Unet – kumma juttu...

[Ikävänkantaja]

Näin noin viikko sitten unta, jossa kansanedustaja Anu Vehviläinen (kesk.) varoitti/kielsi lehdistötilaisuudessa suomalaisia menemästä metsään, koska "tilanne ei ole enää hallinnassamme."

Pari päivää myöhemmin huomasin, että Vehviläinen on eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja.

Viime yönä näin unta, jossa rakastelin Anna Erikssonin kanssa porraskäytävässä like the world was ending. Rauhoittava, hyvä uni.

 

[Breeze Harbour]

Kyllä pitäisi jo opetella tämä taito.

Välillä nää lucid unet on kyllä ihan jänniä, toisinaan jopa hieman ahdistavia. Yhtä kaikki kiintoisia kokemuksia ne on itselle ollu, sitä on ikään kuin jo tarpeeksi hereillä hahmottaakseen tapahtumat selkeästi mutta riittävän unessa ollakseen tajuamatta niistä suurinta osaa.

 

[Moto]

Jokunen yö sitten näin taas kerran todellä hämärän musiikkiaiheisen unen, ja oikeastaan myös urheiluaiheisen. Olin siinä ikäänkuin sivussakatsojana, kun jossain SuomiLove-tyyppisessä ohjelmassa joku yllätti tyttöystävänsä heidän kämppänsä eteisessä. Tyttöystävä oli kova Janne Öfverström-fani. Eli yksi monista HIFK:n A-junnumestarijoukkue 2012:n pelaajista, joista ei koskaan tullut oikein mitään. (Linkki eliteprospectsiin.)

Mutta tässä unessa Janne oli rokkari, joka kuvauksen mukaan esitti jotain Sonic Youth-tyylistä musiikkia. Ajattelin jo unessa, ettei tuo mielestäni kuulosta Sonic Youthilta, mutta oli kuitenkin jotain rouheaa rokkia. Yritin siinä sitten selittää pariskunnalle, että tuo jätkä pelasi aiemmin HIFK:ssa lätkää, muttei tuntunut kiinnostavan.

Sitten olen aika varma, että olin välillä hereilläkin, mutta uni jatkui vielä niin että näin ärsyttävän värikkään videon saman biisin japanilaisesta teknopop-coverista, jonka lauloi nainen.

 

[douppi]

Nykyään jos joskus näkee painajaisia, niin siinä toistuu sama homma melkein aina. Eli sellanen, että on jonkinlainen uhka päällä, että kohta tapahtuu jotain vaarallista tai väkivaltaista tms.

Eli samassa tilassa voi olla useampi henkilö, eli siinä on alakynnessa, ja pitää jollain tavalla koittaa puhua itsensä pois siitä uhkatilanteesta eikä missään nimessä saa paljastaa että aavistan heidän aikeensa. Piinaava tilanne, mutta pitää kuitenkin esittää ystävällistä ja rentoa, eikä mielistellä liikaa tai muuta. Olen aina kuitenkin herännyt ennen minkään ikävän tapahtumista siinä.

En tiedä saiko tuosta mitään selkoa, mutta tuossa pointti suunnilleen :)

 

[hege]

Hitto, itse näin juuri saman tyyppisen unen eilen kuin @douppi , venailin sellaisessa pimeässä skeidakelissä kaveria joka haki autoa parkkihallista (näytti ihan Itä-Pasilalta koko paikka) ja kaveria ei sitten kuulu millään (tosin jostain syystä odottelin portaikon vieressä, ilmeisesti ajattelin että kaveri ajelee auton sitä kautta ulos). No sitten pari epämääräisen oloista tyyppiä tuli portaista ja ilmapiiri oli sellainen että olisivat hakanneet tämän minun kaverin ja sitten alkoivat minuakin uhkailemaan... Onneksi yht'äkkiä paikalle isompi ryhmä partiolaisia? jotka jakoivat hernekeittoa sekä kahvia ja tilanne meni ohi.

