Unet – kumma juttu...

[redpecka]

Viime yönä aloin seurustelemaan yhden kivan tytön kanssa. Mahdoton kuvailla tilanteita miten kaikkeen oli päädytty, mutta se oli realistinen jollain tapaa. Tyttö oli pirtsakka ja kiva. Se oli jonkinsortin uskovainen, ei haitannut. Tribaalitatskat käsivarsissa vähän epäilytti, mutta olin valmis joustamaan. Mielenkiintoista tässä oli se, että vaikka se oli tehnyt alkumuuvin niin se ei ollut millään tavoin helppo tapaus ja kamppailin epävarmuuteni sun muiden asioiden kanssa siinä. Välillä heräsin, mutta aiana onnistuin palaamaan siihen samaan uneen. En muista miten päättyi vai päättyikö. Oli kiva tuntea rakastumisen tunnetta, vaikkakin unessa mutta silti.

 

[Ollakseni]

Välillä luulen ja uskon, että on tiettyjä uni-maisemia, semi-realistisia, jotka toistuu ja joihin tapahtumat sijoittuvat. Se, miksi tätä näin epäröiden lähestyn, on tietenkin se, että unet ovat unia - mulla ei ole mitään mahdollisuutta näyttää toteen sitä, että olin tässä unen luomassa mielikuvituskorttelissa aiemminkin, kun unimaailmassahan voi olla mitä ja missä vain.

Auttaisiko unikokemusten kirjoittaminen paperille tähän asiaan? Ehkä. Voisi ainakin tarkistaa sen faktan kun tuntee unessa pyörivän taas ja taas samoissa unikortteleissa että onko tää näyttämö siis tuttu vanhasta unesta vai tuleeko unessa vain uninen deja vu -ilmiö.

Mestat missä unissa pyörin, ovat hyvin tuttuja, niillä on historia, mutta ei ne siltikään ole oikeista tuntemistani kaupungeista.

Unipäiväkirjat auttavat. Itseltäni muistan toistuvia maisemia ja paikkoja. Kuolleet ihmiset antavat neuvoja, hengissä olevat ovat kuolleita ja muuta sellaista. Ei niitä unia jaksa miettiä liikaa nykyään. Deja vu on yleinen juttu kun päätyy oikeassa elämässä tilanteeseen, joka on "tapahtunut" unessa. Veikkaan virheitä simulaatiossa.

 

[redpecka]

Veikkaan virheitä simulaatiossa.

Ei ne ole virheitä, sillä pitäähän niitten pelaajienkin välillä nukkua. Itsekin laitan tässä simulaation simulaatiossa pelihahmoni nukkumaan johonkin turvalliseen paikkaan kunnes herätän sen aamulla ja taas mennään tappaa lohikäärmeitä ja pelastaa prinsessoja.

Mulle on kumminkin sinänsä yksi lysti olenko pelaaja, pelattava vai ihan perus nisäkäsrodunedustaja täällä. Koska minkään näiden asioiden todistaminen oikeaksi tai vääräksi ei muuttaisi elämänuneni kokemusta mihinkään, joskin mielenkiintoista kai olisi. Näillä nyt kumminkin mennään tässä ja siinä kentässä mihin aina herää.

 

[redpecka]

Unipäiväkirjat auttavat. Itseltäni muistan toistuvia maisemia ja paikkoja. Kuolleet ihmiset antavat neuvoja, hengissä olevat ovat kuolleita ja muuta sellaista.

En unikirjaa ole sinänsä - ainakaan järjestelmällisesti - pitänyt, mutta joskus olen kirjoittanut farkkkujen takataskusta löytyvälle ruutupaperille yksinään baarissa jotain ylös mitä muistanut. Osa unista on voimakkaita mitkä muistaa pitkään. Toiset unet muistaa sitä kautta, että sen on kirjoittanut ylös, mutta sen kirjoittamisen hetkellä häviää se tunne siitä. Uskon että moni unianähnyt ihminen tunnistaa tämän ilmiön (sama efekti tapahtuu kun puhut sen ääneen, eli se muistijälki kai tässä vaiheessa siirtyy aivolohkojen eri muistialueista toiseen: muistat mitä olet kertonut siitä muttet enää saavuta sitä tunnetasolla).

