Unet – kumma juttu...

[Jussizip]

Jotkut hurjat väittävät että tuota taitoa (selkounien näkemistä, ei runkkareiden pahoinpitelyä) voi harjoitella ja sitä kautta nähdä selkounia useammin.

Aikoinaan armeijassa silloinen tupakaveri kertoi, että hänen tyttöystävänsä oli asiaan oikein enemmänkin perehtynyt. Oli kuulemma opiskellut eri tietolähteistä tapoja, joilla saa "meditoitua" itsensä ennen nukahtamista tietynlaiseen olotilaan. Jos tässä onnistui niin unia pystyi ohjailemaan miten halusi ja pystyi tekemään mitä tahansa. Aina tuo ei kuitenkaan onnistunut ja harjoittelu oli muistaakseni melko pitkäkestoista.

 

[Luulajanpuisto]

Istun linja-autossa, tuntemattomalla tiellä. Luen kirjaa, joka on Päätalon Koillismaa-sarjaan kuuluva. Tässä vaiheessa pitäisi jo hälytyskellojen soida, sillä paitsi että kirja on yllättävän ohut, on se myös pehmeäkantinen. Kirjassa kerrotaan varusmiespalvelukseen lähtevistä kuusamolaisista vuonna 1972. Ja sekin on tietenkin pielessä.

Sitten käännän sivua, ja aukemalla on kuva, jossa on Grenoblen olympialaisten suomalaisurheilijoiden majoituspaikka. Katson ikkunasta, ja perkeles, mehän ohitetaan juuri tuota kyseistä taloa.

Mainitsen vielä ääneen, että tässä kirjassa kerrotaan kuusamolaisten varusmiesten matkasta palvelukseen Hiukkavaaraan. Tuntemattomaksi jäävä nainen vieressäni sanoo: Eikös se Hiukkavaara ole Pohjois-Korean pääkaupunki?

 

[Jaws]

Hyvä, että nostit ketjun pinnalle. Meikäläinen oli nimittäin Raumalla visiitillä viime yönä. Paikkana oli Rauman Lukon kotipyhättö ja tarkemmin sanottuna Lukon vaihtoaitio. Olin joukkueen huoltajana hoitamassa omaa tonttiani. Koulukaverini oli pestattu puolestaan joukkueen apuvalmentajaksi. Olin onnesta soikeana siellä laitaan nojailemassa ja rummutin käsilläni laitaan. Yleisö lähti tähän hienosti mukaan. Katsomossa Raumam Boja oli jakautunut kahteen osaan perin oudosti ja tästä huomautinkin apuvalmentaja-kaverilleni. Capot olivat lähteneet tiehensä ja Raumam Boikiin eksyneet Ilveksen kannattajat pitivät joukon taaimpana möykkää huutamalla "Lukko! Lukko!" En tiedä miksi Ilves-henkiset olivat kannattamassa Lukkoa, mutta se siitä. Eräs koulumme kauniisti sanottuna vajaampi tyttö päätti ottaa homman haltuun ja päätti alkaa capoilla toisessa Raumam Boikien sektorissa. Sanoin kaverilleni Lukon vaihtoaitiossa, että aika pahasti on tämä raumalaiskannattajien hyvä noste kannatuskulttuurissa rapistunut, täällähän on heikko meininki. Yhtäkkiä tuo capoilemaan alkanut tyttö sai kuitenkin yleisön huutamaan kahta kovemmin ja minä jatkoin samban tahdissa rummuttaen käsilläni laitaa. Hallissa oli niin infernaalinen tunnelma, että Steven Zalewski alkoi ampua raketteja kaukalon keskipisteeltä ja ilotulitus vangitsi yleisön katseet luoden hienon atmosfäärin koko hallin lehtereille. Siinä oli urheilujuhlan tuntua.

 

[Gleb]

Viime yönä harrastin unessa kolmen kimppaa, oli tosin sellainen huonompi kimppa eli lisäkseni toinen mies ja yksi nainen. Mies oli tuntematon mutta nainen oli eräs naimisissa olevan kaverini, en ole häntä kohtaan sen kummempia himoja kokenut mutta unissa näköjään sitten kyllä.