 

[douppi]

Hitto, itse näin juuri saman tyyppisen unen eilen kuin @douppi , venailin sellaisessa pimeässä skeidakelissä kaveria joka haki autoa parkkihallista (näytti ihan Itä-Pasilalta koko paikka) ja kaveria ei sitten kuulu millään (tosin jostain syystä odottelin portaikon vieressä, ilmeisesti ajattelin että kaveri ajelee auton sitä kautta ulos). No sitten pari epämääräisen oloista tyyppiä tuli portaista ja ilmapiiri oli sellainen että olisivat hakanneet tämän minun kaverin ja sitten alkoivat minuakin uhkailemaan... Onneksi yht'äkkiä paikalle isompi ryhmä partiolaisia? jotka jakoivat hernekeittoa sekä kahvia ja tilanne meni ohi.

No hemmetti, tuo on aikalailla samantyyppinen uni tuokin. En onneksi ole sellaisessa tilanteessa koskaan missään tosielämässä ollut ja toivottavasti et sinäkään. Tuohan on periaatteessa ihan todellinen ja mahdollinen. Eli pitäisi jotenkin pienessä ajassa pystyä "soluttautumaan" tai voittamaan heidät sen verran puolelleen, että estää vakavien asioiden tapahtumiset.

Noissa unissa ei myöskään ole mitään aseita ja muita itsellä tai valitettavan helppoa pakokeinoa. Ja vaikka olisikin, niin harvoin unessa juokseminen onnistuu. Se on sellaista raivostuttavan hidasta hiipimistä tai jotain hidastettua pomppujuoksua. Ja sekin on erikoista. Olen kyllä onnistunut unissa uimaan niin kovaa että suunnilleen lennän veden pinnalla, mutta muu liikkuminen ei meinaa onnistua nopeasti.

 

[Iisoppi]

Näin viime yönä unta jostain luokkakokouksesta... jossa oli sekaisin yläastetta ja lukiota. Oli vähän sekavaa settiä. Entinen luokkatoverini ja ystäväni pyöri käytävillä vatsa pystyssä vaikka oli sanonut ettei enää hanki lapsia. Säälin häntä. Etsin koko ajan parasta ystävääni mutta en löytänyt. Aina kun liikuin jossain niin ihmiset häipyivät paikalta. Joissain oli aina juhlat mutten päässyt niihin kun olin aina myöhässä. Onneksi sain Jatkoajasta tukea ja @Individual piti minulle seuraa ja kertoi hauskoja juttuja. Kun heräsin en ollut varma onko tuollaista nimimerkkiä edes olemassa mutta oli. Jostain jutusta tuo nimimerkki oli jäänyt mieleen ja tuli uniin.

 

[A Siente]

Olen alkanut näkemään unia, että joudun takaisin inttiin. Palveluksesta on jo lähes kymmenen vuotta, mutta unessa mun on pakko suorittaa se uudestaan. Olen silti ihan yhtä hukassa, vaikka tiedän jo kaiken. Ihmettelen miksi mun pitää olla täällä, kun olen jo palveluksen suorittanut. Unessa on vaikea saada selvää kaapista tai omasta punkasta. Sit seuraan vierestä kun toiset tekee jotain alokaskauden juttuja. Välillä ollaan lomabussissa missä ei ole reunoja, eli joudutaan roikkumaan kiinni ettei tiputa kyydistä. Siinä ajellaan jotain kinttupolkuja pitkin eikä koskaan päästä perille.

 

[Turder]

Olen alkanut näkemään unia, että joudun takaisin inttiin. Palveluksesta on jo lähes kymmenen vuotta, mutta unessa mun on pakko suorittaa se uudestaan. Olen silti ihan yhtä hukassa, vaikka tiedän jo kaiken. Ihmettelen miksi mun pitää olla täällä, kun olen jo palveluksen suorittanut. Unessa on vaikea saada selvää kaapista tai omasta punkasta. Sit seuraan vierestä kun toiset tekee jotain alokaskauden juttuja. Välillä ollaan lomabussissa missä ei ole reunoja, eli joudutaan roikkumaan kiinni ettei tiputa kyydistä. Siinä ajellaan jotain kinttupolkuja pitkin eikä koskaan päästä perille.