Ai että oli viimeöinen realistinen uni hyvä kaikesta uniarjenkommelluksista huolimatta. Tapasin jopa hänen äitinsä eikä sekään ainakaan ensivaikutelman puolesta tuntunut mua vihaavan.

 

[Iisoppi]

Viime yönä näin unta että joku jatkoajan nimimerkki oli selvittänyt kotiosoitteeni ja tuli kaverinsa (myös jatkoajassa) kanssa käymään yllättäen. Istuttiin keittiössä kahvilla ja minua harmitti että he näkivät minut kotivaatteissa rähjäisenä. Eikä meillä ollut edes tuoretta pullaa. Yritin vaivihkaa piilotella kuvia joissa olin mieheni kanssa (en tiedä miksi). Ja mietin koko ajan että mitä sanon miehelle vieraista keittiössä kertomatta että kirjoittelen tälle palstalle. Vierailijat sanoivat että kyllähän minun heidät pitäisi tunnistaa... Ollaan kuulemma juteltu. Nauroivat vaan kuin arvuuttelin. Saattaa olla tai olla olematta. Ihan kun olisivat olleet koko ajan varjossa etten kunnolla nähnyt. Luulen tietäväni kuitenkin keitä he olivat... tai sitten en.

 

[Uimalakki]

Viimeaikaisen tunnelman perusteella kannattaa selventää mikäli ei oikeasti halua että joku selvittää kotiosoitteen ja hurauttaa paikalle. Jotenkin nää ei oo kaikille ihan selvää pässinlihaa.

Edit. Laitetaas asiaakin. Harmillista kyllä aika harvoin muistan uniani. Mukava olisi uneksia enemmän ja muistaa niitä myöhemmin. Tuota unipäiväkirjan pitämistä olen kanssa joskus miettinyt, sitä voisi olla mukava jälkikäteen selailla. Noh, uusi yritys jälleen. Jospa olisi aamulla kerrottavaa.

 

[Glove]

Viime yönä olin Mertarannan saappaissa, selostin talviurheilua. Ensin mäkihäpyn joukkuekilpailu. Joukkueen neljä hyppääjää menee yhtäaika lähtöpuomille ja lähtevät siitä sitten hyppäämään kukin vuorollaan noin sekunnin välein. Ensimmäinen on hyppyrin nokalla kun viimeinen lähtee puomilta. Kai se näinkin onnistuisi, muttei varmaanakaan ole yhtä turvallista. Seuraavaksi miesten ampumahiihtoviesti, viimeinen ampumapaikka. Sieltä saapuvat kilpailun kärjessä Venäjän hiihtäjä ja Suomen Harri Kirvesniemi. Kirvesniemi ampui kolme sakkoa ja Suomi putosi mitaleilta.

 

[Breeze Harbour]

Mulla on ollut viime viikkoina selkeästi mielessä yksi uni jonka näin jo kaksi kuukautta sitten. Oikeastaan tuo uni tuli uudelleen mun mieleen vasta kun törmäsin ulkona pari viikkoa sitten ihmiseen, joka näytti takaprofiililtaan jotenkin kummankin tutulta. Tämä uni oli ehkä todentuntuisimpia selkounia mitä olen kuluneena vuonna nähnyt. Olin vanhan ala-asteeni koulurakennuksessa, seuranani kaksi vanhaa tuttua ammattistarttivuodeltani, jonka loppuun käymisestä on kulunut nyt jo kuutisen vuotta.

