Urheilu ja isänmaallisuus

[Sanainen arkku]

Itse koen niin, että suomalaisten menestysmahdollisuudet eivät tee jostain lajista mielenkiintoista. Esimerkiksi keihään(epätarkkuus)heitto on hirveän typerä urheilulaji, eikä minua kiinnostaisi vaikka siinä kolahtaisi kolmoisvoittoja harva se viikko. Samaan kastiin on vajonnut mäkihyppy, aivan typeräksi TV:n ehdoilla pilattu urheilumuoto. Formulat ovat olleet kiehtovia viimeksi 1990-luvun alkupuoliskolla, ja harrastan niitä vain youtuben arkistoissa sairaslomapäivien viihteenä. Se OLI hieno laji joskus. Nykyään se on yhtä jännää kuin lehmälauman laiduntamisen seuraaminen. Harmittaa, kun silloin vanhaan hyvään aikaan ei ole ollut käytössä nykyistä kameratekniikkaa... Millaista olisikaan seurata Gilles Villeneuven ja Rene Arnoux:n kamppailuja nykyisin kuvakulmin!

MUTTA jos jokin laji on kiinnostava ja siinä on suomalainen osallistuja niin totta kai asetun hänen taakseen. Tai ei välttämättä, mutta pääsääntöisesti. Esimerkiksi Jarkko Niemisen ja Jo-Wilfried Tsongan välisessä matsissa olisi vaikea valita puolta.

Yhtä hyvin kuin suomalaisten puolelle asettumisen kyseenalaistamisen voisi tehdä saman heikomman puolelle asettumiselle. Sillekään ei ole mitään hirveän hyviä perusteita. Siltikin, vaikkapa katsellessa jotain UCL-peliä sympatiat kallistuvat yleensä altavastaajan puolelle. Näin siitäkin huolimatta, että se toinenhan yleensä tarjoilee ne kaikkein upeimmat suoritukset. Haluaisin siis nähdä, millaisiin supersuorituksiin Leo Messi kykenee kun joutuu takaa-ajajan asemaan...

Sitten on vielä yksi joukkue, jota seuraan hyvin myötäsukaisesti: erotuomarit. Tämä johtunee kai omasta harrastuneisuudesta. On uskomattoman hämmästyttävää kuinka virheettömästi esimerkiksi futiksen huipputuomarit selviytyvät peleistään. Jääkiekossa tilanne ei valitettavasti ole aivan yhtä hyvä, mikä on aika yllättävää kun ottaa huomioon etäisyydet joista he tilanteita keskimäärin seuraavat.

 

[regularflex]

No toki näin varmasti on, tätähän paljon toistellaan, enkä tosiaan kiellä tätä faktaa mutta tätä toistelevat ikään kuin antavat ymmärtää että kyseessä olisi erityisesti suomalainen ominaisuus.

Kuinka moni kansa sitten on urheiluhullua eikä menestyshullua? Kuinka monessa maassa joku laji on suosittua vaikka oman maan urheilijat tai joukkueet eivät menesty lajissa? En minä ainakaan ihan heti pysty keksimään esimerkkiä, toki en kiellä etteikö sellaista voisi olla.

Hyvä pointti. En minäkään osaa nimetä juurikaan sellaisia maita näin iltatuumaan. Ehkä tässä minua sitten vain pännii tämä median hehkutus suomalaisten urheiluhulluudesta. Yksi esimerkki oli ennen Kimin vetäytymistä formuloista nämä maikkarin otsikot moottorihullusta kansasta. No, Kimin jäätyä tauolle ja menestyksen hiivuttua ei kukaan juuri missään puhunut formuloista. Toisaalta ymmärrettävää, mutta emme ainakaan siltä osin ole siis esimerkillisesti muista poikkeava kansa. Sitä siis ajan ehkä enemmän takaa. Tässä mediahumputuksessa kun usein tulee mieleen otsikoiden perusteella että me suomalaiset olisimme poikkeuksellisen urheiluhullua väkeä. Ehkä näin jopa joissain tapauksissa onkin, mutta kyllä täällä yhtä lailla seurataan menestyksen vuoksi urheilua kuin muuallakin.

 

[Sanainen arkku]

Tuo on kyllä mielestäni vähintäänkin "maltillinen" lausunto, johon on pakko tarttua.

