Itseäni häiritsevät kuolleet kun vierailevat unissani.
Äläpä muuta virka. Minulle kasvuiässä varmasti tärkein ihminen, mummoni, on vieraillut unissani yli 15 vuotta. Unien juoni vaihtelee, mutta niissä toistuu aina sama kaava, jossa samaan aikaan kun tiedän mummon olevan kuollut, löydän tämän nukkumasta omassa kammarissaan, josta aina herää kertomaan minulle jotain viisauksia.
Viime keväänä menetin nuoruuteni paita&perse -kaverin, joka on tosiaan jaksanut öisin muistutella itsestään. Kuolinsyyhyn sen tarkemmin menemättä, olen alitajunnassani potenut jonkinlaista "miksientehnytenempää" -fiilistä samaan aikaan tiedostaen, että kaikkeni tein siinä missä kaveriporukoiden muutkin jäsenet. Nyt tämä ystävä hiihtelee yöstä toiseen unissani siten, että tiedän unessa hänen kuolleen, mutta ilmestyy aina odottamatta paikalle. Viime yönä olin tuplatilaisuudessa, jossa sekä palkittiin naapurin rouva kunniakkaasta työurastaan, mutta piti myös haudata ystäväni, joka oli kuitenkin ennen omia hautajaisiaan palkitsemassa naapuriani, josta suutuin tälle pahasti.
Inhottavinta näiden unessa eloon heränneiden kanssa on se tunne kun herää itse ja tajuaa kaiken olleen taas kerran unta. Tulkitsen kuitenkin ihan terveen merkiksi, että aivot prosessoivat näitä ikäviä tapahtumia myös unissaan, jolloin eivät hakkaa kasvoille hereillä ollessa.