Mainos

Urheilu ja isänmaallisuus

  • 23 576
  • 156

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
No ei kiistatta, minä kiistän. En ole koskaan pitänyt pesäpallosta. Se ei johdu junttileimasta, junttihan minäkin olen. Se vaan ei ole mielenkiintoinen laji ollenkaan eikä tarjoa minulle sellaisia elämyksiä, mitä pallopeliltä odotan. Samaan kastiin menevät kyllä nuo Amerikanpelitkin, kainalopallo ja baseball.

Pesäpalloon kannattaa tutustua, se on vähän eri laji kuin liikuntatuntien perusteella kuvitellaan. Mutta toki, yksilöllä on vapaus valita ja mielipiteistä on turha väitellä.

Se mikä minua yleensä koko tässä suomalaisten kannustamisessa hämää ja ärsyttää on, että yleensä arvostelijat ovat näitä "katsokaa minua, olen erilainen"-tyyppejä joiden pitää kovaan ääneen muistuttaa kuinka juuri hän ei seuraa suomalaista, etenkään kansallisen tason, urheilua.

Ei siinä ole mitään väärää mutta sen hehkuttaminen on noloa. Enemmän pitäisi kuitenkin antaa arvoa omalle tekemiselle.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Näiden seikkojen takia tunnelma Suomessa urheilutapahtumissa ei tule ikinä nousemaan muun maailman tasolle, koska yhteilöllisyys on kuollut täysin.
Mutta miksi näin on? Johtuuko se yksinomaan ihmisistä, vai jostain yleisemmästä? Tarjoavatko lähiyhteisöt ihmisille enää mitään? Ennen oli suku, kylä ja seutukunta. Nykyisin on enintään ydinperhe. Sukulaisistakin on vieraannuttu, onko siis ihme että lähiympäristökään ei välttämättä kiinnosta. Lieneekö syy mediassa, joka tuuttaa näkyville eksoottisen hienoja lajeja ja joukkueita? Ymmärtämätön ihminen sitten menee innostumaan näistä, vaikka pitäisi tajuta hiihtää tuolla parta kuurassa tai pelata pesistä.
 
Eniten itse ihmettelen kannattajahommissa näitä kavereita, jotka menevät syyssateeseen laulamaan huivi kaulassa itse keksimiään lauluja IFK Fötbölille tms. harrastelijafutareille. Samalla taputellaan muita kylttyyrihemmoja olalle ja kerrotaan, miten tämä meidän seura on ihan oikeasti oikeasti niin rakas ja kaunis ja elämä. Todella noloa touhua.

Tähän on kommentoitava, että itse lähtisin tätä tekemään pelaisi KooKoo jääkiekkoa missä sarjatasolla tahansa. Minulle joukkueen tappio pilaa koko päivän ja voitto tuntuu niin suurelta helpotukselta, kun pystyy jatkamaan päivää ilman ahdistusta.

Löytyy toki näitäkin jannuja mistä puhut, mutta näkisin siinnä enemmän sitä juttua, että halutaan kuulua porukkaan ja luoda yhdessä jotain hienoa. Toki näihin jengeihin löytyy sitten niitä spedejä, jotka yrittävät jollain tavalla kasvattaa kikkeliään ja parin Hooligan-leffan jälkeen tuntevat itsensä porukassa Van-Dammeksi. Onneksi on tullut todettua, että nämä kyseiset spedet eivät tapella osaa, vaikka heillä olisi miesylivoima.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Se mikä minua yleensä koko tässä suomalaisten kannustamisessa hämää ja ärsyttää on, että yleensä arvostelijat ovat näitä "katsokaa minua, olen erilainen"-tyyppejä joiden pitää kovaan ääneen muistuttaa kuinka juuri hän ei seuraa suomalaista, etenkään kansallisen tason, urheilua.
Minä kyllä seuraan, ihan aktiivisesti. En vaan ole sisäistänyt sitä oletusta, jonka mukaan tulisi aina kannattaa sitä joukkuetta jonka kotikenttä on lähimpänä omaa ulko-ovea.

Lisäksi alkuperäisajatukseni oli ennen kaikkea se, että pitääkö kansainvälisissä kilpailuissa olla aina lähtökohtaisesti suomalaisen puolella. Minusta ei. En minä tunne velvollisuudekseni kannustaa suomalaista yksilöä tai joukkuetta, jos en pidä siitä yksilöstä tai joukkueesta. Tai vaikka joukkueen pelityylistä.

