Palstaa lukiessa tulee nykyisin väistämättä mieleen, että osa toivoo jopa TPS:lle huonoa kautta ja surkeita esityksiä. Voi sitten hyväillä itseään peiton alla ja kuiskia "mitäs minä sanoin hihihi". Jos menestystä sattuu tulemaan, niin se ei ainakaan ole valmennuksen saati pelaajiston ansiota, vaan silkkaa onnenkantamoista. Välillä raskas tämä palsta, mutta eihän täällä kukaan pakota hengailemaan. Olen ollut 18 vuotta jäsenenä täällä ja ikinä ei jutut ole olleet yhtä tuubaa kuin nykyisin. Olen jopa harkinnut tunnusten hävittämistä.
Kun nyt mentiin viimeaikaisiin uutisiin sopivasti jonnet ei muista -osastolle, niin laitetaanpa oma lusikka soppaan ja pippeli venytettäväksi. Olen seurannut tätä palstaa ja sitä edeltänyttä Kiekkopesää suhteellisen säännöllisesti vuodesta 1997. Muita urheiluaiheisia keskustelupalstoja vähemmän ja satunnaisemmin. Tältä pohjalta oma arvioni on, että väitteet Jatkoajan TPS-osion poikkeuksellisen negatiivisesta ilmapiiristä ovat isossa mittakaavassa hölynpölyä. Omat vakionegailijansa täältä toki löytyy, kuten kaikkialta, ja turkulaisuuteen ehkä kuuluu näin ei-turkulaisen näkökulmasta tietty perusnegatiivisuus, mutta yleisesti ottaen tämän palstan ilmapiiri on vuosien saatossa aika hyvin seuraillut sitä, mitä TPS on kentällä ja kabineteissa esittänyt.
Juuri nyt tunnelmat ovat alamaissa ja tälle on mielestäni looginen syy. Viime kausi oli iso pettymys, joka projisoidaan tavallista korostuneemmin päävalmentajaan ja hänen kauttaan seuraan. Uskon tämän johtuvan siitä, että kyseisen päävalmentajan valinta näyttäytyi monen kannattajan (ml. minun) silmissä juuri sellaisena TPS:lle tyypillisenä suhmurointina, jonka yhtenä seurauksena seura kynti 2010-luvun ensimmäisellä puoliskolla pohjamutia aivan ennennäkemättömällä tavalla. Tätä ei suoranaisesti hillitse se, että esim. UTJ:sta syntynyt vaikutelma on samansuuntainen. Ja en siis tässä ota tarkempien tietojen puuttuessa ehdotonta kantaa siihen, oliko näiden henkilövalintojen taustalla tällaista suhmurointia. Mutta kuten monella muullakin elämänalueella on havaittu, sillä on valtava merkitys, miltä asiat näyttävät.
En malta olla jatkamatta 2010-luvun alkupuoliskon vuosista, vaikken niitä mielelläni muistelekaan. Luulen, että moni tällä palstalla ja seurassakaan ei ole kunnolla tajunnut sitä, miten valtavaa vahinkoa TPS:n julkisuuskuvalle noina vuosina aiheutui. Siinä, missä poikkeuksellisen pitkinä menestysvuosina levisi ympäri Suomen osin ansaitsematonkin kuva siitä, että TPS menestyy aina, henkilöistä riippumatta, niin 2010-luvun alkupuolisko vei käsityksen toiseen ääripäähän. Tuolloinen pohjamutien kyntäminen lienee sarjan historiassakin melko ennennäkemätöntä. TPS oli liigan yleinen vitsi, joka sijoittui satsausten tasosta riippumatta vuodesta toiseen sarjan häntäpäähän ja pelaili ison osan kaudesta tyhjyyttään ammottavalle katsomolle. Mikään ei muuttunut, vaikka naamat vaihtuivat, ainakin organisaation alatasoilla. Ja kuten tiedetään, huonot uutiset tuppaavat jäämään ihmisten mieliin hyviä paremmin.