Maailmassa on yli 200 valtiota, joista Suomi on vähintäänkin top 20:ssa asuinpaikkana, kun mitataan kaikkia mahdollisia mittareita, todennäköisesti paljon korkeammalla.

Aiheesta on tehty todella monia globaaleja ja puolueettomia, vertailevia tutkimuksia, joissa on mitattu kaikkea elintasosta koulutukseen. Suomi on lähes poikkeuksetta top 10:ssä ja nyt en puhu 10:stä prosentista. En ala linkittää näistä pitkää listaa. Eiköhän kuka tahansa vähänkin valveutuneempi ihminen ole näihin lehdissä ja muualla mediassa silloin tällöin törmännyt.

Itse en menisi niin pitkälle, että sanoisin Suomen olevan maailman paras maa, mutta turhahan sitä on kynttilää vakan alla pitää: kaikesta "kurjuudestamme" huolimatta olemme kaikki ihan hel-ve-tin onnekkaita, että saamme asua täällä.

Siinä sivussa osa meistä myös kannustaa sinivalkoisissa asuissa urheilevia :)

Itseasiassa Suomen kansainvälinen urheilumenestys huononee samaa vauhtia kuin sijoitus näissä vertailuissa paranee. Mistähän sekin kertoo?
Mistähän kertoo se, että viimeaikoina meidän kesäolympiamitalit ovat tulleet lähinnä naisten puolelta ja niistä lajeista joissa tarvitaan satojen-tuhansien eurojen hintainen suoritusväline (kajakki, haulikko, purjeven jne...)?

Suomen menestys vastaa nykyään kansakunnan kokoa maailmassa. Kun siirrytään naisten puolelle, joukosta tippuu kilpailijoita pois. Islamilainen maailma on esimerkiksi melko vähäisesti edustettuna naisten huippu-urheilussa. No, sekään ei pelkästään vielä riitä että tiputetaan iso osa maailmasta pois. Kun karsitaan vielä köyhät pois aloittamasta ko. lajin parissa, saadaan näppärästi alle kymmenen prosenttia maailman naisväestöstä "viivalle". Alkaa olla helpompaa se menestyminen, vai kuinka?

Hassua, että samaan aikaan kun toivoo suomalaisten menestystä (jokaisesta yksittäisestä kilpailusta), vielä enemmän toivoo ettei sitä tulisikaan (tilastollisesti pitkällä aikavälillä). Mitä lähemmäksi siirrytään tasoa 1/1200 (olympiamitalia), sitä paremmassa maailmassa me elämme.

 

[MustatKortit]

Itseasiassa Suomen kansainvälinen urheilumenestys huononee samaa vauhtia kuin sijoitus näissä vertailuissa paranee. Mistähän sekin kertoo?
Mistähän kertoo se, että viimeaikoina meidän kesäolympiamitalit ovat tulleet lähinnä naisten puolelta ja niistä lajeista joissa tarvitaan satojen-tuhansien eurojen hintainen suoritusväline (kajakki, haulikko, purjeven jne...)?...

Sivuaa jo vähän liiaksi aihetta, mutta itse asiassa aivan viime aikoina on ollut nähtävissä pientä elpymistä, ainakin jos puhutaan yleisurheilusta, siis noista Suomen "menneiden aikojen suuruuden päivistä".

Toki mitään paluuta 20-30- luvulle ei ole enää tulossa, mutta EM-tasosta (ja miksei yksittäisiä piikkejä MM- sekä olympiatasollakin) puhuttaessa 2010- luvun lopusta on jo ehditty ennakoimaan jopa jonkinlaista pienimuotoista kulta-aikaa suomalaiselle yleisurheilulle. Ainakin edellytykset ovat olemassa.

Haapala, Ollikainen, Neziri siinä etunenässä.

 

[Musta Nuoli]

Kyllä Suomessakin osataan korruptoida, rötöstellä ja housuunpaskoa. Muutama analfabeetti löytyy, mutta nekin taitavat olla kaikki nuorena eläköityneitä hevosmiehiä. Vaan kun tilastojen mukaan melkein kaikkialla muualla näitä juttuja esiintyy suuremmassa mittakaavassa kuin Suomessa, niin ei tässä tarvitse kohtuuttomasti surkutella suomalaisuuttaan. Mieluummin näin kuin että Suomi olisi noissa tilastoissa keskikastin valtio, mutta esim. futiksessa pääsisimme mm-kisoihin silloin tällöin.