Nämä ovat monisyisiä, hienovaraisia asioita, joita olen välillä pohdiskellut enemmänkin. Mistä kannattaminen johtuu, minkälaista se voi ja saa olla, mitä se ei saa olla, millaista sen pitää olla. Ilmeisen kiinnostava aihe näyttäisi olevan.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Mutta miksi näin on? Johtuuko se yksinomaan ihmisistä, vai jostain yleisemmästä? Tarjoavatko lähiyhteisöt ihmisille enää mitään? Ennen oli suku, kylä ja seutukunta. Nykyisin on enintään ydinperhe. Sukulaisistakin on vieraannuttu, onko siis ihme että lähiympäristökään ei välttämättä kiinnosta. Lieneekö syy mediassa, joka tuuttaa näkyville eksoottisen hienoja lajeja ja joukkueita? Ymmärtämätön ihminen sitten menee innostumaan näistä, vaikka pitäisi tajuta hiihtää tuolla parta kuurassa tai pelata pesistä.

Esimerkiksi Tampereella on Ilves joka on yli 80 vuotta vanha ja Tappara joka täyttää pian 60 vuotta. Seurojen matseja käy keskimäärin katsomassa 5000-6000 ihmistä JOKA VUOSI. Kyllä se mielestäni osoittaa, että niillä on merkitystä ja varsinkin paikallisella tasolla. Siinä on kuitenkin jo useampi sukupolvi.

Maailma muuttuu ja ehkä Internetin myötä se paikallisten seurojen seuraaminen vähenee entisestään. Nykyään pitää olla punkkari tai muu elämäntapaintiaani pitääkseen kotimaisesta futiksesta, oli se sitten Veikkausliigaa tai alasarjoja. 70-luvulla taisi olla niin, että se underground tilaili lehtisiä Englannista.

En minäkään voi käsittää ihmisiä jotka keskustelevat Putouksesta ja jostain yhdentekevästä typerästä sketsihahmosta mutta en minä lähde siitä ketään myöskään tuomitsemaan. Yli miljoona katsojaa kertoo sekin jostain.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Minä kyllä seuraan, ihan aktiivisesti. En vaan ole sisäistänyt sitä oletusta, jonka mukaan tulisi aina kannattaa sitä joukkuetta jonka kotikenttä on lähimpänä omaa ulko-ovea.

Lisäksi alkuperäisajatukseni oli ennen kaikkea se, että pitääkö kansainvälisissä kilpailuissa olla aina lähtökohtaisesti suomalaisen puolella. Minusta ei. En minä tunne velvollisuudekseni kannustaa suomalaista yksilöä tai joukkuetta, jos en pidä siitä yksilöstä tai joukkueesta. Tai vaikka joukkueen pelityylistä.

Ei tietenkään PIDÄ olla mutta turha kai sitä on ihmetellä miksi moni on. Kyllä minä silti väitän, että kaikissa tapauksissa kyse on kuitenkin tarpeesta olla jotenkin erilainen, ts. erottua siitä normista minkä yhteisö tai yhteiskunta asettaa.

Sinä tietenkin kannatat ketä haluat ja niin teen minäkin.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Kyseenalaistan täysin urheiluun liittyvän isänmaallisuuden. Ennen hiihdettiin, juostiin pitkää matkaa ja pelattiin pesäpalloa, että Suomi saataisiin maailmankartalle. Tyypillinen pienen, alemmuudentuntoisen kansan pätemisreaktio.
Hiihto ja pesäpallo erityisesti otettiin 20-30 -luvuilla painopistelajeiksi sotilaskunnon kohottamisen vuoksi, ammunta siinä sivussa suojeluskuntalaisilla vielä lisänä. Sotien välisenä aikana urheilumenestystä rummutettiin kyllä ulospäin nimenomaan pienen Suomen urheana kamppailuna isompiaan vastaan, ja saatiin sillä ainakin omaa kansallista itsetuntoa varmasti rakennettuakin, mutta taustalla kummitteli koko ajan NL:n pelko ja todennäköiseen yhteenottoon varautuminen, kuten sitten kävikin.

Pahimmillaan kyseinen ilmiö johtaa väärään isänmaallisuuteen - ns. Talvisodan hengen hehkuttamiseen.
Mitä pahaa siinä lopulta on, jos kansa melko kollektiivisesti alkaa puhaltaa yhteen hiileen ja saa potkua kamppailla olemassaolostaan? Ymmärrän kiihkonationalismin "vääränä isänmaallisuutena", mutta en näe välttämättä yhteyttä näillä em. asioilla.

Mites muut? Kannatatteko suomalaisia, koska joku mystinen käytäntö edellyttää että suomalaisia kuuluu kannattaa?
Kannatan pääasiassa suomalaisia ja kiinnostun joskus lajeista, joita en muutoin seuraisi, kun suomalainen alkaa menestyä siinä. Pelkkä suomalaisuus ei aina riitä, eli joskus persoona saattaa mennä kansallisuuden edelle, mutta paljon näitä ei ole ollut. Harri Olli tulee lähinnä mieleen.

