Kuka pääsee ja on pääsemättä taivaaseen ei ole minun päätettävissäni eikä siksi minun mielestäni kannata edes lähteä esittämään mielipiteitäni siitä, kuten aikaisemmin totesin. Jotakin kuitenkin tästä asiasta sanoin noissa pitkissä kirjoituksissani yllä.
Niin, kuitenkin ortodoksinen kirkko pohjautuu perinteiseen kristilliseen dogmaan, joka on sangen selkeä tässä taivas- ja helvettikysymyksessä, kuten homoudenkin suhteen. Eli, laillani, hylkäät perinteisen kristillisen dogman. Ja se on ok, erittäinkin ok, mutta en sitten ymmärrä miten samassa hengenvedossa pidät suvaitsemattomuutta ja eettistä puutteellisuutta jotenkin epätyypillisenä kristinuskolle. Nimittäin tässä asiassa tälläiset käsitykset eivät todellakaan edusta kristinuskon valtavirtaa. Omasta puolestani usko Jumalan suhteen on täysin toisarvoinen asia. Jumala - siis oikea, absoluuttista hyvää edustava Jumala - olisi tosi mukava ylläri tässä monin osin karussa maailmankaikkeudessa. Mutta jos hän edustaa absoluuttista hyvää, hän ei voi kannattaa perinteistä kristillistä dogmaa. Eli tässä mielessä niin ateistit, agnostikot, kuin myös se pieni joukko körtti-agnostikkoja joihin lukeudun, ovat aivan turvassa, vaikka heillä olisikin tältä osin väärä, vaikkakin toki logiikkaan ja empiirisiin havaintoihin perustuva suuntaa-antava käsitys maailmasta. Tai kristityt fundamentalistit, tai hindut, tai islamilaiset jne. jne. Eli mahdollinen Jumala kyllä pitää huolen itsestään. Mutta hänen pysytellessään itsepintaisesti näkymättömissä, on meidän sillä välin pidettävä huoli itsestämme, edistyttävä, pyrittävä parantamaan tätä kylmää ihmisen maailmaa. Onnellinen loppu tulee jos on tullakseen, mutta on parempi olla laskematta sen varaan.