Hyvin tiivistetty. Esimerkiksi Nigeria pääsee usein jalkapallon MM-kisoihin, mutta en todellakaan haluaisi olla nigerialainen tai asua Nigeriassa. Pohjois-vitun-Koreakin esiintyi jalkapallon MM-kisoissa, enkä haluaisi olla pohjoiskorealainenkaan. Suomi ei ole arvokisoihin yltänyt, mutta ehkä sen hinnan sitten maksaa siitä hyvästä, että emme ole Nigeria tai P-Korea tai moni muukaan valtio, jolla on hyvä jalkapallojoukkue joko sen takia, että siellä jalkapallo on lähes ainoa keino päästä jostain slummista pois parempaan elämään tai sitten Iso Tyrantti syytää rahaa joukkueeseen mutta on myös valmis pistämään joukkueen työleirille jos tulosta ei tule.

Moni asia on täällä hoidettu vajavaisesti, päättäjät ovat epäpäteviä, epärehellisiä tai epäinhimillisiä ja ilmasto on karu. Mutta ei täällä tosiaan ihan päin vittua mene jos vertaa moneen muuhun maahan, jossa menee - Euroopassakin.

Joten urheilu tarjotkoon edes jonkinlaisen henkireiän isänmaallisuudelle ja sille, että "meidän" poikamme ja tyttäremme pärjäävät jossain lajeissa ja jossain kisoissa.

Aniharvaa lajia jaksan seurata ilman suomalaispanostusta. Jalkapallon arvokisat ovat suuri poikkeus, se on elämää suurempaa ja siinä rikkaat miljoonamiehet taistelevat oman maansa väreissä. Sen sijaan seurajoukkueiden pelejä en jaksa suuremmin seurata, en ole nytkään yhtään Mestarien liigan matsia katsonut. Finaalin voin vilkaista jos satun kotona olemaan. Ei se vain ole sama, jos palkkasoturit taistelevat jonkun venäläisen oligarkin omistaman seurajoukkuebrändin puolesta kuin jos maajoukkueet kohtaavat.

En voisi kuvitella kaukaisen maan kaukaiseen suurseuraan mitenkään identifioituvani, oli kyse sitten Valioliigasta tai NHL:stä. NHL merkitsee minulle lähinnä suomalaispelaajien kasvatusalustaa tulevia arvokisoja ja maajoukkuetehtäviä ajatellen sekä utopistista mahdollisuutta saada jollekin suomalaiskiekkoilijalle joskus jäsenyys kolmen kullan kerhoon (johon vaaditaan Stanley Cup -voitto, olympiakulta ja MM-kulta). Tästä jälkimmäisestä syystä toivon aina, että SC-voittajan riveissä on suomalainen, se antaa edes jonkinlaisen samaistumisen mahdollisuuden.

Teemu Selänne on yksi harvoja poikkeuksia, hänen toivon tekevän mahdollisimman paljon pisteitä ja kasvattavan tulevaa legendaansa mahdollisimman komeaksi. Muuten en ole erityisen innostunut uutisista, joiden mukaan Granlund teki AHL:ssä 0+1 ja Petrell taklasi kahdesti 9 minuutin peliajalla.

 

[ms.qvist]

NHL merkitsee minulle lähinnä suomalaispelaajien kasvatusalustaa tulevia arvokisoja ja maajoukkuetehtäviä ajatellen sekä utopistista mahdollisuutta saada jollekin suomalaiskiekkoilijalle joskus jäsenyys kolmen kullan kerhoon (johon vaaditaan Stanley Cup -voitto, olympiakulta ja MM-kulta). Tästä jälkimmäisestä syystä toivon aina, että SC-voittajan riveissä on suomalainen, se antaa edes jonkinlaisen samaistumisen mahdollisuuden.

Toista se oli ennen jolloin todelliset legendat pääsivät neljän kullan kerhoon: Stanley Cup, olympiakulta, MM-kulta sekä World Cup/Kanada Cup. Nyt tähän kvartettiin on vaikeampi päästä kun viimeisintä mestaruutta perin harvoin jaetaan - josko enää lainkaan.

vlad.