Olen peruspatriootti, en mikään kiihkoilija. Eniten isänmaallisuuttani ehkä kuvaa se, että arvostan suunnattomasti juuriani ja sitä, millaiseen asemaan tämä maa on saatu nostettua reilussa 60 vuodessa. Kusipäitä mahtuu joka nurkkaan ympäri maailman, samoin hyviä asioita ja tyyppejä. Meillä näistä asioista nautitaan tai kärsitään kuitenkin äärettömän hyvissä olosuhteissa.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Kyllä minä silti väitän, että kaikissa tapauksissa kyse on kuitenkin tarpeesta olla jotenkin erilainen, ts. erottua siitä normista minkä yhteisö tai yhteiskunta asettaa.
Voi siinä olla sitäkin. Ei välttämättä kuitenkaan aina, eikä se aina liene edes tiedostettua. Syitä voi toki olla muitakin. Jos vaikka juoksukilpailussa loppukiritaistelua käyvät susiruma Annemari Sandell ja joku hehkeä ulkomaalainen kaunotar, niin kyllä minä toivon sen söpöliinin voittoa. Saa ainakin enemmän lähikuvaa siitä sitten.
 

Max Power

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2013
Eniten itse ihmettelen kannattajahommissa näitä kavereita, jotka menevät syyssateeseen laulamaan huivi kaulassa itse keksimiään lauluja IFK Fötbölille tms. harrastelijafutareille. Samalla taputellaan muita kylttyyrihemmoja olalle ja kerrotaan, miten tämä meidän seura on ihan oikeasti oikeasti niin rakas ja kaunis ja elämä. Todella noloa touhua.

Tuollaisen skeidan suoltaminen on jo häpeällistä. Onhan jullitkin pelanneet futista pääsarjatasolla. Oliko niiden kannattaminen silloinkin noloa? Itse tykkään käydä katsomassa JFC:n pelejä vaikka seiskan taso on yllättäen ''hieman heikompi'' ,kuin vaikka Valioliigan, jota seuraan ihan viihteen vuoksi kannattamatta ketään erityisemmin.


On sinullakin suosikkijoukkueen listalla AIK. Käytkö katsomassa yli kymmenen AIK:n peliä kaudessa? Jos käyt, niin arvostan, mutta on vähän turhaa ruveta arvostelemaan muita.

AIK on tossa listassa lähinnä siksi, että olen käynyt peleissä ja jos jotain ulkomaista suosikkia kysytään niin vastaan sitten sen. En kuitenkaan väitä olevani yhtä kova kannattaja kuin AIK:n Ruotsissa asuvat fanit. En esimerkiksi vihaa Djurgårdenia tai IFK Göteborgia kuten varmasti seuran paikalliset kannattajat tekevät enkä laula televisiolle, kun seuraan sieltä ottelua. Ihan tervettä touhua mielestäni, varsinkin jos vertaa tähän lädien leikkimiseen mitä voi lauantaisin todistaa Suomen sporttibaareissa.

Pakko kyllä sanoa, että Ruotsin meiningistä olisi meillä opittavaa. Katsomot ovat täynnä ja kaikki kannustavat joukkuettaan innolla, kun taas täällä pidetään laulamista, hyppimistä ja muutenkin innokasta kannattamista jotenkin nolona. Onhan se Allsvenskan myös ihan rupusarja huippuliigoihin verrattuna mutta se ei näytä paikallisia haittaavan.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Pakko kyllä sanoa, että Ruotsin meiningistä olisi meillä opittavaa. Katsomot ovat täynnä ja kaikki kannustavat joukkuettaan innolla, kun taas täällä pidetään laulamista, hyppimistä ja muutenkin innokasta kannattamista jotenkin nolona. Onhan se Allsvenskan myös ihan rupusarja huippuliigoihin verrattuna mutta se ei näytä paikallisia haittaavan.

Sitä on itsekin joskus salaa haaveillut, että futismatsista saataisiin Suomessa mukava ja viihdyttävä tapahtuma siinä omassa yhteisössä. Että ei aina ensimmäisenä kauhisteltaisi pelin tasoa ja onanoitaisi Lionel Messin kuvalle. Eihän tuolla SM-Liiga-katsomoissakaan jatkuvasti kauhistella miten paskaa peliä se on verrattuna NHL:ään (ja sehän on).

Yleensä olen kuitenkin herännyt päästämään kissan ulos.
 

Bruno

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK, NP#4, Україна
AIK on tossa listassa lähinnä siksi, että olen käynyt peleissä ja jos jotain ulkomaista suosikkia kysytään niin vastaan sitten sen. En kuitenkaan väitä olevani yhtä kova kannattaja kuin AIK:n Ruotsissa asuvat fanit. En esimerkiksi vihaa Djurgårdenia tai IFK Göteborgia kuten varmasti seuran paikalliset kannattajat tekevät enkä laula televisiolle, kun seuraan sieltä ottelua. Ihan tervettä touhua mielestäni, varsinkin jos vertaa tähän lädien leikkimiseen mitä voi lauantaisin todistaa Suomen sporttibaareissa.