 

[Jaws]

Pari yötä sitten jahtasin laumaa Pikachuja (se Pokémon) erämaassa. Yhtäkkiä havumetsä löytyikin siitä vierestä ja pysähdyin ihmettelemään tätä äitini ja veljeni kanssa. Taivas muuttui avaruudeksi ja korkeuksiin ilmestyi ponnahduslauta. Ukrainalaiset hanhet pomppivat kukin vuorollaan laudalta liitäen yllämme ja samalla tiputtaen pommeja ja ampuen ohjuksia. Ukrainalaisiksi ne tunnistin niiden kyljessä olevien lippujen takia.

***

Edellisyönä sen sijaan minä olin muuttunut tytöksi ja serkkupoikani halusi naimisiin kanssani. Hitto, että oli outo tunne aamulla.

 

[Timbit]

Muutama yö sitten näin unta, jossa olin kesämökillä saunomassa kaveriporukalla. Joukossa oli myös hyvä ystäväni Mata Hari, joka pelaa IFK:ssa numerolla 116. Hän uhosi tekevänsä seitsemän maalia seuraavana päivänä Kerhoa vastaan, jolloin pyysin, että hän tekisi vain yhden. Hän suostui.

Unta seuraavana päivänä HPK voitti IFK:n 3-1. Hari teki yhden maalin.

 

[ElManazer]

Olimme jostain syystä Levillä perheen kanssa. Unen alkuvaiheilla vanhempia ei tosin näkynyt missään, vaan olin yksin päärinteessä. Alas tultuani toinen sukseni irtosi ja menin yhdellä sukselle järjetöntä vauhtia kohti jotakin räkälää. Onnistuin kuitenkin jarruttamaan juuri ennen räkälän seinää, joten mieleeni juolahti kurkata ikkunasta sisään. Räkälän sisällä on noin 20-25 Timo Kahilaisen näköistä umpijuoppoa, jotka hämärässä läpsivät tarjoilijoita (Hooters). Tämän jälkeen päätin lähteä hiihtämään laskettelusuksilla kohti majapaikkaamme. Noin 10 minuutin hiihtämisen jälkeen huomasin tien toisella puolella olevan muutaman kaverin, jotka huitoivat (huom. huitoivat, vaikka tie oli ehkä 4m leveä), että tule tänne. No päätin sitten lähteä ylittämään tietä, mutta - jumalauta - alkoi järjetön ruuhka. Lopulta tien yli päästyäni huomasin kavereillani olevan mukanaan sadevarjo, jossa ei ollut varjoa ollenkaan vaan vain pelkkä runko. Yhtäkkiä tuli käsittämätön tuulenpuuska, joten kysyin saanko varjon hetkeksi. Otin sen käteeni ja hyppäsin; lensin maijapoppasmaisesti vieressä olleen kuusen huipulle, mutta sitten tuuli laantui ja putosin. Tässä vaiheessa siirryttiin jo seuraavaan kohtaukseen: Majapaikallamme huomasin, että vanhempani olivatkin sen omistajia ja olivat myyneet yläkerran venäläiselle perheelle, johon kuului isä, äiti, umpimulkku Harry Potter sekä tajuttoman hyvännäköinen tytär nimeltään Sashkia (:o?). Pimeän tultua klo. 23:n aikaan joku koputti ovea; riitelimme peloissamme kuka oven; Isäni, jota kutsuttiin unessa AO8:ksi vai minä. Äitini ei jaksanut odottaa ratkaisua, vaan meni itse ovelle. Oven takana odotti vatsaan puukotettu mies, joka kysyi reittiohjeita sairaalaan, mutta äitini ei niitä viitsinyt hänelle kertoa ja sulki oven. Pian tämän jälkeen ovelle koputti Daniel Craig, joka kertoi etsivänsä yläkerrassa asuvan venäläisperheen tytärtä. Sashkia huomasi poliisin tulleen ja karkasi ikkunasta ulos. Parin minuutin takaa-ajo päättyi Turussa naapurimme takapihalle, jossa uupuneet Daniel Craig ja Sashkia rakastuivat ja rupesivat puuhiin terassilla. Pian perässä saapuneena katselin touhuja hetken, kunnes Daniel Craigille tuli kiire uudelle keikalle. Tämän jälkeen jatkoin puuhia Sashkian kanssa n. 5-6 tuntia auringon nousuun, kunnes Sashkia katosi kuin pieru saharaan. Olin koko loppuviikon tajuttoman onnellinen pantuani samaa naista kuin suuresti ihailemani Daniel Craig.

