Ylen ansioksi on myönnettävä, että Markku Ruotsilakin on päässyt kanavillaan ääneen, tai siis Ylen Ykkösellä, vähemmän Puheella.
Lienee jotenkin uskovainen ja siten myös omaa kokemushorisonttia Yhdysvalloissa yllättävänkin merkittävään uskovaisuuteen, uskon merkitykseen sydänmailla. Eli konsertavismin juurille, ihmisten näkemyksiin, jotka ovat tyystin toisia mitä me median kuluttajat täällä näemme eli itärannikon NYTimes ja Frendit maailma ja toisella sitten Kalifornia-meininki. Siinä välissä on muutamiakin äänestäjiä, osavaltioita.
Suomalainen ei voi tajuta näitä jotain käärmeenlumoojia, kristillisiä lahkolaisia ja heidän merkitystään.
Periaattellista liittovaltion vastaisuutta.
On hyvä, että Ruotsilakin pääsee näkemyksiään julkisesti esittämään, avartamaan Amerikka-kuvaamme.