Muistan elävästi meidän keskusteluaiheetkin. Puhuimme aluksi vesipullon sisällön riittävyydestä (lol) ja myöhemmin maikkarin entisistä maksukanavista. Mutta mikä teki tästä unesta ihmettelemisen, kertomisen ja jakamisen arvoisen, on se yksityiskohta että toisella näistä ammattistartin kautta tuntemistani naishenkilöistä oli tuossa unessa yllään valkoinen minitoppi. Muistan ajatelleeni että näyttääpä hän kauniilta siinä mutta oudointa on että myöhemmin tuon jälkeen hänen sosiaalisen median tileilleen ilmestyi kuva, jossa hänellä on yllään erittäin samannäköinen valkoinen minitoppi, mihin hän oli pukeutunut tuossa unessa.

Tällaiset unet joista on vielä pari kuukauttakin myöhemmin lähes kirkkaat mielikuvat pistävät miettimään, tavataanko me välillä ihan oikeasti ihmisiä unissamme? Eivät kai kaikki ihmiset saa tällaisia kokemuksia ainakaan niin että ne muistaisi yhä herättyä ja en mäkään usein näin selkeitä unia näe kuin millainen tämä oli. Mutta toi asujuttu nyt vaan jotenkin tuntui liian erikoiselta ollakseen pelkkä yhteensattuma. Enhän mä ollut ennen tuota unta sitä valkoista minitoppia hänen yllään nähnyt missään... Ja vielä sekin että muistan edelleen selkeästi miltä molempien heistä puheäänet kuulostavat vaikka valveilla en ole tietääkseni puhunut kummallekaan kuuteen vuoteen. On nämä unet välillä mystisen kiehtovia, itselleenkin.

 

[Punamusta]

Muutamia öitä sitten oli uni jossa katselin Ässien ottelua Isomäen lehtereillä, paitsi että kyseessä olikin jostain syystä Kisapuisto. Peli kesti vain kaksi erää ja se päättyi Telian sekoiluihin mediakuution kanssa; ruudulta alkoi pyöriä kansalle kokonaan toinen peli. Ottelun jälkeen luin varmaankin juuri täältä palstalta että joku oli tunnistanut minut hallilla mutta jättänyt rauhaan eikä tullut tutustumaan. Vastasin että senkus tulee jos haluaa. Pyöräilin kaupungissa, jotakin keskieurooppalaista paikkakuntaa muistuttavassa kaupungissa pakoon tuntematonta tahoa.

Viime yönä vierailin paikassa joka oli vähemmän yllättäen samalla tontilla kuin entinen mummulani. Sisällä oli suuri kokoussali ja isä laittoi pyörimään luonto-ohjelmia, vaikka ne saivat minut ulostamaan pöksyihini. Tämä tuli kaiketi tosielämän pelostani elokuvateattereihin. Seuraavaksi olin alempana järvenrannalla olevassa tönössä, ja perhe oli ehtinyt poistua jättämällä minut yksin. Yhtäkkiä Ässien puolen nimimerkki @San Jose Shark #50 riensi apuun polkupyörän kanssa. Miehellä oli vaimo ja ulkonäkö oli otettu aivoihin tallentuneesta @Vanha Len omakuvasta. Minua kuljetettiin rantavedessä, jossa kellui kärppälippuja sekä suolla, jossa oli ohuita ja värikkäitä käärmeitä. Jäimme jonnekin Hämeenlinnan seudun paikkakunnalle, jossa mies tapasi jonkun tuttunsa ja minä ravistelin paidasta pois hämähäkkejä sekä niiden munia.

Ota näistä nyt sitten selvää.

 

[redpecka]

@Breeze Harbour Tuota että ootas nyt...

Mitä sinä siis tarkoitat selkounella jota myös lucid-uneksi kutsutaan? Kun kerran - varmaan tässä ketjussa - jutskasimme niin sanoit haldaavasi näitä. Nyt vähän kumminkin meikäläistä epäröidyttää että ollanko me puhuttu eri asiasta. Selko-/ lucid-unet on siis minun sanakirjassa unia joiden kulkua voi tietoisesti ohjata. Sun kuvaukset tuntuisi olevan jotain ennaltanäkemisjuttuja? Vai erehdynkö?