 

[-Niks-]

En löytänyt parempaa ketjua joten laitetaan tänne..

Koen välillä tälläisen oudohkon tilanteen ja tätä tapahtuu varsinkin suuren väkijoukon keskellä. Mitenhän nyt kuvaisin sen..no tuntuu että ei kuule mitään ja näkökin jumittuu hetkeksi johonkin kiintopisteeseen. Tulee sellainen olo että "mitä teen täällä tai olenko oikeasti täällä ja ketä nää tyypit on". Yleensä tämä fiilis tulee kun olen paikallani ja ei siis mitenkään kävellessä eteenpäin yms.

Tilanne menee hetkessä ohi ja tätä on varmaankin jo 10 vuoden ajan tullut koettua.

 

[TweetyLeaf]

Olen tässä muutamia tunteja miettinyt kirjoitanko edes näin hölmöä juttua tänne, mutta pistetään nyt menemään.

Näin viime yönä unta joka oli todella sekava paikoin, enkä muista siitä mitenkään hirveästi, erinnäisiä pätkiä vain.

Eräässä unen kohdassa olin mökillä jonne menin terassin ovesta sisään.
Mökki ei ollut omani, mutta jotenkin välillinen kytkös tuohon mökkiin tuntui olevan, eli tuttu paikka (en muista ikinä käyneeni vastaavanlaisella mökillä).
Sisään astuessani huomasin naarasleijonan, joka makasi semmoisella vanhalla sohvalla. Jostain syystä päätin, että leijona pitää saada ulos mökistä.
Sainkin leijonan terassille osoittamalla avoinaisen oven suuntaan. Uskaltauduin rapsuttamaan kaveria korvan takaa, mutta tästä ei jellona pitänyt. Sain kuitenkin oven kiinni ja jellona jäi "vartioimaan terassia". Isäpuoleni tytär?? (en ole ollenkaan varma, että se oli hän) saapui mestoille ja oli ilmeisen lämpimissä väleissä kyseisen naarasleijonan kanssa.

Seuraava muistikuva unesta on, että katselen suihkussa olevaa pitkähiuksista kaunista naista, jonka kanssa olemme päätyneet seurustelemaan johtuen jotenkin aiemmista tapahtumista (joita en muista, mutta tuosta jellona jutusta tämä siis alkoi).
Nainen kääntyy ja tulee luokseni, katsomme toisiamme silmiin ja suutelemme. Tähän uni loppuu.

En tiedä kuka tuo suihkussa ollut nainen on, mutta aamulla herätessäni ja yhä edelleen on todella vahva menettämisen tunne.

Joskus on toki painajaisesta herännyt ja ollut paha olo pitkään, muttei lähellekkään mitään tälläistä.
Mitä vittua ?
Ajatuksia kaivataan ?

 

[Leelian Lepotuoli]

Mä olen ihan mestari uneksija. Onnistun myös tuossa herätyskellon jälkeisessä unen jatkamisessa. Yleensä siihen liittyy joku sikakomea mies, viimeksi hänellä ei ollut jalkoja vaan proteesit, mutta ei haitannut.

Näistä selko- ja valveunista tuli mieleeni, olen hirveän huono nukkumaan yksin kotona ja pimeässä ihan jänishousu. Näen ja kuulen kaikenlaista. Viime lauantaina oli yksin yötä kotona ja tiesin jo nukkumaan mennessä, että joku tulee kummittelemaan ja jätin käytävään pikkuvalon päälle. Heräsin vai heräsinkö? ja ovenraosta häälyy varjoja ja näen että ovi vähän liikkuu, istun sängyllä ja tuijotan kun aamutakki tulee lähemmäs ja menee kauemmas ja taas varjot heiluu ja häälyy. Aamulla muistan kaiken, mutta en tiedä olinko hereillä.

