Olenko haistavinani ilmassa toisintoa keväältä...
Viestin lähetti Hockeyfan78
Entäpä jos evankeliumit olisivat kaikilta osiltaan täysin yhtäpitävät toistensa kanssa? Etkö silloin väittäisi, että ne on joko myöhemmin muokattu täysin yhtenäisiksi, tai että koko tarina on keksitty, ja että neljä evankelistaa tekivät yhteistyössä toistensa kanssa kukin oman sepustuksensa Jeesuksen elämästä?
Ollakseen jumalan sanaa ja täyttääkseen ehdot, niiden tulisi olla niin harmoninen kokonaisuus ettei sisäisiä ristiriitoja ole löydettävissä. Nyt ne on laadittu siten, että olettamuksille ja jossitteluille jää sijansa, siten että, aina tapahtunut voidaan uskovien kannalta selvittää parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten on niin monasti nähty, toisin sanoen, fundamentalisin uskova on sokea kaikelle arvostelulle.
Ollakseen vakuuttava todiste jumalan sanasta riittäisi yksi ainoa evankeliumi näyttöineen jotka sokeinkin ymmärtää oikein, nyt on vain (enää) neljä sepustusta tai kyhäelmää joita ei kovinkaan jumalallisina voida pitää.
Uskoisitko sinä, jos minä kertoisin kokeneeni valaistuksen ja kirjoittaneeni kirjan jumalan tahdosta, uskoisitko sinä, jos minä väittäisin jumalan kirjoittavan käsieni kautta, jumalan puhuvan suullani? Jollet uskoisi, niin miksi uskot tuhansia vuosia sitten kirjoitettuja sepustuksia?
Mielestäni pienet eroavaisuudet eivät välttämättä siis syökään evankeliumien luotettavuutta, vaan enemmänkin kertovat, että kyseessä on silminnäkijöiden havainnoista yhteen kootut neljä kertomusta.
Kuten äsken kysyin, niin eikö neljä täysin jokaiselta yksityiskohdaltaan yhtenäistä evankeliumia olisi sinulle syy väittää, että ne on muokattu jälkikäteen yhtenäisiksi tai että ne ovat vain neljän huijarin sepustus Jeesus-nimisestä henkilöstä?
Yksittäiset pienet eroavaisuudet ovat ymmärrettäviä jos ja kun kyseessä on ihmisten ihmisille kirjoittama kirja, mutta lähdettäessä väittämään, kirjan olevan jumalan sanan ja harmoninen kokonaisuus - eikö sieltä vielä löydy maininta muuttumattomuudesta - ei se ollakseen totta saa sisältää pieniäkään ristiriitaisuuksia. Sisällön on oltava keskenään harmoninen siten ettei se jätä tulkinnan ja selittelyjen varaa. Nyt sisältö on kaikkea muuta kuin harmoninen kokonaisuus - etten sanoisi, kaukana siitä, ja nyt juuri sisällön ristiriitaisuus, epämääräisyys ja tulkinnanvaraisuus aiheuttaa sen, että kiihkein kristitty voi aina perustella uskonsa itselleen (ja muille) parhain päin, aivan kuten tämäkin ketju jo osoittaa.
Tämän suhteen keskustelu tällä linjalla on tavallaan täysin turhaa ajan tuhlausta.
Mielestäni evankeliumit voivat olla yhtä aikaa sekä jumalallisia että inhimillisiä. Jumalallinen on lähinnä se sanoma, jonka evankeliumit välittävät ylösnousseesta Jeesuksesta. Inhimillisyyttä osoittavat pienet eroavaisuudet joihinkin yksityiskohtiin liittyen.
Inhimillisyyksiin vetoava argumentointi puhuttaessa jumalallisesta sanasta, joka siten on sanasta sanaan totta, ei voi pitää paikkaansa. Jumala, kaikkivoipaisuudessaan, ei voi sallia pyhän kirjansa sisältävän ristiriitaisuuksia tahi valheita - molempia sieltä löytyy.
Mitä tällaisten seikkojen löytyminen hänen pyhimmästä kirjastaan kertoo tästä jumalasta ja hänen mainostetusta kaikkivoipaisuudestaan?
Miksi vaikkapa Johannes, joka kirjoitti evankeliuminsa n. 30 vuotta muita myöhemmin, olisi kirjoittanut samat asiat kuin muut evankelistat? Johanneksen tarkoitus oli kirjoittaa täydentävä evankeliumi, jossa Jeesuksen asema Jumalan Poikana entisestään kirkastuu. Näin ainakin itse olen asian ymmärtänyt.
Miksi tarvitaan montaa evankeliumia? Kuten sanottua, yksikin olisi riittänyt todistamaan kaiken todeksi, mikäli se todella olisi ollut jumalallista alkuperää. Nyt on vain ristiriitainen tarinakokoelma tuhansien vuosien takaa jota meille yhä edelleen markkinoidaan "totuutena".
Kenties siksi, että tuolla hetkellä Jeesus tunsi olevansa Isän hylkäämä. Samoin Jeesus lienee halunnut täyttää Psalmin 22 sanat. Jeesuksen koko toiminta oli Vanhan Testamentin profetioiden täyttämiseen tähtäävää, kuten varsinkin Matteus hyvin tuo esille.
Miksi Jeesuksen olisi pitänyt olla ristillä hiljaa?
Väität siis, että isä olisi Jeesuksen hylännyt tuolla hetkellä, jolloin J. huutaa jumalalle joka nyt sattuukin yllättäen olemaan raamatun mukaan hänen "isänsä". Huutaako hän "Jumalani, jumalani..." sille jumalle joka on hänen isänsä, vai kenties jollekin muulle jumalalle? Miksei hän yksinkertaisesti huuda "Isäni, isäni...".
Vai onko sittenkin, niin että Joosef on hänen oikea isänsä ja hän tuolla hetkellä raivoissaan huutaa sille jumalalle joka on "hänen päänsä sisällä puhunut hänelle" tehden hänet sekavaksi ja saaden kuvittelemaan hänet "jumalan pojaksi" Joosefin pojan sijaan? Toisin sanoen, Jeesus on yksi mieleltäänsairas saarnaaja muiden samanlaisten joukossa joka vaarallisena naulitaan ristille ja hänen kuoltua ruumis heitetään joukkohautaan muiden kaltaistensa joukkoon.
Kenties Jeesus olikin ristillä hiljaa, mutta sanoja asetettiin hänen suuhunsa jotta profetiat täyttyisivät.
vlad#16.