On toki. En minä sitä tarkoittanutkaan. Yritin vain jotenkin verrata sinun AIK-"faniuta" ja Evilin IFK-faniutta. AIK on toki ruotsalainen seura jne.
Ne ketkä käyvät lauantaisin sporttibaareissa ja antavat Iltalehdelle haastatteluja kuinka minua vituttaa, kun taas hävittiin Arsenalille saavat minun puolestani elää haluamallaan tavalla. Minulla on suosikkini eurooppalaisessa futiksessa, mutta en minä samalla tavalla suhtaudu heidän tappioihin kuin siihen, jos IFK tänään häviää. IFK:n tappiot vituttaa, Barcan tappio harmittaa.

Pakko kyllä sanoa, että Ruotsin meiningistä olisi meillä opittavaa. Katsomot ovat täynnä ja kaikki kannustavat joukkuettaan innolla, kun taas täällä pidetään laulamista, hyppimistä ja muutenkin innokasta kannattamista jotenkin nolona. Onhan se Allsvenskan myös ihan rupusarja huippuliigoihin verrattuna mutta se ei näytä paikallisia haittaavan.

Tähän vahva sama. Veikkausliigaan verrattuna Allsvenskan on huomattavasti parempi sarja. Pelillinen taso, yleisömäärät, fanikulttuuri paljon korkeammalla. Sääli sinänsä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mites muut? Kannatatteko suomalaisia, koska joku mystinen käytäntö edellyttää että suomalaisia kuuluu kannattaa?

En ole koskan kannattanut suomalaisia suomalaisuuden takia vaan sen takia, että he urheilijoina ovat kiinnostaneet minua ja heidän suorituksensa ovat antaneet minulle jotain ja tämä kannattaminen ajoittui lapsuuteen ja aikoihin jolloin Lasse Viren ja Arto Bryggare olivat kovia. He olivat urheilijoina jotain johon samaistuin ja joiden seuraaminen oli nautinnollista. Toki Bryggaren kannattamiseen vaikutti osaltaan se, että hän asui parin sadan metrin päässä kotoani ja näin konreettisella tavalla hänen treenaavan ja kilpailevan Lappeenrannassa, ja kuuluinhan minäkin aikanaan LUM:iin ja olin samassa seurassa kuin hän. Se oli merkityksellisintä ei se mikään muu.

Ryhdyin jo hyvin nuorena seuraamaan kiekkoa mutta en tuntenut mitään identiteettiä SaiPaan. Ei minulle SaiPa merkinnyt mitään vaikka seura tulikin kotikaupungistani, itseasiassa seurana se oli merkityksetön minulle edustuskiekon osalta. Henkilökohtaisella tasolla junnut olivat merkityksellisempiä ja haaveilin pukevani seuran paidan päälleni vielä jokin päivä.

Minulle lapsuudessa kiekko "henkilöityi" punakoneeseen ja 80-luvulla erityisesti ykkösketjuun Krutov-Larionov-Makarov ja puolustuksessa Fetisov ja Kasatonov, maalille kun pistettiin loistava Tretjak niin siinä oli jotain jota jaksoin seurata vuodesta toiseen. Mutta seurasin neuvostokiekkoa muutenkin paljon, koska taloyhtiössämme näkyi pari kanavaa Neuvostoliitosta ja aina silloin tällöin tuli pelejä joissa TsSKA, Dynamo ja jokunen muu joukkue pelasi NNHL-joukkueita vastaan ja nämä pelit tuli poikkeuksetta katsottua jos suinkin olin tuolloin kotosalla. Seurasin punakoneen edesottamuksia koska joukkueen pelityyli viehätti minua, se taito oli jotain uskomatonta, en sen takia, koska joukkue menestyi. Tosin pelityyli yhdistettynä taituruuteen toi sitten sitä menestystä. Helpommalla olisin kaveripiirissä selvinnyt jos olisin kannattanut Suomea tai edes Kanadaa. Mutta punakoneen kannattaminen toi "ryssän leiman" otsaani.