 

[Breeze Harbour]

@Breeze Harbour Tuota että ootas nyt...

Mitä sinä siis tarkoitat selkounella jota myös lucid-uneksi kutsutaan? Kun kerran - varmaan tässä ketjussa - jutskasimme niin sanoit haldaavasi näitä. Nyt vähän kumminkin meikäläistä epäröidyttää että ollanko me puhuttu eri asiasta. Selko-/ lucid-unet on siis minun sanakirjassa unia joiden kulkua voi tietoisesti ohjata. Sun kuvaukset tuntuisi olevan jotain ennaltanäkemisjuttuja? Vai erehdynkö?

Öö joo.. Pääs unohtumaan selkounen eksakti määritelmä kun en ole vähän aikaan moisia kokenut.

Miksi tällaista yllä kuvaamaani sitten sanoisi, en tiedä. Vahvasti aistillinen uni joissa koen olevani ns. läsnä ja poikkeuksellisen tietoisessa tilassa? Yhtä kaikki, mielenkiintoisia unia nämäkin kuten selkounet, jotka ovat itselle vielä harvinaisempia kuin nämä unet joissa käyn keskusteluja yms.

 

[redpecka]

Öö joo.. Pääs unohtumaan selkounen eksakti määritelmä kun en ole vähän aikaan moisia kokenut.

Miksi tällaista yllä kuvaamaani sitten sanoisi, en tiedä. Vahvasti aistillinen uni joissa koen olevani ns. läsnä ja poikkeuksellisen tietoisessa tilassa? Yhtä kaikki, mielenkiintoisia unia nämäkin kuten selkounet, jotka ovat itselle vielä harvinaisempia kun nämä unet joissa käyn keskusteluja yms.

No joo, en ole tämän alan asiantuntija, mutta liekö tossa skenessä sitten vaikka eriasteisia tuollaisia, jos et selvästikään sitten tarkoita mitään ennaltanäkemistä vaan "hyvin tietoisesti läsnä" -fiilistä. Tosin minä kutsun tuollaista unta ihan uneksi. Uniksi kutsun myös realistisia arkielämän simulaatioita, jossa käsittelen jotain stressiä ja miten siitä selviäsi. Monesti auttaa ja sitä on ikäänkuin kokenut yhden skenaarion virtuaalisesti ja aamulla voi miettiä onkohan se hyvä ratkaisu ongelmaan. Mutta selkounia en osaa nähdä ja vielä vähemmän enneunia.

 

[Vanha Len]

@Punamusta sun unet ovat vähän kuin omatkin. Aivan saatanan häröjä, mutta todellisen tuntuisia ja muistaa kaiken aamulla. Sorry, että tulin sun uniin.

 

[Punamusta]

@Punamusta sun unet ovat vähän kuin omatkin. Aivan saatanan häröjä, mutta todellisen tuntuisia ja muistaa kaiken aamulla. Sorry, että tulin sun uniin.

Kiva tietää. Mukava kun piipahdit, niin ei ole aina samoja naamoja pyörimässä ympärillä.

 

[Breeze Harbour]

No NYT oli outo lätkäuni. Olin Isku Areenalla katsomassa Pelicansia. Toisen erän lopulla Iikka Kangasniemi syötti itselleen ja chippasi sitten kiekon ilmasta läheltä sisään ohi Atte Engrenin tasoittaen pelin 2-2:een.

Viimeisessä erässä juttelin edessä istuneelle fanille jonka Pelicans fanipaidan alla pullotti TPS:n värit josta ilkikurisesti huomautin häntä.

Reilu 6 minuuttia ennen pelin loppua Pelicans meni tarkalla rannekudilla 3-2 johtoon, hypin ja tuuletin villisti. Maalintekijänä oli tietysti Mikko Rantanen.