Kerran yks mummo istui sängyn kulmalla ja näin sen vielä vaikka napsautin yöpöydän lampun päälle.

 

[Moto]

Olipas kummallinen, musiikkipainotteinen uni viime yönä. Olin menossa johonkin kohuttuun Hectorin konserttiin, tämä oli suuri comeback tai jotain. (Sen se tietysti tekee oikeassa elämässä joka vuosi.)

Konserttisaliin käveltiin naisten vessan läpi, kysyin siinä tunnistamattomaksi jääneeltä kaveriltani, että oliko tuossa ovessa muka naisten vessan merkki ja kuulemma ei ollut. Konserttisalissa viereeni istuu Anita Hirvonen, joka rupeaa ylpeilemään sillä, että tuntee useita julkkiksia, esimerkiksi Tuukka Temosen. Huomaankin saman tien, että Tuukka Temonen istuu edessäni, vaikka minulla ei oikeastaan selvää kuvaa, miltä se nykyisin näyttää.

Sali on tuskin puolillaan ja esirippu aukeaa. Mietin, että mitä suuria klassikoita konsertissa kuullaan ja samassa savun keskellä pianoa soittava Hector aloittaa Bowien Starmanin, joka tässä unessa oli miehen omaa tuotantoa. Tässä vaiheessa herätyskello (armeliaasti?) herättää minut.

 

[TumE#16]

Mikähän siinä on, että ei pysty nukkumaan kuin mahallaan? Siis jos nukahdan kyljelleni tai selälleni, näen 100% varmuudella hirveitä painajaisia. Outo homma. Tuli myös tuossa viime viikolla koettua elämäni ensimmäinen unihalvaus (olin nukahtanut selälleni) ja ei kyllä toista kertaa tee mieli moista kokea.

Kenelläkään muilla vastaavia juttuja, että vain tietyssä asennossa nukkuminen onnistuu ilman painajaisia?

 

[rosba70150]

Itse en viime aikoina ole paljo uneksinut, mutta siskoni ilmeisesti näkee jotain enneunia. Setä kuoli eilen ja juttelin siskoni kanssa puhelimessa niin hän kertoi nähneensä unta ko henkilön kuolemasta ja 2 päivää sen jälkeen näin kävi. Kuulemma käynyt samallalailla myös sekä mummin ja ukin kohdalla. Outoo

 

[stemme]

Itse en viime aikoina ole paljo uneksinut, mutta siskoni ilmeisesti näkee jotain enneunia. Setä kuoli eilen ja juttelin siskoni kanssa puhelimessa niin hän kertoi nähneensä unta ko henkilön kuolemasta ja 2 päivää sen jälkeen näin kävi. Kuulemma käynyt samallalailla myös sekä mummin ja ukin kohdalla. Outoo

Vähän samantapaista tarinaa täälläkin. Isäni kuoli 2008 kesällä, kuulin jälkeenpäin että äitini, siskopuoleni sekä mummoni olivat nähneet isän kuolemaan viittaavia unia. Siskopuolen ja mummon unista en ole kuullut tarkemmin mutta äitini kertoi nähneensä unta jossa oli kävelemässä uuden miesystävänsä kanssa (vanhempani olivat eronneet muutama vuosi aikaisemmin) talon ohi, jossa isäni siis asui. Talon ovi oli ollut auki, ja oviaukossa sekä talon sisällä lunta, vaikka muuten unessa oli kesä. Isäni oli unessa maannut sohvalla silmät kiinni, ikäänkuin kuolleena. Unesta pari päivää myöhemmin setäni sitten löysikin isäni kodistaan poisnukkuneena, kun mummo oli käskenyt häntä tarkistamaan että kaikki on hyvin. Viralliseksi kuolinajaksi merkittiin muuten tuo yö kun unia nähtiin, kun sitä ei muuten tarkalleen pystytty määrittämään. Eikä isäni tosin ollut vastannut puhelimeenkaan enää unia edeltävän illan jälkeen.