Nykyään seuraan NHL-kiekkoa. Aloin seuraamaan jo 80-luvulla ja NHL-kiekossa minua viihdytti taidon ohella fyysisyys ja voima sekä tappelut. Se oli jotain jota harvoin muualla sai nähdä. Punakoneessa tappelut olivat harvinaisuus vielä 80-luvulla, samoin neuvostokiekossa. Mutta se "brutaalius" jota tuon ajan NHL-kiekko oli viehätti minua, mutta suosikeiksini eivät valikoituneet menestyneimmät seurat vaan alkuun seuraaminen kohdistui Devilseihin ja merkityksellisin syy oli se, että joukkue oli varannut Fetisovin ja myöhemmin hän myös liittyi joukkueeseen. Myöhemmin mukaan astui Red Wings mutta vielä 90-luvun alussa joukkue oli kaikkea muuta kuin menestynyt. Kiinnostukseni henkilöityi alkuun Probertiin ja hänen taisteluunsa muita gladiaattoreita vastaan. Myöhemmin joukkueeseen liittyi pelaaja johon olin kiinnittänyt huomiota jo 80-luvun lopulla junnukiekkoa seuratessani ja häneen henkilöityi kaikella tapaa se mitä tuolloin kiekossa eniten arvostin ja arvostan edelleen: fyysisyys ja kovuus, taituruus ja joukkueelle pelaaminen, sekä täydellinen periksiantamattomuus.

Haaveenani oli nähdä suosikkieni pelaamista paikan päällä. Olen nähnyt useita NHL-otteluita ja nuorempana useita maajoukkueotteluita joissa punakone on pelannut. Olen konkreettisella tavalla halunnut nähdä ne pelaajat ja joukkueet jotka ovat urheilussa antaneet minulle paljon - antaneet minulle hetkiä tyytyväisyyteen ja onneen mutta antaneet hetkiä jolloin olen pettynyt ja jopa järkyttynyt, mutta yhtäkaikki, antaneet minulle tunne-elämyksiä jotka ovat minulle olleet kaikella tapaa merkityksellisiä.

Ehkäpä minun on myös ollut helppoakin kannattaa muita kuin suomalaisia, koska en ole koskaan tuntenut itseäni kovinkaan isänmaalliseksi, nykyään en ole lainkaan isänmaallinen. Olen vain sattunut syntymään juuri tänne mutta se että olen syntynyt Suomeen ei minusta tarkoita sitä, että minun tulisi tuntea isänmaallisuutta ja kannattaa suomalaisia urheilijoita. Minä kannatan ja seuraan heitä jotka antavat minulle eniten nautintoa ja eniten tunne-elämyksiä laidasta laitaan. Nykyään tosin olen niin kiintynyt Red Wingseihin ja tunnen suurta sympatiaa joukkuetta kohtaan että joukkue on minulle se läheisin vaikka se ei aina pelaakaan sellaista kiekkoa josta minä erityisesti pidän.

vlad.
 

karhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät,Man Utd
Itse kannatan melkein kaikkia synnyinkaupunkini joukkueita. Tämän lisäksi seuraan paljon urheilua. Lähimpänä nykyään sydäntä on Euroopan jalkapallo.
Varsinkin kesä Olympialaiset ovat upea tapahtuma, mitä tulee seurattua melkein taukoamatta ja hurraan suomalaistenkin harvoille onnistumisille.
Vaan, kun alkaa formula ja kimi ja nämä karjalalippiskansan MM-kisat niin melkein toivon, että Suomi ei menestyisi niin pääsisi helpommalla eikä tarvitisi kuunneella sitä järjetöntä meuhkaamista.
Luulen, että Antero Mertaranta juttuineen ja talvisotineen on yksi suurimpia aiheita, mikä saa itsessäni tällaisia tunteita.
Mielummin katselen vaikka huippupeliä Ruotsi- Venäjä kisoissa.
 

Orlando

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Kyllä minä kannustan aina suomalaisia, oli laji mikä hyvänsä. Itseasiassa olympialaisissa tulee seurattua, mitä erikoisimpia lajeja pelkästään sen takia, että siellä on suomalaisia kilpailijoita.

En nyt tarkoita Eviliä, mutta tuntuu, että nykyään kaikenlainen erilaisuus ja valtavirrasta poikkeaminen on muodikasta, kun taas isänmaallisuutta pidetään junttimaisena. Jotkut, ketkä pelkäävät juntiksi leimautumista, alkavatkin kannattamaan jotain muuta, mitä valtaosa muusta väestöstä, ja näin he ovatkin sitten cooleja, ainakin omasta mielestään.

Jokainen tietysti saa kannattaa, mitä tahansa ja, mistä syystä tahansa.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Esimerkiksi kotikaupungin joukkueiden diggaus on pitkälti kiinni yksinkertaisesti siitä, että ihminen sattuu kasvamaan mukaan siihen kannattamiseen. Kyse on pääsääntöisesti puhtaasta altistumisesta eikä mistään tietoisesta valinnasta.
Ehkäpä siksi mulla ei kotiseuduilla ole suosikkijoukkueita ollutkaan. Synnyin ja kasvoin nimittäin niin pienillä paikkakunnilla (kyllä, monikko: muutimme lapsuudessani usein) ettei niillä käytännössä mitään joukkueita edes ollut. Jos halusi kannustaa jotain seuraa, se piti väkisinkin etsiä jostain kauempaa.