 

[finnjewel]

Suomalaisten isänmaallisuus urheilussa ja urheiluhulluus verrattuna muihin kansoihin. Tähän uskallan vastata kolmen muun kansan osalta: ruotsalaiset, norjalaiset ja venäläiset. Olen näiden kaikkien keskuudessa asunut vähintään 3 vuotta.

Norjalaiset ovat ehdottomasti patrioottisimpia ja hulluimpia. Minkään muun kuin norjalaisen urheilijan menestys ei tunnu merkitsevän mitään. Edes voittajan nimeä ei kerrota uutisissa jos toiseksi tai kolmanneksi tuli norski. Jos norjalaiset epäonnistuvat, jätetään lopputulokset kertomatta eikä selityksiä (julkisesti) kysellä.

Ruotsalaiset muistuttavat aika lailla suomalaisia. Omat ovat tärkeimpiä ja ovat erityisessä seurannassa ja pienimmätkin taustaseikat sekä suoritukseen vaikuttavat yksityiskohdat kaivetaan esiin. Myös tappion jälkeen. Lopputulokset kerrotaan menestyivät sinikeltaiset tai eivät. Poikkeuksena Norjaan ja Suomeen ruotsalaiset ryhtyvät kannustamaan muiden pohjoismaiden urheilijoita jos omia ei ole mukana.

Venäläisistä kovinkaan monet eivät ole kiinnostuneita huippu-urheilusta, siis verrattuna vaikkapa pohjoismaalaisiin. Ne, joita kiinnostaa, ovat kyllä erittäin isänmaallisia, eikä heitä muiden maiden urheilijoiden menestys liikuta. Se voidaan kyllä uutisoida, jos vierasmaalainen suursuosikki dramaattisesti epäonnistuu.

 

[Ted Raikas]

Kyllä kannatan maanmiehiä urheilussa pääsääntöisesti, vaikka toki lempparijoukkueita ja yksilöitäkin löytyy myös ulkomailta. En miellä olevani mitenkään isänmaallinen erityisemmin, mutta olen iloinen ja ylpeä jos kansastamme joku/jotkut pärjää ja saavuttaa. Ei se minulta mitään poiskaan ole. ON siinä ehkä sekin puoli mukana, että samalla Suomi saa näkyvyyttä osaamisen suhteen. Sen verran hyvä maa, että ansaitsee edes jonkinlaisen näyteikkunan. Samalla tavoin olen toki mielissäni joku suomalainen/suomalaiset urheilun ulkopuoleltakin saavuttaa jotain, vaikkapa taidepuolella. On Suomesta tullut maailmalla pärjänneitä pelifirmojakin viime vuosina, mm. Remedy.

En ole miettinyt tuossa olevan mitään logiikkaa, miksi juuri suomalaisia tulee kannatettua pääsääntöisesti. Kai siinä jotain samaistumispintaa on ja tietty tunne, että edustaa voittajia, vaikka ei ole sinänsä osaa eikä arpaa toisen saavutuksissa. Kenties vähän valheellista itsetunnon kohotusta, mutta se sallittakoot. Aika moni muukin fiiliksiä antava asia tässä maailmassa rakentuu itsepetokselle ja suggestioille yhteenkuuluvuudesta ja osallisuudesta.

 

[Hawk #22]

Kannatan oikeastaan jokaisessa urheilutapahtumassa suomalaisia, jos puhutaan siis maajoukkueista. Kyllä se aina vähän päivää piristää, jos joku suomalainen sattuu menestymään, mutta harvoin suuremmin masennun, vaikka joku hiihtäjä tai pituushyppääjä ei menestyisikään. Jääkiekossa tottakai eri asia, koska se on niin lähellä sydäntäni.

