Olen täysin samaa mieltä Oravan ja monen muun kanssakirjoittajan kanssa siitä, että saatavilla olevien seikkojen valossa Anneli Auer näyttää vahvasti todennäköisimmältä tekijältä. Tästä huolimatta, hovioikeuden ratkaisu valaa osaltaan uskoa suomalaiseen rikosseuraamusjärjestelmään. Ei ketään pidä tuomita elinkautiseen edes vahvojen epäilysten perusteella, vaan näytön on oltava kiistaton.
Mä olen tässä eri mieltä. En siinä, että tuomio ei saa perustua pelkkiin epäilyihin, vaan siinä, että hovioikeuden ratkaisu olisi ollut hyvä. Perusteluni eivät pohjaa siihen, että oliko väärin vapauttaa Auer - se on tuomareiden päätettävissä, vaan tähän suomalaiseen toimintaprosessiin. Syyttäjän tehtävä on rakentaa näyttö, joka pyrkii osoittamaan, että ainoastaan Auer voisi olla todennäköinen syyllinen. (Kiistattomuuteen ei mielestäni koskaan voida päästä tällaisissa tapauksissa, joka tapahtuu kotioloissa tutuissa sormenjäljissä, ja joissa syytetty väittää kivenkovaa olevansa syytön.) Käräjäoikeudentuomareiden tehtävä on sen jälkeen päättää, onnistuiko syyttäjä siinä. Tässä tapauksessa käräjäoikeudentuomarit päättivät äänin kaksi yksi, että syyttäjä onnistui siinä.
...Nyt seuraa se mikä ei minusta ole hyvä asia suomalaisessa järjestelmässä. Juttu menee hoviin, jossa koko show vedetään jälleen uudelleen ja uudet ylempiarvoiset tuomarit äänestävät siitä, onko näyttö pitävä, käytännössä mitätöiden aiempien tuomareiden päätöksen. Eli nyt suomalainen oikeusjärjestelmä on sellainen, että saat pyörittää kolme kertaa oikeudenpyörää (käräjä-, hovi-, korkeinoikeus), jos arpaonni ei ole suotuisa yhdelläkään kerralla, niin häkki heilahtaa... Ja samalla lakimiesten palkkapussit laulaa hoosiannaa. Jenkkilässä myöhemmät vetoomustuomioistuimet eivät ala itse tarjoamaan omia mielipiteitään syyllisyydestä, siellä keskitytään siihen, että tapahtuiko aiemmassa oikeudenkäynnissä kaikki sääntöjen mukaan. Jos tulee uutta näyttöä, niin siellä päätetään onko se tarpeeksi isoa, jotta vanki ansaitsee uuden oikeudenkäynnin.
Nyt hovioikeus sanoi käräjäoikeudelle, että ihan kiva, että olette sitä mieltä, mutta me ollaan tätä mieltä, ja meidän mielipide ratkaisee. Jos hovioikeus on Suomessa se joka sanelee mitä tällaisissa korkeanprofiilin jutuissa tuomitaan, miksi tätä juttua laitettu suoraan hovioikeuteen? Miksi tästä piti käydä sellainen treeni oikeudenkäynti käräjäoikeuden kanssa, jos heidän päätöksiin ei luoteta? Eikä sovi unohtaa, että hovioikeuskin päätti hajaäänin, että käräjäoikeuden päätös oli huono... eli se ei voinut olla mikään selkeästi väärä tuomio käräjäoikeudelta.
Ja mitä tulee tuohon Oravan edellä tarjoamaan listaan; se mielestäni vähättelee syyttäjän rakentamaa näyttöä. Esimerkiksi;
"-talosta löytyi verisiä jalanjälkiä, joita syyttäjä väitti lavastetuiksi, muttei pystynyt tätä todistamaan, kun ei sopivia kenkiä löytynyt" Orava olisi voinut lisätä, että jälkien koko täsmäsi Jukka Auerin kadonneisiin talvikenkiin, joka oli syyttäjän näkökulmasta olennainen yksityiskohta. Myös sen olisi voinut todeta syyttäjän näytöstä, että Auer tunnusti kertaalleen jo sen teon, mutta myöhemmin perui sen. Muitakin puutteita on, muttei Orava listaa täydelliseksi väittänytkään. Aatos tarjoaa viestissä numero #588 hyvää faktaa siihen, mihin syyttäjä perusti näyttönsä. Kannattaa tutustua siihen jos faktat kiinnostaa.