Viime aikoina nähnyt unta, missä minua ammutaan päähän. Kuolen ja tavallaan siirryn sivulle katsomaan omaa ruumista. Siinä vaiheessa kun ammutaan, niin tiedän kuolevani. Siinä vaan hyväksyy kohtalonsa.
Jotenkin armollista, jos systeemi toimii niin, että ihminen siirretään kehostaan sivustakatsojan rooliin hetki ennen sitä viimeistä hetkeä.
Näin itse unta, jossa olin laivan hytissä, kun sinne alkoi hiljalleen tulemaan vettä. Hytti oli jossain laivan alakannella.
Kävin käytävällä tsekkaamassa tilanteen ja siellä oli enemmän vettä. Käytävät oli muuttuneet mahdottomaksi edetä.
Menin hyttiini, istuin punkan reunalle, katsoin edessä olevaan peiliin ja totesin, että tämä oli sitten tässä. Hyväksyin edessä olevan kuoleman, mutta tosi surullinen olo oli luopumisesta.
Aamusella, kun heräsin, niin ajattelin, että nyt tiedän, miltä Estonian matkustajista on tuntunut.