 

[Kaiuni Alen]

Näin unta, että puhuin Angela Merkelin kanssa jossain esiintymissalissa, jossa oli kirkon penkit. Hän väitti, että hänellä oli tasan 200 miljoonaa euroa tilillään ja hän kirjoitti minulle nimikirjoituksensa lappuun. Jutellessani hänen kanssaan minulle tuli hirveä tarve päästä kertomaan Jatkoaikaan "Kenen julkkisten kanssa olet puhunut tjsp." -ketjuun. Ja suomea Merkel osasi vallan mainiosti.

 

[Elazi]

Näin unta, että Artturi Lehkonen osallistui johonkin television laulukilpailuun biisillä If I were a boy.



Harmi, kun en muista miten esitys meni..

 

[ämjiijii]

Viime yönä pakenin onnistuneesti poliiseja jotka lähtivät perääni lyötyäni kaupan kassatätiä. Syy lyömiseen oli se, että hän ei suostunut myymään minulle kaljaa saavuttuani kauppaan pari minuuttia yli yhdeksän. Siinä sitten poliiseja pakenemaan ympäri Jyväskylän kortteleita ja lopulta Seminaarinmäelle, joka muuttuikin sitten ylhäällä isokokoiseksi hiekkadyyniksi josta näki merelle. Rannassa oli jengiä juhlimassa Tapparan suomenmestaruutta. Myöhemmin samassa unessa pakenin edelleen poliiseja erään talon sisäpihalle, jossa sitten onnistuin kiipeämään jotenkin kummallisesti kerrostalon tuuletusparvekkeelle. Silloin heräsin, mutta vielä herätessänikin järkeilin että nyt tuosta tuuletusparveekkeesta sisään ja talon kellariin piiloon. Kerrassaan kuumottava uni.


Unissaan on muuten perkeleen hankala juosta. Itse olen huomannut että "juostessa" ei ikään kun tunnu saavan vauhtia ja joudun välillä ottamaan käsillä lisää vauhtia seinistä jne. pysyäkseni edes liikkeellä. Käsittääkseni tuo on jonkunlainen suojareaktio joka estää ihmisen liian liikehdinnän nukkuessaan mutta viime yönä se oli myöskin se syy miksi en alun perin ehtinyt kauppaan ostamaan kaljaa.

 

[Kulttimörkö]

Muutama yö takaperin unessani minun piti pelastaa Iina Kuustonen, tai oikeastaan hänen esittämä hahmo Klikkaa Mua -sarjasta, stalkkerin kynsistä. Pakenimme yhdessä hotelliin ja jotenkin pääsimme sisään johonkin huoneeseen. Stalkkeri seurasi meitä mutta ovisilmästä katselin kuinka tämä stalkkeri käveli huoneen ohi. Palkinnoksi pääsin puristelemaan Iina Kuustosen tissejä, tai no Kuustosen esittämän hahmon mutta käytännössähän tuo on sama asia.

 

[Luulajanpuisto]

Menin vessaan kuselle, ja aika pian lorottelun alettuani huomasin että pönttöön on viskelty kuulakärkikyniä ja pahvisia kaljapakkauksia. No hätkähdin tietenkin tuota, mutta jatkoin kuitenkin kusemista. Huono kai sitä keskenkään on jättää.
Sitten hoksasin, että pitäisi kai ne sinne kuulumattomat töryt sieltä poiskin ottaa, ennen laskemista ainakin. No olipa helvetin hieno homma, etten tajunnut niitä ennen kusemista sieltä noukkia. Vasta tässä vaiheessa aloin pohtimaan oman mielenterveyteni tilaa, onko tajunnassa ollut katkoksia kun ei muista tuollaista tehneensä.
Onneksi heräsin tässä vaiheessa. Todettakoon vielä, että alkoholilla oli osuutta tämän unen tuotannossa.