Sitä vain en ihan ymmärrä, että miksi ulkomaisten joukkueiden fanittaminen olisi jotenkin "väärin" tai "epätäydellistä". Minulle ainakin merkitsee paljon enemmän se miten Chicago Blackhawks menestyy, kuin se miten Ilves menestyy. Olen elänyt koko ikäni Tampereella, olen kasvanut Ilveksen mukana, mutta silti Ilveksen tappio ei vituta läheskään yhtä paljoa kuin Hawksien tappio. En ole käynyt koskaan katsomassa yhtään Hawksien peliä livenä, mutta katson kuitenkin jokaisen pelin joko nauhalta tai suorana. Joka kerta lyön Tuomo Ruudun fanipaidan päälle, Hawks pipon päähän ja otan hieman evästä, että jaksaa kannustaa joukkuetta loppuun asti. Kai olen sitten jotenkin huonompi kannattaja kuin ne, jotka oikeasti asuvat Chicagossa, mutta ei se minua oikeastaan edes kiinnosta.

Sama pätee mielestäni ihan maajoukkueisiin asti, enkä ymmärrä miksi Suomea pitäisi aina kannustaa. Minä kannustan, mutta en oleta kaikkien muiden tekevän samoin. Jokainen saa nauttia urheilusta ihan miten tykkää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Samalla tavoin olen toki mielissäni joku suomalainen/suomalaiset urheilun ulkopuoleltakin saavuttaa jotain, vaikkapa taidepuolella. On Suomesta tullut maailmalla pärjänneitä pelifirmojakin viime vuosina, mm. Remedy.

Suomalaisen taiteilijan, kirjailijan, muusikon tai yhtyeen menestyminen maailmalla ei juuri tuo minulle erityistä lisämielenkiintoa näitä kohtaan. Jos en erityisemmin pidä jostakin vaikkapa kirjasta tai yhtyeestä, niin pitämiseni määrä ei muutu sen perusteella että tekijä on suomalainen tai että ulkkaritkin tykkäävät. Ei ulkomaanmenestys tietysti huonokaan juttu ole, varsinkaan siiden kannalta jotka tästä hyötyvät. Lähinnä ajattelen että mukava kun maanmiehet pärjäävät. Mutta en esimerkiksi osta yhtään levyä josta en erityisemmin arvele pitäväni, vaikka artisti olisi suomalainen ja breikannut hienosti ulkomailla. Tämä ei tuo musiikkikokemukseeni mitään lisäarvoa.

Suomifirmojen menestys on vähän eri juttu, koska huomattava taloudellinen menestys saattaa näkyä myös kansantaloudellisena etuna. Edellyttäen että yritys onnistuu luomaan tätä kautta työpaikkoja kotimaahan ja maksaa kohtalaisesti veroja Suomeen. Tietysti kaikkinainen menestys, niin firmojen, urheilijoiden kuin taiteentekijöiden, on luomassa kuvaa Suomesta, joka voi taas välillisesti tuottaa eriasteisia hyötyjä. Firmojen pärjääminen tuottaa näitä ehkä konkreettisimmin ja välittömimmin, ainakin useissa tapauksissa.

 

[Chambza]

Hyvä topic ja olen pohtinut samoja asioita. Erityisesti olen ihmetellyt, mistä tämä minä-me-suomi-meininki oikein kumpuaa.

Olen varsin kilpailuhenkinen, ja jotenkin tällainen vastakkainasettautuminen on minulle kuin toinen luonto. Eikä tämä jää vain oma maa vs. muu maa -tasolle, vaan tämähän skaalautuu mille tahansa tasolle: meidän maakunta, kaupunki, kaupunginosa, katu, meidän talo vs. naapuri, minä vs. isoveli. Voisin vaikka vannoa, että kun oikea käteni on ollut olkapääremontin jäljiltä heikommassa jamassa, niin vasen käsi on alkanut vittuilemaan sille. Tai toiseen suuntaan Suomi vs. muu maa, pohjoismaa vs. muu maa, Eurooppa, meidän planeetta vs. teidän planeetta. Meidän aurinkokunta-galaksi-paikallinen joukko-universumi vs. teidän surkeat paskamestat.

Kuitenkin vierastan ja suorastaan vastustan nationalismia. Oikeastaan tämä skaalautuvuus onkin se juttu: jokainen vihollinen voi olla ystävä suurempaa vihollista vastaan. Ei suomalaisuus ole itsessään yhtään mitään, se on vain eräs jakoviivoista. Yritän kaiketi korostaa, kuinka urheilu voi hienoudessaan sekä erottaa että yhdistää.

