Näin noin viikko takaperin unta/painajaista, että Aku Ankka -lehdessä kaikki tarinat olivat jatkotarinoita. Härskeimpänä jatkis, joka loppui jo ensimmäisen sivun jälkeen. Ei ole mielikuvitus/alitajunta ihan mitään Luis Bunuelin tasoa.
Viime yönä maailmanlopun välissä höntsäsin toisessa unessa jalkapalloa Veikkausliigapelaajien kanssa. Raukat pelasivat tosissaan, joten enhän minä siinä seurassa pärjännyt alkuunkaan. Maailmanlopussa kävi perinteiset, eli jotakin kautta oli ennustettu koska ja miten se tapahtuisi. Sitten päivän ja ajankohdan koittaessa näytti ensin siltä, ettei mitään tapahdu, kunnes tietenkin alkoi tapahtua. Sääilmiöitä, lunta keskellä kesää. Sitten satoi tuhkaa, taivaalta parit tulipallot, tulipalo. Ihmiset yrittivät selviytyä ja taistella vastaan. Perussettiä.
Jokin aika sitten näin myös elokuvamaisen painajaisen, jota arvostelin mielessäni reaaliajassa. Alitajunta oli tehnyt kiitettävää työtä, sillä se oli melko veret seisauttava ja kärsivällisesti rakennettu sekä taitavasti pidetty jännitys loppui täydellisesti ajoitettuun säikäytykseen. Saatoin herätessäni nousta istumaan ja päästää älähdyksen. Annan tästä huolimatta vain neljä tähteä, koska kauhua ja komediaa on muistettava johdonmukaisesti aliarvioida ja vähätellä.