Myöskin tuo useita kertoja tapahtunut paikkakunnan vaihto vaikuttanee siihen, etten ole kiintynyt oikeastaan mihinkään asuinkunnistani, eikä minulla ole ollut varsinaista "kotipaikkaa". Joensuuhun olen muuttanut vasta aikuisiällä, joten en ole päässyt kasvamaan kiinni Jokipoikiin.

Niin että helppo sellaisten "väärin kannattamisesta" syyttelevien on puhua, jotka ovat syntyneet ja varttuneet kaupungeissa joissa pelataan liigakiekkoa. Mikäs siinä on oman kaupungin seuraa fanitellessa. Yrittäkää samaa jossain Äkäslompolossa, Suomussalmella tai Tuupovaarassa.
 
Viimeksi muokattu:

kovalev

Jäsen
Hyvä, Evil. Yksi suosikkiaiheistani.

Ensinnäkin. Katsoisin mieluummin "Pakko Tanssia" -ohjelmaa, kuin seuraisin mitään mikä liittyy vormuloihin tai kimittäjään. On ollut hienoa aikaa, kun suomalaiset eivät ole pärjänneet ja - yllättäen - lajin hehkutus ja medianäkyvyyskin on pienentynyt.
No, nyt on sitten taas kyseessä koko kansan laji.


Mutta enemmän itse ketjun aiheesta eli urheilusta. Voin täysin ymmärtää sen, että suomalaiset kannustavat suomalaisia, saksalaiset saksalaisia ja ahvenanmaalaiset ruotsalaisia. Toimin itsekin annetun kaavan mukaan lähes poikkeuksetta. Tosin syy saattaa usein olla esim. se, että erässään todennäköisesti viimeiseksi jäävä kalpea ja rimppakintuuinen suomalaisjuoksija herättää minussa sympatiaa ja saattaa olla eränsä ainoa puhdas urheilija.
Jalkapallossakin toivoisin Suomen joskus yltävän kisoihin, vaikka se puhtaasti pelillisten seikkojen nojalla ei varmaankaan koskaan paikkaa ansaitsisi.

Sitä taas on mahdotonta ymmärtää, että kannattaminen, "väärin kannattaminen" tai kannattamattomuus määrää isänmaallisuuden asteen, jopa sen onko ylipäänsä isänmaallinen.
Siis urheilu ratkaisee!
Ymmärrän vielä juuri ja juuri jos joku teini tai lähiölusmu väittäisi tällaista. Mutta kun eihän se ole koko kuva.
Maikkarin "isänmaallisuudella" flirttailu on ehkä aikamme oksettavimpia ilmiöitä.
Iltapulu taas ei ole tehnyt mitään uutta olemalla paska.

Isänmaallisuus taidetaan kuitenkin mitata toisenlaisilla teoilla kuin pelleksi pukeutumisella ja sammumalla jäähallin pihaan.
 

SamSal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vilpas, Englanti
Minä en koe mitään pakkoa kannattaa suomalaisia urheilijoita, mutta jostain syystä Suomalaisten menestys tai menestymättömyys saa aikaan suuria tunteita. Keskisalon juoksu on mainittukin, Räikkösen mestaruus ja Häkkisen mestaruudet, etenkin Häkkisen kohdalla tuntui, että koko Suomi voitti puhumattakaan vuoden 1995 tunnelmista olihan se jotain käsittämätöntä.

Urheilu on tarjonnut myös toista puoltaan Torinon finaali ja normaalimäki. Häkkisen konerikko v.2000 Indyssä. Unkarin flipperi kaatosateessa Olympiastadionilla. Konosen taistelu Helsingissä. Kamalia pettymyksiä, jännitystä, jälkipeliä.

Minä en koe mitään suuria tunteita jos vaikka Lakers ja Heat pelaisi kaikkienaikojen Playoff sarjan varmaan viihtyisin katsellessa, mutta Vilpas-KTP marraskuussa olisi paljon suurempi ottelu.
 

Da-Capo

Jäsen
Sen syvemmin asiaan vielä paneutumatta, tuli aiheesta heti yksittäinen kommentti mieleen, jota olen usein viljellyt liittyen omaan urheiluhulluuteeni: "Katsoisin vaikka kansainvälisiä sikajuoksuja, jos siellä olisi suomalainen sika juoksemassa."

Eli oma urheilun seuraamiseni pohjautuu kyllä hyvin voimakkaasti jonkin tahon kannattamiseen, ja on tässä isänmaakin varsin usein edustettuna. Harvassa ovat urheilutapahtumat, joita seuraisin ilman minkäänlaista tunnetilaa/sympatiaa jommalle kummalle osapuolelle. Vähintään vedonlyönnillä tämä keinotekoinen tunnetila on luotava, jos sitä ei muuten ole mahdollista saavuttaa.
 

