Heh eli en siis olekaan uskovainen? Itse en määrittele asiaa noin vaan se, joka uskoo Jumalaan, on uskovainen.
En tiedä ymmärrätkö tekstini tahalteen väärin, sillä en tietenkään voi lähteä tekemään universaalisesti pätevää määritelmää "uskovaisesta".
Mielestäni kuitenkin juurikin tuo määritelmäs on se kompastuskivi, johon todella moni näkyy kaatuvan, vaikka eivät sitä tiedostakkaan.
Olen tätä asiaa, jo aikaisemminkin käsitellyt, mutta koitan selittää uudemman kerran.
Koko tämän ajatusprosessin kulmakivi on tuo j/Jumalan olemassaolon/olemattomuuden miellekkyyden hyväksyminen. Kyseessä on kuitenkin täysin metafyysinen ja ontologinen kysymys, jolla ei ole mitään tekemistä itsessään minkään uskomusjärjestelmän kanssa, siitäään huolimatta, että moni uskomusjärjestelmä edellyttää tämän asian käsittelyä.
Kuitenkin erittäin moni näkee kysymyksen yksinomaan tuossa kristillisessä kontekstissa, mikä tekee ajatusprosessin edetessä aika monta mutkaa suoraksi. Käsittelin jo aikaisemmin syitä tähän. Kyse on aika vaikeasti selitettävästä asiasta, joten koitan havainnollistaa sitä deduktiivisen päättelyn esimerkillä.
Koska kysymys j/Jumalasta on täysin avoin, niin otan esimerkin premissiksi sen, että j/Jumala mielletään todeksi (tämähän ei todellisuudessa kuitenkaan ole asianlaita). Täten esitän päättelyketjun, minkä pohjalta mielestäni hyvin moni tekee päätöksen uskoon alistumisestaan.
J/jumala on olemassa (Premissi 1)
Kristinuskon Jumala on olemassa (Premissi 2)
Kristillinen uskomusjärjestelmä on perusteltu (Johtopäätös)
Johtopäätöshän tietenkin sisältyy premisseihin, mutta edes premissin 1 oikeellisuus ei vielä millään tavoin tee premissiä 2 todeksi, vaikka tämä tuntuu olevan varsin yleinen päättelyketju asiaan liittyen. Premissi 1 oikeellisuus tekee yhtä hyvn perustelluksi myöskin uskoni siihen vaaleanpunaiseen lohikäärmeeseen. Toisin sanoen, premissi 1:den jälkeen meille jää vielä täysin avoimeksi kysymys siitä, mikä kaikista mahdollisista j/Jumal-kandidaateista olisi se oikea. Emme edes pysty sanomaan varmaksi onko tämä "oikea" J/jumala edes missään muotoa meidän tietoisuudessamme. Jos nyt kuitenkin jokin usko täytyisi "valita", niin yhtä hyvinhän voisimme vetää pitkää tikkua asettaen vastakkain kaksi uskontoa, ja valita sitten sen, joka voittaa kisan.
Tästä johtuen luulen, että et näe mielekkääksi nähdä uskoani makaronimieheen tai lohikäärmeeseen perustelluksi, vaikka todellisuudessa asettamalla minun uskoni kyseenalaiseksi makaronimieheen, asetat samalla kyseenalaiseksi oman uskosi perustelut. Jos taas kaikki rationaalinen perustelu sivuutetaan toteamalla "kyse on vain uskosta", niin silloin esim ääritulkinta Islamista ei pitäisi olla yhtään sen tuomitumpi kuin mikään muukaan. Jos taas asetamme uskontoja johonkin järjestykseen (emme siis tee valintaa arpomalla), niin silloinhan käytämme kriteereinä jotain muuta kuin lausetta "se on uskon asia". Todennäköisesti siis ympäristömme arvoja jne. Selvennän tätä edempänä.
Selitykseksi ei edes riitä se, että sanot Kristinuskon tuovan "enemmän yleistä hyvää", kuin uskon makaroonimieheen. Koska tässä tapauksessa arvioit uskontoja niiden hyöty-näkökulmasta. Mutta silloin emme voi mielestäni puhua enään uskonnosta vaan utilismista. Nimittäin silloin sinun täytyisi pitää uskoa makaroonimieheen perustellumpana kuin uskoa kristinuskoon, jos usko makaroonimieheen tuottaisi "enemmän yleistä hyvää". En kuitenkaan usko, että tämä on asian laita.