Tyypillinen "test dream", joita itsekin näen usein. Liittyy yleensä johonkin jo koettuun asiaan (armeija, opiskelut, aiempi työ tms) ja epäonnistutaan siinä, tai ei saada mitään aikaiseksi ja ollaan huonosti valmistauduttu. Mulla menee usein niin, että yritän aamulla herätä kellon soittoon, jotta ehdin bussiin. No torkutan sitten ja missaan taas seuraavan, ja seuraavan, kunnes ei ole enää busseja tulossa jolla pääsen kouluun. Sitten yritän omalla autolla mennä, ajan ohi liittymästä vaikka tiedän mistä mennä. Sitten en saa parkkipaikkaa vaikka ruutuja on tyhjillään mutta auto ei vain osu ruutuun. Turhauttaa. Sitten pääsen kouluun lopulta ja unohdin lukujärjestyksen, en nyt tiedä mihin luokkaan mennä. Sitten mietin että vitsi jäi kirjatkin kotiin ja mitähän edes piti tehdä kotiläksynä. Sitten mietin että muistanko koko jakson väärin ja mullahan ei kai ole edes tähän aikaan tuntia. Sitten mietin lounastaukoa ja en löydä mistä saa ruokaa, vaikka tiedän että tuossahan se ruokala on. Tuollaista päämäärätöntä epäonnistumista ja lykkäystä vaan koko uni. Lopulta herään jossain vaiheessa.

Hauskinta tuossa on se, että oikeassa elämässä en koskaan ollut hukassa koulun suhteen vaan olin tunnollinen ja en varmaan ikinä myöhästynyt tunnilta tai unohtanut läksyjä tms.

 

[Breeze Harbour]

Tuli tässä toissa yönä koettua jossain määrin erittäin poikkeuksellinen unikokemus. Mä näen kyllä useinkin näitä "voimakkaita" unia joissa saatan kyetä käymään keskustelua muiden kanssa tai jopa aistimaan jotain, mikä on (myös itselleni) unessa toki erittäin harvinaista.

Tässä toissa yön unen lopulla olin ilmeisesti palannut jälleen koulun penkille. Mulla on pian AMK-pääsykokeet joten aivan loogista, että uneksin kouluympäristöstä. Siinä kohtauksen alussa mä olin jossain liikuntasalin näköisessä paikassa, missä tämä viehättävä blondi käräytti minut tuijottamasta hänen rintavakoaan. (tärkeä tieto kerronnan kannalta!)

Tästä sitten siirryttiin suoraan liikuntasalin ulkopuolella olleeseen luokkahuoneeseen, missä meitä oltiin jaottelemassa joihinkin projektiryhmiin hassulta kuin se kuulostikin, toivoin tuossa unessa olevani iltaryhmässä, koska halusin päästä kotiin nukkumaan...

Pian me oltiinkin jo asetettu istumaan pitkin luokkahuonetta ja opettaja/ryhmänohjaaja/tjsp. aloitti selostamaan meille jostakin tärkeästä aiheesta. Siinä suoraan mua vastapäätä istui toinen naispuolinen olento, jonka silmiä jäin tapittamaan.

Nyt tulee se oudoin kohta... Mä suljin tuossa kohtaa silmät unikuvassani. En muista että olisin koskaan aiemmin onnistunut unen sisässä sulkemaan silmiäni, vaikka kaikenlaista uskomatonta olen nukkuessani ehtinyt kokea. Aivan hullua...

Suljin siis silmäni, koska yritin kai teeskennellä että tämä nainen ketä jäin tuijottamaan, ei olisi ehtinyt huomata.

No sitten avattuani taas silmäni, se opettaja alkoi tiuskimaan että minä vain nukun enkä kuunnellut mitä hänellä oli sanottavana. Vannoin hänelle siinä, että en kyllä nukkunut ja totesin että voin toistaa kaiken mitä hän oli juuri sanonut. Lopussa koitin etsiä itselleni roastaustuolia (?) ja siinä kohtaa luokkahuone alkoi muuttua oman kotini olohuoneen näköiseksi, kunnes pian heräsin.

Sellaiset setit tällä kertaa.