Jostain syystä faijakin oli siellä pelissä mukana ja syleiltiin toisiamme siinä maalinjälkeisessä tunteikkaassa atmosfäärissä, sanoin sille jotain että "Kärpät on voittanu meidät täällä niin monta kertaa." Uni loppui tähän.

 

[Punamusta]

No NYT oli outo lätkäuni. Olin Isku Areenalla katsomassa Pelicansia. Toisen erän lopulla Iikka Kangasniemi syötti itselleen ja chippasi sitten kiekon ilmasta läheltä sisään ohi Atte Engrenin tasoittaen pelin 2-2:een.

Viimeisessä erässä juttelin edessä istuneelle fanille jonka Pelicans fanipaidan alla pullotti TPS:n värit josta ilkikurisesti huomautin häntä.

Reilu 6 minuuttia ennen pelin loppua Pelicans meni tarkalla rannekudilla 3-2 johtoon, hypin ja tuuletin villisti. Maalintekijänä oli tietysti Mikko Rantanen.

Jostain syystä faijakin oli siellä pelissä mukana ja syleiltiin toisiamme siinä maalinjälkeisessä tunteikkaassa atmosfäärissä, sanoin sille jotain että "Kärpät on voittanu meidät täällä niin monta kertaa." Uni loppui tähän.

Ainakin Pelicans pelasi kotipelinsä kotihallissaan. Minun unessani Ässät isännöi Kisapuistossa, ja vieressä ollut sivukaukalo napattiin uneen Kuparisaaresta. Peli päättyi Telian sekoiluihin mediakuution kanssa, jossa alkoi pyöriä IFK:n ja KalPan välinen peli.

 

[redpecka]

Oli karmee shakkimatsi viimeunirupeamallani. Pyysin lissää aikaa koko ajan: tilanne oli apaut 50:50 ja minä olen siirtovuorossa, syötyjä nappuloita korkeintaan yksi moukka per pelaaja. Tässä kohdassa ei saa tehdä virhettä kun se on helposti kaverille 90-10 sen jälkeen. Minä pohdin ja mietin. Otan ruutupaperin ja kynän, pyysin siis miettisaikaa (meillä ei ollut kelloa) ja menen laskemaan vaihtoehtoja talon taakse. Liikuttelen eri skenaariota siinä mutta siitä ei tule mitään ja sitten en enää ole edes varma miten nää nappulat oli alunperin.

Oli niin kreisiä kumminkin kun torneillani oli pitkät välit liikkua, mutta jotenkin joku sanoi, että on myös mahdollisuus kaverilla vetää käänteinen boxikuohinta. Sitten tuli sellaista wikipediamaista keskiajanpiirrosta siihen joka oli kumminkin animoitu ja siinä, se oli raaka...

Näen vieläkin pahoja painajaisia silloin tällöin, vaikka onneksi pahimmat ovat jääneet parinkymmenen vuoden taakse koska olen yrittänyt kyynistyä niin kovaa kuin ikinä vaan pystyn. Tosin painajaiset ihan hereilläkin sattuu kun lukee uutisia.

Uni loppui onneksi tuohon kuohinta kohtaan ja samalla pääsin siitä piinallisesta shakkimatsistakin mistä ei näyttänyt tulevan mitään eli ihan kiva olla hereillä.

 

[redpecka]

Unet ovat terapeuttisia. Varsinkin ihmisille joilla joku kela pyörii vaan tajunnassa ja vaikutta arkielämään. Magian kanssa tällä ei ole ainakan omasta mielestäni mitään tekemistä.

Legendaarisimpia naiveja unia, joita olen kokenut on perus lapsuuden kodin eri huoneissa leijuminen ja lentäminen. Koska olen prosessoinut asiaa ihan tässäkin tietoisuudessa ja tottakai se on osa itseäni, mutta silti leijuilla läpi koko kämppä unessa oli puhdistavaa ja keventävää. Live-elämässäni olin jo nuo ratkaissut, mutta tuntui jotenkin hyvältä vielä lentää ne huoneet läpi.