*****

Tsempannen siis ainakin kursorisesti kaikkia suomalaisia, jotka aloillaan jotain saavuttavat. Urheilun tarkoitus on kuitenkin tuottaa tunteita, ja aika iso osa suosituistakin lajeista on niin yksiulotteisia, ettei minulla viisari paljoa värähdä. Yksilöurheilu oikeastaan kokonaisuudessaan. Keihäänheitto tai vaikka hiihto kelloa vastaan. Joku heittää 88.85 metriä, toinen 88.92 metriä, juhlat pystyyn? Toinen hiihtää X kilometriä aikaan 2:05:12 ja toinen tunnin päästä viisi sekuntia nopeammin, hirmuinen oli loppukiri ja taas voidaan huutaa? Tällaisten suoritusten suhteelliset erot ovat niin mitättömiä, etten ymmärrä mitä fiiliksiä niistä saa irti.
Joukkueurheilussa mukaan tulee koko liuta uusia muuttujia, ja hyvään suoritukseen vaaditaan jo paljon enemmän kuin ainoastaan hyvää lihaskuntoa, teknistä osaamista ja pään kestävyyttä kovassa paikassa. Näinpä ainakin minun täytyy ensin arvostaa lajia, ennen kuin voin saada nautintoa vaikkapa maanmiesten menestyksestä.

 

[Ted Raikas]

Suomalaisen taiteilijan, kirjailijan, muusikon tai yhtyeen menestyminen maailmalla ei juuri tuo minulle erityistä lisämielenkiintoa näitä kohtaan. Jos en erityisemmin pidä jostakin vaikkapa kirjasta tai yhtyeestä, niin pitämiseni määrä ei muutu sen perusteella että tekijä on suomalainen tai että ulkkaritkin tykkäävät.

No korostetaan nyt, että ei se minullekaan mitään lisäarvoa tuo asiaan, mutta on toki yhtyeen kannalta hieno juttu jos ulkomailtakin löytyy kiinnostusta ja varmasti luo positiivista ja monipuolista kuvaa Suomesta. Monet suurimmat suosikkibändini Suomessa laulaa kotoisella kielellämme, joten sellaisten menestyminen ulkomailla on muutenkin vähintään marginaalista.

Listamyynnit, ulkomailla breikkaamiset sun muut jutut ei herätä omaa kiinnostustani yhtyeeseen tai artisiin. Kyllä ne on ihan ne musiikilliset ansiot joita joko on tai ei ole. Ihan yhdentekevää onko kyseessä lähes kellaribändi vai ei. Toki osa omista lemppareistani myyvät kotimaassa hyvin ja osa varmasti ulkomaillakin on jossain määrin tunnettuja, mutta pidän niistä ihan siksi, että musiikki toimii. Gloryhunttaus musiikissa ei ole koskaan ollut minun heiniäni.

Luultavasti nyt tämän kaiken tiesitkin, mutta halusin vaan täsmentää, ettei jää epäselvyyttä. =)

 

[penkinlämmittäjä]

Yhtä hyvin kuin suomalaisten puolelle asettumisen kyseenalaistamisen voisi tehdä saman heikomman puolelle asettumiselle. Sillekään ei ole mitään hirveän hyviä perusteita. Siltikin, vaikkapa katsellessa jotain UCL-peliä sympatiat kallistuvat yleensä altavastaajan puolelle. Näin siitäkin huolimatta, että se toinenhan yleensä tarjoilee ne kaikkein upeimmat suoritukset. Haluaisin siis nähdä, millaisiin supersuorituksiin Leo Messi kykenee kun joutuu takaa-ajajan asemaan...

Vaikka keskustelu menikin jo eteenpäin, niin tähän sanon, että aika koviin suorituksiin. Vasta viikko takaperin Barca lähti todella heikosta tilanteesta toiseen osaotteluun. Messi oli jälleen pääarkkitehti, kun Barca jyräsi jatkoon voittaen toisen osaottelun lähes murskaamalla AC Milanin. Tuo matsi herätti minussa kysymyksen, jos Barcelona lähtisi jokaiseen liigamatsiin vastustajasta riippuen 1-2 maalin takaa, niin vääntäisikö se silti mestaruudesta tosissaan?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Luultavasti nyt tämän kaiken tiesitkin, mutta halusin vaan täsmentää, ettei jää epäselvyyttä. =)

No ilman muuta. Pitää varmaan opetella lisäämään viestien alkuun jokin määritelmä alleviivaamman sitä että olen samaa tai lähes samaa mieltä tms. Varmaan näkemyksemme ovat nyt selkeät muillekin lukijoille.