 

[Bunder]

Viimeisimmässä unessa rajoituksiin oli kyllästytty lopullisesti ja urheilusarjat pistettiin käyntiin myös änärin osalta. Fanit rynnivät kielloista huolimatta sisään halliin. Kaikki pelaajat eivät suhtautuneet asiaan yhtä myönteiseti ja esim. Tuukka Raskia kannettiin viiden miehen voimin hallille, kun yritti laittaa hanttiin. Paikanpäällä selostamassa oli myös Antti Mäkinen ja Kimmo Timonen. Patrik Laine teki pelissä heti 8 maalia hengityssuoja naamallaan ja mikä tärkeintä häkki oli täynnä ja tunnelma hyvä. Enneuni siitä, että urheilusarjojen olisi aika palata.

 

[vilperi]

Minä näin viime yönä outoa unta. Se on outoa että unissa tapahtuu sellaista mitä ei edes osaisi ajatella hereillä ollessaan.

Eli ensin perheemme koira-vainaa nuoli sormiani aivan jo luonnottoman paljon. Siitä ei tullut loppua sitten millään ja koira seurasi minua ja käsiäni kaikkialle mihin meninkään. Aloin jo todella väsymään siihen jatkuvaan käsien nuolemiseen ja lopulta onnistuin menemään jostain ovesta sisälle niin että koira jäi oven toiselle puolen.

No, tuolla paikassa mihin karkasin koiraltamme minulle sattui toinen juttu. Menin soittamaan meidän perheen vanhalla lankapuhelimella ja jotenkin se sähkö siitä puhelimen johdosta kääntyi niin että se sähkö alkoi tulemaan minuun ja jotain sähköiskuja tms siitä sain. Huusin sitten veli-vainaalleni että tule apuun jos haluat nähdä minut vielä hengissä, tilanne oli kai niin paha.

Tämä oli samalla myös taas uni jossa näin edesmenneitä perheenjäseniä ja koiramme taas elossa. Näitä on ollut aika monia tällaisia unia oikeiden menehtymisten jälkeen.

Ja yleensähän näitä unia en todellakaan muista mutta tämä viime yön uni oli jostain syystä jäänyt mieleeni. Ja sen olen aiemmistakin unistani muistanut kyllä että jo edesmenneitä perheenjäseniä ja vuonna 2007 nukuttamaan jouduttu lemmikkikoira on niissä aiemminkin seikkaillut.

Ja aikana kun olen käyttänyt antabusta niin olen nähnyt monesti unta siitä kuinka käytän alkoholia vaikka unessakin käytän myös antabustakin. Tämä uni varmaan poistunee unikuvistani nyt kun lopetin antabuksen käytönkin.

 

[Cranbrooker]

Viime yön joku jakso unesta oli kyllä erikoinen, mistä lie saanu voimansa. Kävelin kotipaikkakuntani torilla perheeni kanssa kirjastoon ja ihmeteltiin maastopukujen määrää. Siinä vaiheessa kun Jone Nikula tuli hihattomassa camossa vastaan tuttu kypärä päässään mairea ilme päällään uni pääsi vauhtiin.

Kirjastoon päästyä perhe oli vaihtunut työkavereihin ja saimme tj:ltä ohjeet tuleviin viikkoihin. 4 viikkoa kertausharjoituksia, 2 ekaa viikkoa en muista missä, jälkimmäiset 2 oli lapissa. Lähtö tulevana yönä.

Olin jo aamulla soittamassa kotiin etten ehdi hakea lapsia, hieman olin kyllä humaltuneena eilen.

Ite näen unia ja muistan ne lähestulkoon aina. Voi kun noi saisi nauhoitettua videomuotoon

 

[Glove]

Tuli viime yönä valloitettua Italia erään pienikokoisen gallialaisherran kanssa. En kyllä tiedä mistä ihmeestä Asterix pukkais uniini, ko. sarjakuvaakaan en ole lukenut varmaan neljäönkymmeneen vuoteen. Mutta hyökkäys sinänsä oli vähän niin kuin Normandian maihin nousu. Feikattiin hyökkäystä Ranskan rajan suunnasta, mutta pääjoukot nousivat maihin suoraan Roomassa.