E: Tästä on joku 20 vuotta.

 

[Ollakseni]

Legendaarisimpia naiveja unia, joita olen kokenut on perus lapsuuden kodin eri huoneissa leijuminen ja lentäminen. Koska olen prosessoinut asiaa ihan tässäkin tietoisuudessa ja tottakai se on osa itseäni, mutta silti leijuilla läpi koko kämppä unessa oli puhdistavaa ja keventävää. Live-elämässäni olin jo nuo ratkaissut, mutta tuntui jotenkin hyvältä vielä lentää ne huoneet läpi.

No minä vain muistan kun yhdessä unessa otettiin veljen kanssa kisaa siitä kumpi hyppää katolta kauemmaksi. Mukavasti sitten leijailtiin alas.

Vielä kun pystyisi unissaan aina puhumaan. Tulee ahdistava olo kun koittaa puhua mutta ulos tulee pelkkää kähinää.

 

[redpecka]

Mukavasti sitten leijailtiin alas.

Leijuilut ja lentämiset on kivoja vaikka niihin saattaa liittyä myös sitä pyristelyä ja rimpuilua.

Itse en tosiaan ole lentänyt unissani enää vuosikymmeniin, mutta tasasin väliajoin tulee lentokone-unia ja ne on hirveitä kun ei itse olla puikoissa ja lentäjä tekee ihme manöövereja - jos nyt saa sitä vehjettä edes ylös alunperinkään.

 

[Punamusta]

Olen uinunut kolme yötä kotona sen jälkeen kun palasin tänne laitoksesta. Tuntuu siltä kun päässäni syntyisi LSD:tä unen aikana. Koko vuosi on ollut unten täytteinen, mutta nyt mielikuvitus on lähtenyt lähes lapasesta. Suorastaan pelottavia ja ahdistavia unia, ei mitään mukavia. Viime iltana menin petiin aikaisemmin kuin hetkeen aikaan kotona ja yö oli yhtä karnevaalia. Ensin menetin jatkuvasti hermoni koska ystävät ilmaantuivat aina jostakin luokseni vaikken ilmeisesti ollut seuran tarpeessa. Ystävät vaan olivat supersankariasusteissa.

Seuraavaksi olin katsomassa lätkää Mikkelissä, Ässät kuritti Jukureita, katsojia oli kourallinen ja heistäkin suurin osa Ässien puolella. Toinen pääty oli täysin tyhjä. Kaksi rintavaa, vähäpukeista naisparia ryhtyivät nyrkkihippasille jossain käytävän perällä. Lopuksi näin vanhempien erosta tehtyä unta, josta tuli herättyä pariin otteeseen täysin hämillään todellisuuden ja unen rajasta. Hyvä kun uskalsi olla varma kummassa onkaan vielä. Esiintyi väkivaltaa, suurta harmia, kummallista LSD-painia supersankareilla ryyditettynä ja kaiken kruunuksi taistelu pimeässä salissa, jossa olivat tyyliin kaikki Marvelin ja DC:n luomat pahikset, joita minä surmasin puukottamalla sekä erilaisia teräaseita heittämällä, jotka lävistivät kaulan ja palasivat bumerangimaisesti takaisin.

Herätessä pelotti, nyt lähinnä naurattaa. Mutta viime yönä ei tullut pysyttyä ollenkaan kärryillä Höyhensaarten lomakeskuksessa.

 

[SgtMarkov]

Mulla oli jonkinasteinen selkouni viime yönä. Olin siinä jostain kumman syystä päätynyt exän luokse viettämään iltaa hänen uusioperheensä kanssa, ja kun juttelin sen uuden miehen kanssa niitä näitä, satuin katsomaan ikkunasta ulos ja näin alapuolella avautuvan havumetsän toisella laidalla myllertävän tornadon. Siinä kohtaa tajusin, että tämän näyn olen nähnyt unissani ennenkin joten oli tehtävä reality check, eli nenästä kiinni ja sisäänhengitys nenän kautta.