Väitän, että noina vuosina menetettiin yksi kannattajasukupolvi. Ja usealla mukana pysyneelläkin kannattajalla ne jäytävät edelleen alitajunnassa, vaikka monet täällä toistelevatkin, että pitäisi jo katsoa eteenpäin. Seuran uskottavuuden palauttaminen tuollaisen kurimuksen jälkeen on pitkä prosessi, jossa ei ole pikavoittoja tarjolla. En ole lakannut hämmästelemästä, miten tällä palstalla ja ajoittain seuran tj-tasollakin on vuodesta toiseen haikailtu, että nyt kun vaan pelataan loistava alkukausi, niin synnytetään Turkuun taas kiekkobuumi. Tämän jälkeen onkin sitten päädytty kipuilemaan täällä ja muissa medioissa, kun yleisöä ei käynytkään odotetusti. Ja päälle tietysti väitetty, ettei kiittämättömille turkulaisille kelpaa kuin jokaisen pelin voittaminen. Yleisömäärien kasvattaminen nykyisestä on täysin mahdollista ilman mestaruuksien voittamistakin, mutta se vaatii pitkäjänteistä työtä: sitä, että seuran toiminnasta välittyy urheilullisesti uskottava kuva. Tältä osin viime vuosina on tehty monia asioita oikein, mutta sitten myös otettu takapakkia. Ja vuosikymmenen alkupuoliskon muistojen vuoksi monen kannattajan toleranssi epäonnistumisille on edelleen aikaisempaa alempana.
Em. teemaa löyhästi sivuten ja positiivisemmalta kannalta on sanottava, että esimerkiksi Pride-teemapelit ja jotkut viime vuosien bussipysäkkimainokset ovat olleet aidosti hienoja vetoja. Vaikkeivät ne ehkä välittömästi näy kasvaneena kassavirtana, nimenomaan tällaisilla toimilla voidaan laajentaa kannattajapohjaa pitkällä tähtäimellä. Viime kädessä kaikki kuitenkin palautuu siihen, onko seuran toiminta urheilullisesti uskottavaa.
Metakeskusteluun palatakseni, itselleni kuva tästä palstasta näyttäytyy pikemminkin päinvastaisena kuin liian negatiivisesta ilmapiiristä valittaville. Missään muualla en nimittäin muista törmänneeni yhtä järjestelmälliseen ja laajamittaiseen pyrkimykseen vaientaa seuraan ja sen toimijoihin kohdistuvaa kritiikkiä kuin tällä palstalla 2010-luvulla. Tämä näkyy mm. siinä, että kritisointia pyritään säännönmukaisesti leimaamaan kohtuuttomaksi. Olipa kritiikin syy kuinka perusteltu tahansa (jatkuvat sijoitukset sarjan häntäpäässä, miljoonaluokan taloudelliset tappiot, pitkän sopparin tehneen ja seuran markkinoinnissa näyttävästi hyödynnetyn kannattajien suosikkipelaajan yllättävät ja oudosti perustellut potkut) ja olipa se kuinka maltillista tahansa, aina löytyy kirjoittajia, joiden mielestä kritisointi on liiallista: ajojahtia, noitavainoa, roviolla polttamista, pään vaatimista pölkylle suu vaahdossa huutaen, you name it.
Myönnän auliisti, että en ole varmaan vieläkään päässyt yli siitä, miten jotkut tämän palstan kirjoittajista pitivät Niittymäen edeltäjän kritisoimista epäreiluna vielä siinäkin vaiheessa, kun tämän kokoamalla joukkueella oltiin sarjan hännillä suunnilleen viidettä vuotta peräkkäin. Tai siitä, miten osa porukasta on vuodesta toiseen kuitannut taloudelliset tulokset tahallisina tappioina, joiden tarkoituksena ovat omistusjärjestelyt. Kuten jo taisin jossain sanoakin, olen vakuuttunut siitä, että jos TPS putoaisi liigasta tai menisi konkurssiin, joidenkin kanssakirjoittajien ensireaktio olisi haukkua TPS-osion keskustelun taso.
Tämän sekavan tajunnanvirran päätteeksi totean, että siitä lienemme yhtä mieltä, että mikään pakko täällä ei ole hengata. Joitakin häiritsee kielteinen ilmapiiri, itseäni taas enemmänkin kaikenlainen naiivi hymistely ja ongelmien lakaisu maton alle, joita pidän pidän pitkällä tähtäimellä huomattavasti vahingollisempana asenteena sekä kannattajille että seuran toimijoille. Minnekään en silti ole lähdössä enkä kehottamassa muitakaan lähtemään. Liiga ei nykyisellään valtavasti nappaa, mutta TPS pysyy sydämessä ja parempaa paikkaa näiden sydämenasioiden ajoittaiselle puimiselle ei tähän mennessä ole tullut vastaan. Tästä taas uutta kautta kohti, jonneilla tai ilman.