 

[Ollakseni]

Välillä luulen ja uskon, että on tiettyjä uni-maisemia, semi-realistisia, jotka toistuu ja joihin tapahtumat sijoittuvat. Se, miksi tätä näin epäröiden lähestyn, on tietenkin se, että unet ovat unia - mulla ei ole mitään mahdollisuutta näyttää toteen sitä, että olin tässä unen luomassa mielikuvituskorttelissa aiemminkin, kun unimaailmassahan voi olla mitä ja missä vain.

Auttaisiko unikokemusten kirjoittaminen paperille tähän asiaan? Ehkä. Voisi ainakin tarkistaa sen faktan kun tuntee unessa pyörivän taas ja taas samoissa unikortteleissa että onko tää näyttämö siis tuttu vanhasta unesta vai tuleeko unessa vain uninen deja vu -ilmiö.

Mestat missä unissa pyörin, ovat hyvin tuttuja, niillä on historia, mutta ei ne siltikään ole oikeista tuntemistani kaupungeista.

Unipäiväkirjat auttavat. Itseltäni muistan toistuvia maisemia ja paikkoja. Kuolleet ihmiset antavat neuvoja, hengissä olevat ovat kuolleita ja muuta sellaista. Ei niitä unia jaksa miettiä liikaa nykyään. Deja vu on yleinen juttu kun päätyy oikeassa elämässä tilanteeseen, joka on "tapahtunut" unessa. Veikkaan virheitä simulaatiossa.

 

[Iisoppi]

Viime yönä näin unta että joku jatkoajan nimimerkki oli selvittänyt kotiosoitteeni ja tuli kaverinsa (myös jatkoajassa) kanssa käymään yllättäen. Istuttiin keittiössä kahvilla ja minua harmitti että he näkivät minut kotivaatteissa rähjäisenä. Eikä meillä ollut edes tuoretta pullaa. Yritin vaivihkaa piilotella kuvia joissa olin mieheni kanssa (en tiedä miksi). Ja mietin koko ajan että mitä sanon miehelle vieraista keittiössä kertomatta että kirjoittelen tälle palstalle. Vierailijat sanoivat että kyllähän minun heidät pitäisi tunnistaa... Ollaan kuulemma juteltu. Nauroivat vaan kuin arvuuttelin. Saattaa olla tai olla olematta. Ihan kun olisivat olleet koko ajan varjossa etten kunnolla nähnyt. Luulen tietäväni kuitenkin keitä he olivat... tai sitten en.

 

[Glove]

Viime yönä olin Mertarannan saappaissa, selostin talviurheilua. Ensin mäkihäpyn joukkuekilpailu. Joukkueen neljä hyppääjää menee yhtäaika lähtöpuomille ja lähtevät siitä sitten hyppäämään kukin vuorollaan noin sekunnin välein. Ensimmäinen on hyppyrin nokalla kun viimeinen lähtee puomilta. Kai se näinkin onnistuisi, muttei varmaanakaan ole yhtä turvallista. Seuraavaksi miesten ampumahiihtoviesti, viimeinen ampumapaikka. Sieltä saapuvat kilpailun kärjessä Venäjän hiihtäjä ja Suomen Harri Kirvesniemi. Kirvesniemi ampui kolme sakkoa ja Suomi putosi mitaleilta.

 

[Breeze Harbour]

Mulla on ollut viime viikkoina selkeästi mielessä yksi uni jonka näin jo kaksi kuukautta sitten. Oikeastaan tuo uni tuli uudelleen mun mieleen vasta kun törmäsin ulkona pari viikkoa sitten ihmiseen, joka näytti takaprofiililtaan jotenkin kummankin tutulta. Tämä uni oli ehkä todentuntuisimpia selkounia mitä olen kuluneena vuonna nähnyt. Olin vanhan ala-asteeni koulurakennuksessa, seuranani kaksi vanhaa tuttua ammattistarttivuodeltani, jonka loppuun käymisestä on kulunut nyt jo kuutisen vuotta.