Tämä vahvisti minun olevan vielä unten mailla, eli luonnollisesti oli yritettävä keksiä jotain, jota ei voisi valvemaailmassa tehdä. Mutta vaikka miten kuumeisesti yritin, olin jotenkin lamaantunut siitä ajatuksesta, että tässä vain uneksitaan. Sitten aloin hiljalleen lipua unimaailmasta takaisin todellisuuteen, ja tämä päättyi heräämiseen.

Vähän turhan lyhyt episodi, mutta hyvä asia tässä oli se, että jos jatkossa saan saman kuvan uniini, se toivottavasti johtaa myös silloin tarkistamaan, ollaanko tässä unessa vai valveilla ja sitä voisi yrittää hallita pidempään.

 

[Rekka Pinne]

Mulla oli jonkinasteinen selkouni viime yönä. Olin siinä jostain kumman syystä päätynyt exän luokse viettämään iltaa hänen uusioperheensä kanssa, ja kun juttelin sen uuden miehen kanssa niitä näitä, satuin katsomaan ikkunasta ulos ja näin alapuolella avautuvan havumetsän toisella laidalla myllertävän tornadon. Siinä kohtaa tajusin, että tämän näyn olen nähnyt unissani ennenkin joten oli tehtävä reality check, eli nenästä kiinni ja sisäänhengitys nenän kautta.

Tämä vahvisti minun olevan vielä unten mailla, eli luonnollisesti oli yritettävä keksiä jotain, jota ei voisi valvemaailmassa tehdä. Mutta vaikka miten kuumeisesti yritin, olin jotenkin lamaantunut siitä ajatuksesta, että tässä vain uneksitaan. Sitten aloin hiljalleen lipua unimaailmasta takaisin todellisuuteen, ja tämä päättyi heräämiseen.

Vähän turhan lyhyt episodi, mutta hyvä asia tässä oli se, että jos jatkossa saan saman kuvan uniini, se toivottavasti johtaa myös silloin tarkistamaan, ollaanko tässä unessa vai valveilla ja sitä voisi yrittää hallita pidempään.

Oletko siis aikaisemminkin nähnyt selkounia? Eikö se ole niin että pitää antaa sen unen näyttää tietä ja sitten pikkuhiljaa voi alkaa ottaa kontrollia ja alkaa tekemään, no mitä nyt ikinä haluaa.

 

[SgtMarkov]

Oletko siis aikaisemminkin nähnyt selkounia? Eikö se ole niin että pitää antaa sen unen näyttää tietä ja sitten pikkuhiljaa voi alkaa ottaa kontrollia ja alkaa tekemään, no mitä nyt ikinä haluaa.

Ehkä kerran aikaisemmin, joskus +20 vuotta sitten ja se oli vielä surkeampi tapaus kuin tämä viimeöinen. Mä kyllä näen suhteellisen säännöllisesti samoja unia, mutta niissä olen tyhmä kuin saapas, eikä käy mielessäkään tehdä sitä reality checkiä. Toivottavasti muutos alkaa tästä.

 

[Rekka Pinne]

Ehkä kerran aikaisemmin, joskus +20 vuotta sitten ja se oli vielä surkeampi tapaus kuin tämä viimeöinen. Mä kyllä näen suhteellisen säännöllisesti samoja unia, mutta niissä olen tyhmä kuin saapas, eikä käy mielessäkään tehdä sitä reality checkiä. Toivottavasti muutos alkaa tästä.

Selkouni olisi siisti itsekin päästä kokemaan. Eräs kaverini kertoi, että on onnistunut siinä ja joskus sitä tietoisesti yrittää saada aikaan. En minäkään ikinä unissa tajua, että se on unta, koska sillä hetkellä se on todellisuuteni. Tavallaan selkounessa sun pitää kusettaa itseäsi.