#76

Jäsen
Kannustamisen isänmaallisuutta tai paikkakuntaisuutta osaltaaan rapauttaa, että Suomessa on kasvavissa määrin ihmisiä, ketkä ovat syntyneet muualla tai ovat muuttaneet kaupungisa toiseen maan sisällä.

Alkaa paketti hajoamaan, jos jalkapallossa kannustaa synnyinkaupungin joukkuetta, kun siellä rupesi seuraamaan jalkapalloa. Jääkiekossa kannustaa myöhemmän asuinkaupungin joukkuetta ja vaikka koripallossa opiskeluaikojen kaupungin joukkuetta.

90-luvulla pidin itseäni HIFK:n kannattajana tai fanina, mutta tietynlainen vedenjakaja oli joukkueen voittama mestaruus. Tuli sellainen fiilis, että mitäs sitten. Pelaajat ne pelit voitti ja ratkaisupeliin en edes saanut lippuja, niin telkkarin lopettaessa lähetyksen piti keksiä jotain muuta tekemistä. Sittemmin koko liigan seuraaminen kuihtunut suht kokonaan.

Kansainvälisessä urheilussa olen usein altavastaajien ja hyvän viihdykkeen puolella. En koe mitään pakkoa Suomen kannustamiseen, mutta en toki ole täällä syntynytkään. Saman passin kantaminen urheilijan kanssa ei ole minusta mikään peruste kannatukselle tai menestyksen toivomiselle.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Mitä pahaa siinä lopulta on, jos kansa melko kollektiivisesti alkaa puhaltaa yhteen hiileen ja saa potkua kamppailla olemassaolostaan? Ymmärrän kiihkonationalismin "vääränä isänmaallisuutena", mutta en näe välttämättä yhteyttä näillä em. asioilla.
Eihän siinä mitään pahaa olekaan. Se oli silloin välttämättömyys, ja siinä suomalaiset onnistuivat. Asia jota kavahdan on tämä "Kiitos 1939-1944" -meininki. Se, kun urheilu rinnastetaan sodankäyntiin, ja juopuneet leijonakoruiset urpot toistelevat Antti Rokan vuorosanoja urheilun varjolla. Remuavat ja tappelevat, ja ovat "äijiä". Nimenomaan tuollaisen isänmaallisuuden kanssa en halua olla missään tekemisissä.

Jotenkin näitä ali-ihmisiä esiintyy useimmiten päihtyneinä nimenomaan kansainvälisten urheilukilpailujen yhteydessä, lippujaan liehuttamassa. Siksi mainitsin.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Hyvänä esimerkkinä voisi mainita myös jalkapallon. Rakastan lajia, ja minulla on vuosikymmenien mittaan muodostuneita, eritasoisia lämpimiä tunteita useita seura- ja maajoukkueita kohtaan. Näihin ei kuulu Suomi. Miksi? No siksi, että suomalainen jalkapallo on huonoa, enkä koskaan ole nauttinut Suomen pelien katsomisesta. Ennemmin olen tuntenut myötähäpeää: taas nuo kömpelöt puujalat tunaroi tuolla. Suomi ei koskaan ole selviytynyt miesten maajoukkueella jalkapallon arvoturnauksiin, ja minusta se on hyvä asia.

Sinulla on kuin onkin erityinen suhde suomalaiseen jalkapalloon. Et pysty näkemään, ainakaan kirjoituksesi perusteella, että se on maailmanlaajuisesti verrattuna varsin keskitasoista. Luultavasti et tunne myötähäpeää katsoessasi esimerkiksi Israelin maajoukkueen peliä. Jos näin on, suhtaudut Suomen ja Israelin jalkapalloon eri lailla, vaikka objektiivisesti katsoen siihen ei olisi mitään syytä. Näin ollen sinulla on erityissuhde Huuhkajiin.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
J...Suomen kaltaisissa pienissä alemmuuskompleksia potevissa kääpiövaltioissa.

Itseasiassa alemmuuskompleksisessa Suomessa Kanadan avoin jääkiekkoliiga (jota muuten pelataan öisin!) saa aivan kohtuuttoman mediahuomion. Aiemmin naureskelin kun aamun urheilulähetyksessä kerrottiin kuinka "Sami Salo sai syöttöpisteen, kun..." mutta tämä kausi on tuonut uuden ennätyksen: "Mikael Granlund seurasi katsomosta kun Minnesota..."

