Urheilu ja isänmaallisuus

[Zous]

MM-kisat nyt on vaan menettänyt merkitystään kun taso on tippunut. Ymmärrän hyvin jos raskaan ja pettymykseen päättyneen kauden jälkeen ei kiinnosta kisoihin tulla. Voin hyvin kuvitella, että olisin itse tuollaisessa tilanteessa samanlainen. Jos on jengiä joita homma kiinnostaa, niin annetaan heille se paikka.

 

[Corkscrew]

Miten MM-kisojen taso on muka pudonnut? Kisoilla on pitkät perinteet ja NHL-pelaajia on ollut mukana enemmän tai vähemmän niin kauan kuin muistan. Missä välissä ja miksi taso putosi? Hiitelältä hyvä kirjoitus, tilanne on tänä vuonna tämä, eikä se mediariepottelulla parane. Jos pärjätään niin hyvä, jos ei niin harmi, kisoja tulee ensi vuonna ja sitä seuraavana uusia.

Varmaan ne pelaajat jäi pois kun kisabiisi ei miellyttänyt. Vittu mitä juttuja täältä saa lukea.

 

[Andrew]

Mä en ainakaan haluaisi, että minua millään tavalla yhdistetään siihen "ny rillataan viimeiseen asti" -hölmöilyyn. Kieltäytyisin siis kisoista ehdottomasti aina mikäli joutuisin samaan seuraan tuollaisen pellenaamarisen urpon kanssa. Ylipäätään jotain tyylinpalautusta pitäisi saada tuohon MM-kisatouhuun.

Jääkiekon MM-kisoilla olisi kyllä kieltämättä ryhtiliikkeen paikka. Jotenkin kun katsoo noita mainoksia mitä telkkarista tulee niin tulee myötähäpeä ja lisäksi osa "asiantuntijoista" tekee vertauksia Talvisotaan, Raatteentiehen ja vaikka mihin.

Suomessa jääkiekko on lähtenyt jo kauan sitten käsistä ja siinä vaiheessa, kun urheilusta, joka on vain viihdettä tulee isoille miehille "elämän ja kuoleman asia" niin ei ole kaikki Muumit laaksossa!

 

[msg]

Liittohan voisi luoda jonkinlaisen taulukkomallin, josta kukin pelaaja voisi katsoa moniinko kevätkemuihin pitää osallistua, että kunniavelka Kalervolle ja sotaveteraaneille on maksettu.

 

[Barnes]

Nostetaanpas ketjua josta voi(ikävä kyllä) tulla taas ajankohtainen. Kuten moni Jatkiksen kirjoittaja tietää, pelaa Suomi tänään kolmannen EM-karsintaottelunsa ja vastassahan on Romania, joka ei ole suurelle yleisölle välttämättä kovinkaan tuttu. Mietitääs mitä tule tapahtumaan, jos Suomi tänään Romanialle häviää. No tavallinen peruspena miettii taas lievästi juopuneena kuinka Suomi ei ikinä tule pääsemään mihinkään arvokisoihin tuollaisella tumpeloinnilla jota ne puujalat esittivät ja vielä Romanian tasoista kääpiötä vastaan. Peruspena ei tiedä, että Romania itseasiassa onkin varsin kova maa, joka pääsi vuoden 2014 MM-kisojen jatkokarsintaan.

Asenne etenkin urheilua kohtaan on muuttunut todella kielteiseksi menestymättömyyden johdosta, minkä ei tulisi olla yllätys ottaen huomioon kaikki maantieteteelliset seikat Neuvostoliiton ja itäblokin hajoamisineen joidenka johdosta urheilumaiden joukkoon on liittynyt paljon pienempiä kansakuntia ,jotka ovat "ryövänneet" Suomelta(kin) mitaleja. Itse tykkään tutkia historiaa ja tärkeänä osana on urheilun historia etenkin Suomen osalta, joka kertoo viimeisten menestyskausien olleen 80-luvulla ja silloinkin lähinnä hiihtolajeissa. Mitalitaulukkoja tutkiessa mieleen juolahtaa kavala epäilys illuusiosta jonka loivat etenkin M-L Kirvesniemi, Marjo Matikainen-Kallström sekä Matti Nykänen superkisoillaan. Yhtä huono tilanne noin kokonaisuutena silloinkin oli, voittavia yksilöitä vain oli enemmän. Voittojen puuttuessa on kansalainen turvautunut yhä erikoisimpiin lajehin menestysnälän takia.