Täällä ollaan jo tarpeeksi keskusteltu Raamatun sisällöstä, sen ristiriitaisuuksista ja vajaavaisuuksista argumenttina kristillisen sanoman oikeellisuuden tunnustamiseen. Sen takia minun on turha lähteä ruotimaan sitä yksityiskohtaisemmin. Kuitenkin Raamattu ja sen sisältö toimii varmasti myös sinun yhtenä perusteena Kristillisen uskon valitsemiseksi. Jos kuitenkin olet valmis kyseenalaistamaan Raamatussa jonkun yhden asian oikeellisuuden esim. luomisopin tai suhtautumisen homoseksuaaleihin, voimme kysyä mikä määrittää sen, että muut sanomat sitten ovat "tosia"? Uskon itsessäänhän ei pitäisi olla mitenkään riippuvainen ympäröivästä maailmasta. Jos pystyt myöntämään Raamatun käsityksen geosentrisyydestä virheelliseksi heliosentrisyyden hyväksi, niin millä perusteilla sitten yhtään mikään Raamatussa on perusteltua? Sama asia homoseksuaalisuuden hyväksymisestä vastoin Raamatun sanomaa (edellytän tässä kuitenkin lähtökohdaksi sen, että Raamatussa on varsin yksiselitteisesti otettu kanta asiaan). Jos näiden asioiden "hyväksymisen" ehtona on ympäristö ja siihen mukautuminen tai "yleinen hyöty", niin voimme palata takaisin esimerkkiini makaronimiehestä.
Voimme myöskin ottaa fideistisen käsityksen, jota osittain esim. Kierkegaard edustaa. Eli siis käsityksen, jonka mukaan järki on tarpeeton uskonnollisele uskolle. Tällöin voimme helposti sivuuttaa kaikki vähänkään rationaalisuuteen liittyvän kritiikin uskoa kohtaan, mutta samalla myöskin voimme kysyä, mikä virka on pyhillä kirjoilla opetuksilla yms? Siis jos ajattelemme Kierkegaardilaisittain, että on vain "minä ja usko". Tämähän on sinäänsä perusteltua "uskoa", koska se on totaalisen abstraktia. Siinä vain on se ironinen ongelma, että tuolla käsityksellä voimme perustella täysin fundamentalistisen maailmankäsityksen kuin myös nihilistisenkin.
En ole varma pystyykö tuosta tekstistä löytämään edes jonkinlaista punaista lankaa, mutta toivottavasti. En kuitenkaan ole mikään ekspertti näiden asioiden selittämisessä. Jos nyt kuitenkin tuossa on jotain epäselvää, niin voin yrittää tarkentaa.
Simppeli määritelmä ja jokainen sitten luo sen oman uskon ja oma vajavaisuus määrittelee sen, kuinka hyvin pystyy näitä oppeja toteuttamaan käytännössä. Itse en todellakaan siihen pysty täydellisesti,
mutta en lähtisi kuvailemaan itseänii miksikään rusinat pullasta tyypiksikään. Menee taas melkoiseksi lokeroinniksi ja liialliseksi yleistämiseksi. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin kirjoitat.
Tiedän erittäin hyvin, ettei asiat ole minkään asian suhteen yksinkertaisia. En kuitenkaan mielestäni esitä asioita mitenkään tarkoitsellisesti yksinkertaisesti, vaikka niin ilmeisesti tekstini tulkitsetkin. Tuo ylempi sepustukseni toivottavasti avaa hiukan paremmin tuota "rusinat pullasta" väitteeni perustelua.
Täytyy nyt vielä todeta, että tarkoitukseni ei ole lokeroida tai loata ketään. Toisaalta ei minulla ole mitään syytä olla kirjoittamatta asioista niin kuten ne näen, vaikka siitä joku saattaisi loukkantuakin. Kenenkään henkilökohtainen "ryöpyttäminen" ei kuitenkaan ole tavoitteenani.
Määritteleppä aluksi sana dogmi niin tiedämme, että puhumme samoista asioista ja toiseksi etkö itse elä yhdenkään dogmin "alaisuudessa"?
En tiedä tarkoitatko nyt tuon "kliinistä" määritelmää? Jos tarkoitat, niin sen voi tarkastaa vaikka Wikipediasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dogmi
Toiseen kysymykseen; en tietoisesti elä minkään opin mukaan, joten en elä dogmin "alaisuudessa". Kuten olen todennut, niin on mielestäni mieletöntä puhua "uskovasta", joka ei elä sen oman uskonnollisenjärjestelmän dogmien mukaan, koska muutenhan on kyse vain oppijärjestelmää soveltavasta henkilöstä. Jos taas tarkoitat, että mukaudunko johonkin normeihin tapoihin jne. Niin tietyiltä osin tottakai. Mutta siinä on todella suuri periaatteellinen ero dogmien noudattamisen kanssa, tämän uskoisin olevan täysin selvä asia.