 

[Bunder]

Itselläni on tapana nähdä kummaa painajaista silloin tällöin. Olen nimittäin Coyotesin hyökkääjä NHL:ssä ja joukkueemme on taistellut itsensä stanley cup finaaleihin. Tietenkin pelaamme game sevenissä, joka on edennyt jatkoajalle. Saan hyvän maalintekopaikan, mutta laukaukseni epäonnistuu joka kerta. Sitten vaihtoaitiossa istuessani vastustajan pakki laukoo lerpun kiekon siniviivalta jonka Mike Smith imaisee. Nykyään jopa huudan hänelle, että älä imaise sitä siniviiva kutia, mutta joka kerta se kuitenkin uppoaa. Häviön seurauksena paikallinen poliisi hakee minut ja laittaa kaltereiden taakse.

 

[Sanainen arkku]

Viime yönä näin unen, jossa minulle paljastui nimimerkki erkun:n henkilöllisyys. Muistan, että en ollut uskoa asiaa. Tuntemani henkilön tosimaalimassa esittämien ja jatkis-mielipiteiden välinen kuilu oli syvä.

Asiaan tietysti kuuluu, että aamulla en enää pysty muistamaan kuka se henkilö olikaan...

 

[Kaiuni Alen]

Olin tapetoimassa tulevan huoneeni seiniä. Huone ei tosin ollut omani, vaan mummolassa eräs makuuhuone. Minulla oli räikeän väristä tapettia, jossa oli ruskeita neliön muotoja vaaleanpunaisella pohjalla. Tapetointitapani oli vaan hieman erikoinen, sillä asetin tapetin suikaleen seinälle, laitoin ehkä hieman teippiä yläkulmaan ja sivelin leveällä maalisudilla liisteriä tapetin päälle. Ja sitä liisteriä oli niin helvetisti, että tapetti melkein ui siinä. Huoneessa oli tietysti kaikki huonekalut paikallaan tapetoinnin ajan.

Jossain vaiheessa tapettini vaihtui ilman että huomasin sitä. Tämän tapetin kuvio oli pyöreitä kuvioita (melkein kuin Panoz -automerkin - onko sellaista edes olemassa - logossa) vihreällä pohjalla. Laitoin muutaman tapetin siivun, jonka jälkeen huomasin, että näissähän on jotain eroa. Noh, sehän ei haitannut yhtään.

Jostain syystä minulle oli ilmiselvää, että tapetit olivat korealaisen artistin PSY:n tapetteja, ja tapetit symboloivat kappaleita Gangnam style, Gentleman ja Hangover. Enkä edes pidä kyseisestä musiikista, mutta se ei minua haitannut, sillä tapetit olivat minusta hienoja.

Näin myös unta, että joku lääkäri sanoi minulle, että pitkävaikutteiset B-vitamiini-depottabletit ovat huonoja elimistölle ja että ne ovat oikeasti antibiootteja, eivätkä vitamiinitabletteja. Hän suositteli minulle tavallisia Ascorbin-tabletteja.

 

[Mr.Fox]

Uskomatonta kuinka unet voivat jatkua lähes täyden heräämisen jälkeenkin samasta kohtauksesta.

Mulla oli kello soimassa tasan kymmeneltä. Herään aivan täysin siihen. Luin saamani tekstiviestin ja jopa vastasin siihen (neljällä sanalla - lähetetty 10:06:37). Muistikuva unestani oli, että mä keräsin jotain esineitä ja kävin metsästämässä niitä vanhoilta maatiloilta jne. Keräilykohteeni oli luultavasti jotkut Toisen Maailmansodan aikaiset kaasunaamarit tms. Unikuva ei edes ollut mikään musta/valkoinen, vaan pikemminkin tummanruskea/vaaleanruskea. Tärkein asia oli kuitenkin se, että mulla oli niitä keräilemiäni kohteita 173 kappaletta.