Tuosta turvautumisesta paras esimerkki on Torinon talviolympialaisten miesten curlingin olympiahopea, joka henkilöityi etenkin Markku Uusipaavalniemeen, joka valittiin eduskuntaan vuotta myöhemmin. Curlinghopean johdosta lajin suosio nousi räjähdysmäisesti ja täällä Savossakin lähialueiden curlinghallit varattiin loppuun pitkiksi ajoiksi. Uusipaavalniemen eduskuntaan pääsyn jälkeen, alkoi curlingin suosio hiipua takaisin siihen marginaalilajin asemaan missä se oli jo ennen olympiahopeaa.

Otan vielä kantaa jääkiekkoon. Laji on minulle sydämen asia, henkilöityen KalPaan sekä Suomen maajoukkueeseen. Etenkin jääkiekon MM-kisojen aikana on mielenkiintoista nähdä Suomen taistelevan urhoollisesti siitä kaikkein kirkkaimmasta mitalista. Kansa kääntää telkkarinsa kanavalle 3 katsoen Suomen peliä. Aina joukkueessa on joku NHL-pelaaja,mutta kiinnostaako se tavallisia MM-seuraajia? No eipä tietenkään, vaan mietitään keitä joukkueessa ei ole. Naurettavaa on vaatia NHL-pelaajia kisoihin jonkun velvollisuuden takia. Minulle se velvollisuus on täytetty,kun pelaaja on pelannut yhdet MM-kisat,jos se vain on ollut mahdollista. Antaa niiden pelata jotka haluavat!

 

[Barnes]

Minä näen urheilun ja isänmaallisuuden pohjimmiltaan hyvänä asiana. Itse olen suhteellisen isänmaallinen urheilunseuraaja, koska suurin osa seuraamistani urheilijoista on suomalaisia, poikkeuksiakin löytyy. En kuitenkaan kykene seuraamaan minua kiinnostamatonta lajia, vaikka siinä finskit pärjäisivätkin. Lumilautailu on tällainen tapaus, voisi jopa sanoa, että inhoan kyseistä lajia.

Vaikka siis olenkin isänmaallinen urheilunseuraaja, on olemassa suomalaisurheilijoita, jotka keräävät minun erityishuomioni ja joille toivon enemmän sitä voittoa kuin toiselle suomalaiselle, Janne Ahonen, Sami Jauhojärvi ja Kaisa Mäkäräinen näin esimerkkinä. Pyrin kuitenkin välttelemään suomalaisten yltiöpäistä haukkumista, vaikka urheilija ei itseäni niin paljoa miellyttäisikään. En pyri nostamaan itseäni jalustalle mutta minua syvästi ärsyttää esim. hiihtoa vähemmän seuraavien haukkumiset urheilijan "epäonnistuessa", kun hän urheilikin omalla tasollaan.

 

[Palstalegenda]

Vaan entäpä jos se Suomi tiensä raivaisi sinne kisoihin? Eikö se silloin olisi osoittanut olevansa kyseisenä vuonna parempi kuin joku muu joukkue, ja ansainnut paikkansa kisoissa?

Ylempään kysymykseen: olisi tuolloin toki ansainnut. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan ainakaan vielä tällä vuosisadalla.

Muistelen, että olisit myös sanonut, ettei sinun elinaikanasi Suomi pääse miesten jalkapallon arvokisoihin.

Huolestuneena kysyn, että onhan terveystilanne ok?

Vielä kisapaikka ei ole varmaa, mutta todennäköisesti pääsevät kisoihin, vaikka häviäisivät molemmat karsintamatsit. Eivätkä edes häviä.

T. Huolestunut lähimmäinen