Muistan elävästi meidän keskusteluaiheetkin. Puhuimme aluksi vesipullon sisällön riittävyydestä (lol) ja myöhemmin maikkarin entisistä maksukanavista. Mutta mikä teki tästä unesta ihmettelemisen, kertomisen ja jakamisen arvoisen, on se yksityiskohta että toisella näistä ammattistartin kautta tuntemistani naishenkilöistä oli tuossa unessa yllään valkoinen minitoppi. Muistan ajatelleeni että näyttääpä hän kauniilta siinä mutta oudointa on että myöhemmin tuon jälkeen hänen sosiaalisen median tileilleen ilmestyi kuva, jossa hänellä on yllään erittäin samannäköinen valkoinen minitoppi, mihin hän oli pukeutunut tuossa unessa.

Tällaiset unet joista on vielä pari kuukauttakin myöhemmin lähes kirkkaat mielikuvat pistävät miettimään, tavataanko me välillä ihan oikeasti ihmisiä unissamme? Eivät kai kaikki ihmiset saa tällaisia kokemuksia ainakaan niin että ne muistaisi yhä herättyä ja en mäkään usein näin selkeitä unia näe kuin millainen tämä oli. Mutta toi asujuttu nyt vaan jotenkin tuntui liian erikoiselta ollakseen pelkkä yhteensattuma. Enhän mä ollut ennen tuota unta sitä valkoista minitoppia hänen yllään nähnyt missään... Ja vielä sekin että muistan edelleen selkeästi miltä molempien heistä puheäänet kuulostavat vaikka valveilla en ole tietääkseni puhunut kummallekaan kuuteen vuoteen. On nämä unet välillä mystisen kiehtovia, itselleenkin.

 

[Breeze Harbour]

@Breeze Harbour Tuota että ootas nyt...

Mitä sinä siis tarkoitat selkounella jota myös lucid-uneksi kutsutaan? Kun kerran - varmaan tässä ketjussa - jutskasimme niin sanoit haldaavasi näitä. Nyt vähän kumminkin meikäläistä epäröidyttää että ollanko me puhuttu eri asiasta. Selko-/ lucid-unet on siis minun sanakirjassa unia joiden kulkua voi tietoisesti ohjata. Sun kuvaukset tuntuisi olevan jotain ennaltanäkemisjuttuja? Vai erehdynkö?

Öö joo.. Pääs unohtumaan selkounen eksakti määritelmä kun en ole vähän aikaan moisia kokenut.

Miksi tällaista yllä kuvaamaani sitten sanoisi, en tiedä. Vahvasti aistillinen uni joissa koen olevani ns. läsnä ja poikkeuksellisen tietoisessa tilassa? Yhtä kaikki, mielenkiintoisia unia nämäkin kuten selkounet, jotka ovat itselle vielä harvinaisempia kuin nämä unet joissa käyn keskusteluja yms.

 

[Vanha Len]

@Punamusta sun unet ovat vähän kuin omatkin. Aivan saatanan häröjä, mutta todellisen tuntuisia ja muistaa kaiken aamulla. Sorry, että tulin sun uniin.

 

[Breeze Harbour]

No NYT oli outo lätkäuni. Olin Isku Areenalla katsomassa Pelicansia. Toisen erän lopulla Iikka Kangasniemi syötti itselleen ja chippasi sitten kiekon ilmasta läheltä sisään ohi Atte Engrenin tasoittaen pelin 2-2:een.

Viimeisessä erässä juttelin edessä istuneelle fanille jonka Pelicans fanipaidan alla pullotti TPS:n värit josta ilkikurisesti huomautin häntä.

Reilu 6 minuuttia ennen pelin loppua Pelicans meni tarkalla rannekudilla 3-2 johtoon, hypin ja tuuletin villisti. Maalintekijänä oli tietysti Mikko Rantanen.

Jostain syystä faijakin oli siellä pelissä mukana ja syleiltiin toisiamme siinä maalinjälkeisessä tunteikkaassa atmosfäärissä, sanoin sille jotain että "Kärpät on voittanu meidät täällä niin monta kertaa." Uni loppui tähän.

 

[Ollakseni]

Legendaarisimpia naiveja unia, joita olen kokenut on perus lapsuuden kodin eri huoneissa leijuminen ja lentäminen. Koska olen prosessoinut asiaa ihan tässäkin tietoisuudessa ja tottakai se on osa itseäni, mutta silti leijuilla läpi koko kämppä unessa oli puhdistavaa ja keventävää. Live-elämässäni olin jo nuo ratkaissut, mutta tuntui jotenkin hyvältä vielä lentää ne huoneet läpi.

