Sotauni
Nyt kun on tullut keskusteltua täällä Jatkoajassa sodista ja ajatusmaailmassakin sodat ovat eri skenaarioineen pyörineet muutamien päivien ajan, niin minulle tuli mielenkiintoinen ja pitkäkestoinen uni tästä aiheesta viimeyönä.
Tutkimuket ilmeisesti osoittaa, että yksi uni kestää (noin) 10 sekuntia, mutta ilmeisesti tällä tarkoitetaan juuri yhtä kohtausta, sillä tämä uni kyllä kesti pidempään ja heräsinkin unien välissä. Välillä uni vaihtui kuten se monesti tekee ja ihan eriskummallisiin paikkoihin ja asioihin, mutta palasi takaisin sota unimaailmaani aina uudestaan. Kohtalaisen selkeä on muistikuvani unesta, mutta kun se unimaailma ei ole koskaan kovinkaan selkeä, niin sitä on vaikea tänne ulostaa täydellisesti päästäni, yritän kumminkin ne sotakohdat.
Uneni lähtee siitä, kun olen ajamassa autolla Helsingistä (jossain vaiheessa tämä oli juna), en muista kenen kanssa, mutta joitain oli kyydissä. Sitten yht'äkkiä huomaankin tietokone-, sateliitti- ja/tai tavallisin silmin kuinka Helsinki vallattiin ilman varoitusta kävelemällä sinne isona joukkona sekä räjäyttelemällä paikkoja, jossa Saksalaiset ja Venäläiset valtasivat Suomen, ilman Suomen ainoatakaan vastalaukausta.
Itsellenihän tuli heti reaktio, että nyt autosta (junasta) ulos ja metsään, sekä taistelemaan kaupunki takaisin, mutta Venäläiset olivat jo saartaneet kaikki tiet ja muutenkin pääkaupunkiseudun ja niinpä minutkin saatiin heti kiinni kun kurkkusalaattisotilas otti minut kiinni, mutta yhtäkkiä olinkin vedessä, jossa taistelusukeltaja raahasi minua, tosin ihan kohteliaasti keskustellen, junaan joka veisi meidät vankileirille.
Tähän väliin, minulla oli koko unen ajan: Mitä vittua fiilis! Vitun Tarja ja puolustusvoimat kun, ette tee ja tehneet mitään, ettekä valmistautuneet sotaan joka tulee yllätyshyökkäyksellä!
Sitten on paljon sekavia muistoja eripuolilta unta, mutta Saksa muuttui jossain vaiheessa Ruotsiksi - tosin Venäjän osuus oli tässä vahvin, silti minulla oli tunne kuitenkin ensin Saksan ja sitten Ruotsin osallisuudesta.
No sitten minua, yhtä sisaruksistani ja äitiäni sekä muita kiinni saatuja vietiin sotavankileirille bussilla (tai junalla). Tähän väliin kun muistan, niin jossain vaiheessa unta kritisoin myös Helsinki-Pietari junarataa, jonka kautta osa hyökkäyksestä tehtiin tuomalla joukkoja Helsinkiiin.
Ja jatkuu, matkalla siis Venäjälle, jossa en ole varma vietiinkö meitä alunperin Siperiaan, mutta jossain vaiheessa unta tämä paikka muuttui joksikin Venäjän kaupungin lähiseuduksi. Matkassa oli mukana joku mukavakin venäläisupseeri joka auttoi meitä, mutta myöhemmin teloitettiin.
Saavuimme määränpäähän ja se oli joku betonirakennus ja meiltä otettiin kaikki omaisuus pois. Meille annettiin (en muista saimmeko pitää omat vaatteet) kuitenkin kännykkä, jossa oli Japanilaisen liittymäntarjoajan kortti. Aluksi laitoin sen päälle, mutta siinä ei näkynyt mitään, myöhemmässä vaiheessa unta yritin sillä soittaa kun huomasin palkkien olevan täynnä, olisin soittanut muille läheisilleni ja kysynyt ovatko he kunnossa ja kertonut meidän olevan kunnossa, mutta sillä ei pystynyt soittamaan.
Olimme tosiaan siellä vankileirillä ja vähän koulumajoitus tyyliin, jokainen joka oli sinne saliin jo asettunut, niin oli valinnut jonossa olevan "parkkipaikan" itselleen ja asetin oman lavettini sitten jonon jatkoksi. Tässä vaiheessa unta, muistan tunteen, että yksi sisaruksistani jonka jossain vaiheessa vielä unta näin ja äitini oli tunnetasolla myös leirillä, mutta en hirveästi muista nähneeni heitä. Tässä vaiheessa myös mukava venäläisupseeri oli hengissä, teloituksen syy oli joku epämääräinen, kunhan nyt teloitetaan ja se harmitti minua.