Jotenkin ihmetyttää nationalismin näkeminen pelkästään kielteisenä ilmiönä. Ei se sitä tavallisesti ole. Jos katsomossa ryhdytään haistattelemaan ja näyttämään sormimerkkejä vierasmaalaisen vastustajajoukkueen kannattajille, niin tuollainen on tuomittavaa käytöstä nationalismin kaapuun oikeudettomasti puettuna. Väkivallanteot ja ilkivalta samassa yhteydessä menevät jo rikollisuuden puolelle. Ikävää sinänsä että vastenmieliset asiat sotkeutuvat kansallistunteeseen, jonka soisi olevan yhdistävä ja vieraitakin kansoja rauhanomaisuuteen kannustava asennoitumisen muoto. Kansallistunnetta käytetään valitettavasti vääränlaisena työkaluna niin urheilukatsomoissa kuin monilla muillakin areenoilla.

 

[Pavlovin Koira]

Minusta nationalismi on eri asia kuin kotiseuturakkaus. Itse tunnen kotiseuturakkautta Espoota kohtaan, jonka eri alueilla olen asunut 2/3 elämästäni. Jonkin verran myös pohjoista pikkukuntaa kohtaan jossa vietin ensimmäiset 12-vuotta elämästäni. Oli mahtavat fiilikset kun kävin tänä talvena siellä katsomassa paikallisen kiekkojoukkueen II -divarimatsia, eka kerran sitten 80-luvun lopun.

Suomessa yhdistää kieli ja kulttuuri. Kyllä mä pääsääntöisesti suomalaisia eri lajeissa kannatan. Tosin Kimi Räikkösen voitto formuloissa ei aiheuta mitään reaktioita koska en siitä lajista ole kiinnostunut. Jääkiekon puolella taas olen niin kyllästynyt Suomen Jääkiekkoliiton touhuiluun ja lajin väsyneisiin arvokisoihin ettei Suomen menestys pahemmin jaksa innostaa. Enemmän minua sykähdyttää jos joku kiekon "pikkumaa" tyyliin Sveitsi tai Saksa onnistuu pääsemään mitalipeleihin asti tai se kun viime MM-kisoissa Slovakia pudotti välierissä Kanadan.

 

[KotkaSydän]

Jotenkin ihmetyttää nationalismin näkeminen pelkästään kielteisenä ilmiönä.

Liityn ihmettelijöihin ja totean samalla, että itse pidän itseäni nationalistina. Minulle nationalismi puhtaimmillaan merkitsee kansallisen itsemääräämisoikeuden puolustamista, oikeutta omaan kieleen ja valtioon, sekä tietynlaista kansallista identiteettiä. Nykyään ollaan jostain syystä täysin hukassa näiden määritelmienkin suhteen ja nationalisti rinnastetaan monien toimesta suurinpiirtein rasistiin. Ei näin.

 

[Ted Raikas]

Spesifioidun itse vieläpä siten, että erityisesti kannatan paikallisia joukkueita ja urheilijoita. Asun toki Helsingissä, mutta silti kannatan pääasiassa Lappeenrannasta peräisin olevia joukkueita. SaiPa nyt (yllättäen) ihan ykköskorissa. Sinänsä nyt sillä ei ole tuossa väliä onko joukkueessa muualta kotoisin olevia pelaajia, näinä aikoina kun on aika kansainvälistä ja muutenkin liikkuvuutta. Toki omat kasvatit on rungon yksi tärkeä elementti. Joukkue itsessään kuitenkin profiloituu kaupunkiin ja tässä tapauksessa syntymäkaupunkiin ja paikkaan, jossa olen suurimman osan tähän astisesta elämästäni elänyt.

Toki nyt Helsingissäkin sympatioita ja jonkinasteista kannatusta heltiää mm. HIFK:lle ja HJK:lle. Kotipaikakseni kun koen ja on tietysti ihan mukavaa jos kansainvälisessä mittakaavassa Helsinki on edustettuna.

