'Jumalaa ei voi järjellä löytää' on mielestäni vain jonkunlainen puolutusargumentti jolla voi taata, että ikinä asiasta väitellessä ei voi 'hävitä'.

Eipä tästä tainnut tulla kuin entistä pahempi sekasotku kuten sanoin. Ainoa tapa mielestäni saada näihin asioihin jotain tolkkua on lukea näitä kirjoja.

Mielestäni nämä sielu ja muut selitykset olivat ihan ymmärrettäviä vaikkapa 2000 vuotta sitten, mutta jotenkin ne ovat nykyään vain tuulahdus jostakin menneisyydestä.

Toki myönnän että eipä ihmisen tietoisuudesta hirveästi osata sanoa vieläkään, mutta on siinä sentään mielestäni menty eteenpäin noista uskonnollisista selityksistä.

EDIT: Pahimmat kirjoitusvirheet korjattu.

 

[Tarinankertoja]

Voisitko ystävällisesti muistuttaa minua, missä kohtaa Jeesus puhuu miehestä ja vaimosta ja heidän suhtautumisestaan toisiinsa? En millään jaksa muistaa. Sitten näkisin paremmin tuon karmean kontrastin Paavalin ja Jeesuksen opetuksissa. Kiitos.

Joko olet sarkastinen, tai tyypillinen uskovainen, joka ei tunne raamattuaan.

Ei, tässä tapauksessa en copypastaa verkkoraamatusta kohtia sinulle, vaan joudut ne itse sieltä kaivamaan. Paavalin vihjeenä olkoon kirjeen kohde, joka alkaa K kirjaimella.

 

[kiljander]

Joko olet sarkastinen, tai tyypillinen uskovainen, joka ei tunne raamattuaan.
.

Anteeksi etukäteen jos tämä on taas uskovaisen herkkähipiäisyyttä, mutta mikä vimma teillä on löytää pieniä aukkoja "teknisessä" uskossamme. Kyllähän nää viestit ovat aika asenteellisia rivien välissä.

Ei mulle usko ole Raamatun ulkoaosaamista tai mitään muuta suorittamista. Kirkossa käyn ehkä kerran 1-2 kuukaudessa. Myönnän että Raamatunosaamiseni on todella heikkoa enkä sitä pahemmin jaksa lueskella.

Usko on suhde Jumalaan, jota mm. Raamatun tekstit ja Jumalanpalvelus ja parhaimmillaan vahvistavat.

 

[Tarinankertoja]

Anteeksi etukäteen jos tämä on taas uskovaisen herkkähipiäisyyttä, mutta mikä vimma teillä on löytää pieniä aukkoja "teknisessä" uskossamme. Kyllähän nää viestit ovat aika asenteellisia rivien välissä. .

Ei kyse ole teknisistä virheistä, sillä jessen opetukset ovat noin 1/5 raamatusta. Minua ihmetyttää se, että miten tämän kaiken ilkeän ja julman raamatun voi hyväksyä vain vuorisaarnan takia? Se että jesse käskee rakastamaan lähimmäistään hyvittää sen, että naiset pitäköön suunsa kiinni ja homot tarttis tappaa.

Ja kyllä, se usko on ok perustua jessen opetuksiin, mutta kirkko ei perusta rakennetaan ja yhteisöään vain jessen opetuksiin, vaan raamatun opetuksiin.

Mutta sitten tämän asian uskovat vain pyyhkäisevät kädenheilautuksella syrjään ”epäoleellista”

Usko on suhde Jumalaan, jota mm. Raamatun tekstit ja Jumalanpalvelus ja parhaimmillaan vahvistavat.

Miten sitä Raamatun tekstit vahvistavat, jos siitä lukee vain itseään miellyttävät kohdat? Jumalanpalvelukset ovatkin kursittu kokoon rakkauden sanoman osioista, mutta sekö tekee uskovat piittaamattomaksi kaikesta muusta raamatun edustamasta aatemaailmasta?

Kirkko on ikään kuin ideaali hyvä, vaikka sen peruspilari on jumalan sanan pidetty raamattu.

Eli mistä tämä kritiikittömyys johtuu on mielenkiintoista. Toki jesse torui Tuomasta epäilystä, mutta sehän koski epäilystä jessen tiehen ja jumalaan. En ymmärrä miksi uskovan pitäisi kritiikittömästi hyväksyä raamattu ja sitä kautta kirkko. Eihän niiden kyseenalaistaminen kait jumalaan usko horjuta, saati jumalaa suututa (mikäli jessen opettama rakkauden jumala on)

Siksipä, kun yleistä kritiikkiä ei tahdo saada esiin, tulee sitten kysyneeksi yksittäistä ja spesifisitä asioista, josko jonkun mielipiteen saisi, vaikkapa nyt Paavalin naislausuntoon .

Eli ei, tarkoituksen ei ole etsiä yksittäisiä ”virheitä” uskosta, vaan uskovaisen ja kirkon sekä raamatun suhdetta. Eli mikä on se, joka estää jälkimmäisten virheiden kritisoimisen ensiksi mainitulta?

Ja ei, ei tähän tartte vastata, jos se tuntuu epämiellyttävältä, minä olen vain kiinnostunut asiasta, joka ei mahdu omaan järkeeni ja päättelyyni.