Sitten tapahtui joitain asioita, joita en enää muista. Meidät päästettiin ulos ja ulko-ovi oli bunkkerityylinen ja rakennus myöskin. Sitten taas tulee vähän katkoja, mutta aikasemmin mainittu venäläisupseeri on vielä hengissä.
Yhtäkkiä olenkin jossain Venäjän kaupungissa Vladimir Putinin kanssa (kokoajan pitkin unta tunnepuolella ärsytti Suomen ja suomalaisten päättäjien toimimattomuus ja pelotti suomalaisten sekä läheisteni turvallisuus). Juteltiin Putinin kanssa Mongoliasta, jossa olen käynyt ja hän kertoi olleensa siellä useasti ja heillä oli ollut myös juuri sotaharjoituksia siellä, kysyen myös missäpäin siellä olin ollut ja kuinka kauan, siis ihan mielenkiinnosta kysyi. Kerroin, että muutaman viikon olin ollut ja miksi. Putin myös kysyi, olinko tavannut Vesa-Matti Loirin Mongoliassa, kun hän oli samoihin aikoihin siellä käymässä kuin minä, pohdin tätä ja (yhteen Mongolia uneen tukien), en ollut ihan varma, mutta muistelin tavanneeni Veskun, tosin olin unohtanut tämän tapaamisen.
Sitten olin Venäjän keskustassa, siis jossain kaupungissa ja se näytti kauniilta paikalta, ihmiset olivat ystävällisempiä kuin odotin ja sain kävellä siellä itsekseni. Tapasin siellä myös ystäväni, joka on täysin suomalainen, mutta on syntynyt Neuvostoliitossa ja hänen kanssaan yritin keskustella asioista, hän myös tulkkasi pyyntöjäni jollekin ja takaisin, olisiko ollut Putin, en muista?
Kuitenkin, sitten tuli lähtö takaisin bunkkeriasutukseen ja matkalla olin taas Putinin seurassa ja jatkoimme keskustelua, hän kertoi olevansa kova lätkäfani ja "martialarts" fani, joita lajeja itsekin oli harrastanut. Itse kerroin myös jotain ja puhuttiin aika paljon, mutta sitten hän hiljeni ja sanoi, että on kiireitä ja oli mukava keskustella, mutta nyt pitää tehdä asioita, ymmärsin tämän olihan hän (unessani ajattelin) Venäjän presidentti. Kuitenkin matkan jatkuessa Putin olikin taas vieressäni ja taas keskustelimme, mutta sitten hänestä tuli todella epäileväinen, koska keskustelin niin avoimesti asioista ja hän kertoi, että olen joko xxx tai xxx (en muista) kun puhun niin paljon, emmekä enää puhuneet.
Päädyin takaisin bunkkerimajoitukseen ja näin kun ystävääni tuotiin myös sinne, hän yritti sanoa minulle jotain kun häntä vietiin betonilavettia alas, mutta en muista sainko mitään selvää. Olimme vähän kauempana toisistamme, yritin myös sanoa jotain, mutta en muista mitä, ehkä yritin kysyä Suomen ja läheisteni tilannetta? Olin toisaalta iloinen nähdessäni ystäväni, mutta surullinen, koska hän oli joutunut samaan paikkaan. Muistaakseni juuri ennen majoitukseen menemistä tämä venäläisupseeri teloitettiin.
Tähän loppuvatkin muistikuvani tästä unesta, unet vaihtuivat mitä erilaisempiin tilanteisiin, ihan siis tavallisiin asioihin, mutta uni ja sota oli kokoajan tunnepuolella läsnä. Varmasti myös jotain fläsbäkkejä sodasta tuli näiden muiden unien väliin, mutta en muista mitä. Ainakin monessa tilanteessa muiden unieni väliin tuli fläshbäkkejä tilanteita, jossa Venäjän joukot hallitsivat Suomea ja varsinkin Helsinkiä suvereenisti ja minkäänlaista vastustusta ei ollut. Jossain välissä erinlaisten unieni olin hetken aikaa myös Helsingissä yrittämässä taistelua tai kasata taistelujoukkoja, mutta kaikki suomalaiset olivat saarrettu ja tehty kädettömiksi, ei niinkään Venäjän (tosin pitkälle myös sen takia), mutta varsinkin Tarja Halosen, muiden päättäjien ja omien puolustusvoimiemme takia. Olin todella vihainen päättäjillemme.
Tosiaan tässä vaiheessa unia oli jos jonkunmoisia, niistä en tässä halua kertoa sen enempää.
Jatkuu seuraavassa viestissä...