No minä vain muistan kun yhdessä unessa otettiin veljen kanssa kisaa siitä kumpi hyppää katolta kauemmaksi. Mukavasti sitten leijailtiin alas.

Vielä kun pystyisi unissaan aina puhumaan. Tulee ahdistava olo kun koittaa puhua mutta ulos tulee pelkkää kähinää.

 

[SgtMarkov]

Mulla oli jonkinasteinen selkouni viime yönä. Olin siinä jostain kumman syystä päätynyt exän luokse viettämään iltaa hänen uusioperheensä kanssa, ja kun juttelin sen uuden miehen kanssa niitä näitä, satuin katsomaan ikkunasta ulos ja näin alapuolella avautuvan havumetsän toisella laidalla myllertävän tornadon. Siinä kohtaa tajusin, että tämän näyn olen nähnyt unissani ennenkin joten oli tehtävä reality check, eli nenästä kiinni ja sisäänhengitys nenän kautta.

Tämä vahvisti minun olevan vielä unten mailla, eli luonnollisesti oli yritettävä keksiä jotain, jota ei voisi valvemaailmassa tehdä. Mutta vaikka miten kuumeisesti yritin, olin jotenkin lamaantunut siitä ajatuksesta, että tässä vain uneksitaan. Sitten aloin hiljalleen lipua unimaailmasta takaisin todellisuuteen, ja tämä päättyi heräämiseen.

Vähän turhan lyhyt episodi, mutta hyvä asia tässä oli se, että jos jatkossa saan saman kuvan uniini, se toivottavasti johtaa myös silloin tarkistamaan, ollaanko tässä unessa vai valveilla ja sitä voisi yrittää hallita pidempään.

 

[Rekka Pinne]

Mulla oli jonkinasteinen selkouni viime yönä. Olin siinä jostain kumman syystä päätynyt exän luokse viettämään iltaa hänen uusioperheensä kanssa, ja kun juttelin sen uuden miehen kanssa niitä näitä, satuin katsomaan ikkunasta ulos ja näin alapuolella avautuvan havumetsän toisella laidalla myllertävän tornadon. Siinä kohtaa tajusin, että tämän näyn olen nähnyt unissani ennenkin joten oli tehtävä reality check, eli nenästä kiinni ja sisäänhengitys nenän kautta.

Tämä vahvisti minun olevan vielä unten mailla, eli luonnollisesti oli yritettävä keksiä jotain, jota ei voisi valvemaailmassa tehdä. Mutta vaikka miten kuumeisesti yritin, olin jotenkin lamaantunut siitä ajatuksesta, että tässä vain uneksitaan. Sitten aloin hiljalleen lipua unimaailmasta takaisin todellisuuteen, ja tämä päättyi heräämiseen.

Vähän turhan lyhyt episodi, mutta hyvä asia tässä oli se, että jos jatkossa saan saman kuvan uniini, se toivottavasti johtaa myös silloin tarkistamaan, ollaanko tässä unessa vai valveilla ja sitä voisi yrittää hallita pidempään.

Oletko siis aikaisemminkin nähnyt selkounia? Eikö se ole niin että pitää antaa sen unen näyttää tietä ja sitten pikkuhiljaa voi alkaa ottaa kontrollia ja alkaa tekemään, no mitä nyt ikinä haluaa.

 

[SgtMarkov]

Oletko siis aikaisemminkin nähnyt selkounia? Eikö se ole niin että pitää antaa sen unen näyttää tietä ja sitten pikkuhiljaa voi alkaa ottaa kontrollia ja alkaa tekemään, no mitä nyt ikinä haluaa.

Ehkä kerran aikaisemmin, joskus +20 vuotta sitten ja se oli vielä surkeampi tapaus kuin tämä viimeöinen. Mä kyllä näen suhteellisen säännöllisesti samoja unia, mutta niissä olen tyhmä kuin saapas, eikä käy mielessäkään tehdä sitä reality checkiä. Toivottavasti muutos alkaa tästä.