Huhhuh! Uutisoitava asia, kuinka joku suomalainen lätkähemmo katsoo jääkiekkomatsia Amerikassa!
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Sinulla on kuin onkin erityinen suhde suomalaiseen jalkapalloon. Et pysty näkemään, ainakaan kirjoituksesi perusteella, että se on maailmanlaajuisesti verrattuna varsin keskitasoista. Luultavasti et tunne myötähäpeää katsoessasi esimerkiksi Israelin maajoukkueen peliä. Jos näin on, suhtaudut Suomen ja Israelin jalkapalloon eri lailla, vaikka objektiivisesti katsoen siihen ei olisi mitään syytä. Näin ollen sinulla on erityissuhde Huuhkajiin.
Totta kai minulla on erityinen suhde suomalaiseen jalkapalloon. En ole muuta väittänytkään. Kirjoitin, että minulla ei ole lämpimiä tunteita suomalaista jalkapalloa kohtaan.

Luonnollisesti suhteeni Suomen ja Israelin jalkapallomaajoukkueisiin on myös erilainen. Se johtuu pitkälti siitä, että sinä aikana kun olen seurannut aktiivisesti jalkapalloa (noin 32 vuotta) on Suomen televisiossa näytetty hieman enemmän Suomen kuin Israelin otteluita. Olen siis nähnyt Suomen maajoukkueen pelaavan varmaankin parisataa matsia, ja Israelin alle kymmenen. Ihmeellistä olisi, mikäli suhtautuminen olisi näissä oloissa aivan samanlainen.

Lisäksi tunnen useita Suomen maajoukkueen innokkaita kannattajia, joiden kanssa on mielenkiintoista keskustella jalkapallosta. Israel-faneja en sen sijaan tunne yhtään. Ei tietenkään haittaisi jos tuntisin, näin vain ei ole sattunut käymään.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Totta kai minulla on erityinen suhde suomalaiseen jalkapalloon. En ole muuta väittänytkään. Kirjoitin, että minulla ei ole lämpimiä tunteita suomalaista jalkapalloa kohtaan.

Jos sinulla on vihamieliset suhteet, niin silloinkin se antaa sinulle jotain, mikä onkin urheilun tehtävä suhteessa yleisöön. Tavallaan olet silloinkin fani. Olet katsonut vuoien aikana kymmenittäin otteluita, jonka toinen osapuli nostaa sinussa negatiivisia tunteita.

Ihan teoriassa, jos pitäisit Salkkareita paskana ja myötähäpeää herättävän ohjelmana, katsoisitko sitä silti toistuvasti ja keskustelisitko siitä ystäviesi kanssa?
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Jos sinulla on vihamieliset suhteet, niin silloinkin se antaa sinulle jotain, mikä onkin urheilun tehtävä suhteessa yleisöön. Tavallaan olet silloinkin fani. Olet katsonut vuoien aikana kymmenittäin otteluita, jonka toinen osapuli nostaa sinussa negatiivisia tunteita.

Ihan teoriassa, jos pitäisit Salkkareita paskana ja myötähäpeää herättävän ohjelmana, katsoisitko sitä silti toistuvasti ja keskustelisitko siitä ystäviesi kanssa?
Minä pidän sitä paskana ohjelmana, enkä katso sitä ikinä. En katso muitakaan samantyyppisiä ohjelmia. Huonot ihmissuhdesarjat eivät kiinnosta minua, olivatpa mistä maasta vain.

Urheilu kiinnostaa minua yleisesti ja jalkapallo (sekä jääkiekko) erityisesti. Katson mielelläni maajoukkuetason otteluita, vaikka niissä pelaisivat Malta ja Liechtenstein. Tietysti jos samaan aikaan tulee useita otteluita, valitsen niistä useimmiten sen kiinnostavimman tai etukäteen ajatellen laadukkaimman. Tällöin ottelussa harvoin esiintyy Malta tai Liechtenstein... tai Suomi.

Suomen peli ei nostata minussa lähtökohtaisesti negatiivisia tunteita. Aina ennen Suomen matsia huomaan toivovani, että jospa nuo kolhot sohlaajat olisivat vaikka oppineet syöttämään ja laukomaan. Nauttisin silloin ottelun katselemisesta enemmän. Vielä koskaan näin ei ole valitettavasti tapahtunut. Samaa potkupalloa se on ollut aina.

Yhteenveto: ei minua haittaa, jos Suomi menestyy jalkapallossa. En kuitenkaan erityisemmin sitä viitsi toivoa tai odottaa, koska näen sen äärimmäisen epätodennäköisenä. Katson kuitenkin yleensä Suomen matsit, koska pidän jalkapallosta lajina ja haluan olla, Suomessa asuvana ihmisenä, selvillä siitä mitä Suomessa tapahtuu. Myös Suomen jalkapallossa. Se on edullista kahvipöytäkeskusteluissa, kun osaa haukkua valtamerilaivan nopeudella kääntyileviä suomalaistoppareita ja totaalisen maalivainuttomia suomalaishyökkääjiä oikein sanankääntein.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös