Pelaan kesäisin harrastefudista ja näin kerran siihen liittyen mielenkiintoista unta:
Olimme aloittamassa matsia Härmälän häkkikentällä. Astellessamme keskiympyrään joku mainitsi, että perhana eihän meillä ole palloa. Tästä eräs pelaaja sai neronleimauksen, että : pelataan mielikuvituspallolla, vähä niinku ilmakitaraa tiättekste? Mä sanoin, et hei mul on auton takakontissa pallo, et mä käyn hakees. Muut olivat kuitenkin tykästyneet ideaan ja sanoivat, että aletaan vain ilman palloa. Pyörittäessäni päätäni peli alkoi tällä mielikuvituspallolla.
Ensimmäisessä tilanteessa saimme "läpiajon" ja hyökkääjämme potkaisi palloa ja rupesi tuulettamaan maalia ja tuomari juoksi perässä levittäen kätensä huutaen: ylärima, ylärima! Jossain välissä sitten tämä "pallo" lensi häkkiaitauksen yli ja hain vaivihkaa oman oikean palloni tilalle. Pelasimme sitten hetken oikealla pallolla, kunnes sekin meni samasta kulmauksesta yli eikä kukaan jaksanut mennä hakemaan ja jatkoimme mielikuvituspallolla ilman kummempia mutinoita. Puoliajalla olin räjähtämispisteessä, oli täysin käsittämätöntä, että kenenkään muun mielestä ei ollut edes outoa pelata tällä mielikuvituspallolla. Huusin joukkueelleni: Ei vittu, kyllä mä olen aina tiennyt, ettette ymmärrä jalkapallosta paskaakaan (myönnän joskus ajatelleeni näin myös hereillä), mutta ette toi olla noin saatanan tyhmiä, että pelaisitte jollain mielikuvituspallolla! Muut vain rauhoittelivat, että et sä voi tommosesta asiasta ottaa pulttia.
En muista olenko koskaan ollut unessa niin suuttunut, kuin tässä unessa. Muistan ylipäätään hyvin vähän unia, mutta muistamani ovat usein hyvin häröjä ja toinen mieleenpainuva uni oli sellainen, jossa siskoni muuttui häräksi ja alkoi jahdata minua. Vedä näistä nyt sitten joku psykoanalyysi.