Mulla oli toinen herätys vartin päästä. Ehdin vielä tuon heräämiseni jälkeen painaa silmät kiinni muutamaksi minuutiksi. Kellon soittaessa uudelleen herään "hikisenä" ja "hengästyneenä". Olin edelleen metsästämässä niitä samoja kaasunaamareita - tällä kertaa tosin keskellä Toista Maailmansotaa. En ollut keskellä toimintaa, mutta taistelun äänet kuuluivat metsiköiden takaa. Muistan löytäneeni niitä kaksi kappaletta - kaatuneilta sotilailta. Maisemat olivat hieman kuin elokuvan Behind Enemy Lines (2001) joukkohautakohtauksesta, mutta sijoittaisin kuitenkin ne pellot ennemmin johonkin pohjois-Ranskan maaseuduille.

Pääasia oli se, että löysin niitä kuitenkin kaksi kappaletta. Kellon soidessa uudelleen 10:15 mulla jyskytti päässäni vain: nyt niitä on 175 kappaletta.

En ole tuota mainitsemaani elokuvaa - enkä muitakaan sota-aiheisia elokuvia - katsonut varmaan sitten helmi-maaliskuun. Yöllä ennen nukahtamista luin tosin muutaman tarinan wanhoista (80-luvun) Aku Ankan taskukirjoista. Olisivatko etsivätoimisto Hiiri&Hopon seikkailut sitten jotenkin hiipineet uniini? Tosin tuontyyppiset keräilyretket taitavat enemmänkin olla Roopen, Akun ja veljenpoikien heiniä.

 

[Luulajanpuisto]

Tällä viikolla on tullut nähtyä aivan vitusti outoja unia. Sen vuoksi yöunet ovat olleet tavallistakin katkonaisempia. Unissa on esiintynyt mm. hiillostuneita ihmispäitä; itsestään palamaan syttyviä lintuja, joita täytyy varoa, etteivät pääse yllättäen laskeutumaan pään päälle; vihreä vm. 80 Opel Ascona, jossa ei ole moottoria. Se normaalein uni oli seuraavanlainen:

Istun hotellin baarissa ja muistelen viime vuotta. Olin silloin tässä samaisessa paikassa ja aika päissäni. Koko illan vieressä istui nainen, joka oli melkein yhtä päissään kuin minä. En muista juurikaan tuosta illasta, mutta epäilen jotain tapahtuneen.

Ja sitten hän on taas siinä, samalla paikalla kuin vuosi sitten, "Linda Wallander". Hän tuntuukin oikein mukavalta, mutta en uskalla mainita siitä viime vuotisesta mitään. Jatkamme kuin olisimme eronneet vasta eilen. Keskustelu on oikein eloisaa ja lämminhenkistä, tämähän sujuu oikein hyvin. Enkä ole juomassa vasta kuin ensimmäistä tuoppiani. Siitä tulikin mieleen, tämä alkaa väsyttämään oudosti. Taidan poistun hotellihuoneeseeni lepäämään, tunniksi vain.

Kun herään hotellihuoneessani, huomaan että on jo aamu. Samalla laitan merkille erään asian: "Linda Wallander" olikin oikeasti se nainen joka näyttelee komisario Beckin tytärtä.

 

[Åleg]

Unissaan on muuten perkeleen hankala juosta. Itse olen huomannut että "juostessa" ei ikään kun tunnu saavan vauhtia ja joudun välillä ottamaan käsillä lisää vauhtia seinistä jne. pysyäkseni edes liikkeellä. Käsittääkseni tuo on jonkunlainen suojareaktio joka estää ihmisen liian liikehdinnän nukkuessaan mutta viime yönä se oli myöskin se syy miksi en alun perin ehtinyt kauppaan ostamaan kaljaa.

Heh, itse olen huomannut saman mutta lyömisessä. Useana yönä olen koittanut pelastaa tyttöystävää kidnappaajalta tai raiskaajan kynsistä, joka on nolosti päättynyt siihen, että taon tekijää turpaan ilman mikään sortin vaikutusta.

Hyvä vaan, jos kyse on jostain kehon suojareaktiosta liikkumista vastaan. Olisi meinaan ikävä herätä siihen, että takoo vieressä makavaa tyttöystävää pataan..