Nimim. HJK:n paikkaa Mestarien liigassa odottava

 

[regularflex]

Liityn ihmettelijöihin ja totean samalla, että itse pidän itseäni nationalistina. Minulle nationalismi puhtaimmillaan merkitsee kansallisen itsemääräämisoikeuden puolustamista, oikeutta omaan kieleen ja valtioon, sekä tietynlaista kansallista identiteettiä. Nykyään ollaan jostain syystä täysin hukassa näiden määritelmienkin suhteen ja nationalisti rinnastetaan monien toimesta suurinpiirtein rasistiin. Ei näin.

Saattanee johtua siitä, että läpi maailmanhistorian on nationalismi ollut yksi kaikkein vaarallisimmista aatteista. Siltä osin en juurikaan ihmettele nationalismin huonoa mainetta. Terveessä nationalismissa ei sen sijaan ole juurikaan mitään vikaa vaan se on sellaista järkevää kotiseuturakkautta, kuten joku tässä ketjussa jo muotoilikin.

 

[KotkaSydän]

Saattanee johtua siitä, että läpi maailmanhistorian on nationalismi ollut yksi kaikkein vaarallisimmista aatteista. Siltä osin en juurikaan ihmettele nationalismin huonoa mainetta. Terveessä nationalismissa ei sen sijaan ole juurikaan mitään vikaa vaan se on sellaista järkevää kotiseuturakkautta, kuten joku tässä ketjussa jo muotoilikin.

Ihminen osaa käyttää aatetta kuin aatetta väärin. Uskonnot, kommunismi jne. ja "näiden aiheuttamat uhrit". Kaikki on lopulta kiinni vain ihmisistä, aatteen tai uskonnon nimi voi olla mikä tahansa.

 

[Eino_Mies]

Mites tähän Suomen jalkapallomaajoukkueen tasuriin Espanjaa vastaa pitäisi suhtautua?

Minä joka en lajia muuten juuri seuraa, mutta Suomen maaottelut, sekä kansainväliset arvokisat telkkarista parin vuoden välein katson. Taidan siis olla säälittävä juntti, kun iloitsin vilpittömästi Teemu Pukin tasoitusmaalista.

 

[Evil]

Mites tähän Suomen jalkapallomaajoukkueen tasuriin Espanjaa vastaa pitäisi suhtautua?

Minä joka en lajia muuten juuri seuraa, mutta Suomen maaottelut, sekä kansainväliset arvokisat telkkarista parin vuoden välein katson. Taidan siis olla säälittävä juntti, kun iloitsin vilpittömästi Teemu Pukin tasoitusmaalista.

Hieno maali, mikäs siinä. Ja ainoa tapa, millä Suomi voi pärjätä taitavampaa joukkuetta vastaan. Ihan optimisuoritus. Sääli Suomelle, ettei se riitä mihinkään.

 

[ftr]

Hieno maali, mikäs siinä. Ja ainoa tapa, millä Suomi voi pärjätä taitavampaa joukkuetta vastaan. Ihan optimisuoritus. Sääli Suomelle, ettei se riitä mihinkään.

Tunsitko kuitenkin myötähäpeää, että taas nuo puujalat tunaroivat tuolla?

 

[Evil]

Tunsitko kuitenkin myötähäpeää, että taas nuo puujalat tunaroivat tuolla?

No joo, pari kertaa. Espanja pelasi alle tasonsa, ja puujaloilla oli jokunen paikka. Mahdollisuudet lisäosumiin kuitenkin ryssivät. Mummonikin olisi osunut siitä Hetemaj'n paikasta.

 

[ftr]

No joo, pari kertaa. Espanja pelasi alle tasonsa, ja puujaloilla oli jokunen paikka. Mahdollisuudet lisäosumiin kuitenkin ryssivät. Mummonikin olisi osunut siitä Hetemaj'n paikasta.

Hyvä homma, että sielläkin päässä ottelun toiveet tuli tyydytettyä!

 

[Evil]

Hyvä homma, että sielläkin päässä ottelun toiveet tuli tyydytettyä!

Eihän nämä toiveet mihnkään vaikuta. Espanja menee aina lopputurnauksiin, Suomi ei koskaan. Jostain se kertoo, enemmän kuin yhden yksittäisen ottelun tuuritasuri.