Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tämä on hyvä kuvaus joillekin termeille joita me ihmiset käytämme varsin subjektiivisesti. @Musta Nuoli , sinä kirjoitit että Dingo oli sukupolvikokemus joka on aivan totta. Se oli sukupolvikokemus 12-13-vuotiaille tytöille ja varsin voimakas sellainen. Ultra Bra oli kuitenkin hieman erilainen sukupolvikokemus ja allekirjoitan kyllä lähes sanasta sanaan Jami Järvisen tekstin. Kyse oli ajasta, hetkestä jolloin ilmiö syntyi, en usko että muuna aikana tuo olisi ollut mahdollista. Neuvostoliiton hajoaminen, lama, Nokian nousu ja koko talouselämän elpyminen. Nämä kaikki yhdessä tekivät ilmiön mahdolliseksi, ilmiön joka tunnetaan nimellä Ultra Bra. Ketkä määrittelevät sukupolvikokemuksen, minusta parhaiten sen määrittelevät ne kymmenet tuhannet ihmiset jotka valuivat kolmena peräkkäisenä iltana täyttämään Hartwall-areenan. Samaan aikaan Dingo saa hädin tuskin keskikaljakuppilan yleisön innostumaan. Dingon musiikki ei ole kestänyt aikaa, Ultra Bran on.
Dingon kulta-ajoista on sentään aikaa enemmän, Ultra Bran ei. On ymmärrettävää, että suosio on korkeammalla 16 vuotta lopettamisesta (jonka jälkeenkin ehti tulla useita keikkoja eri tilaisuuksissa, mm. punaviherkuplan hehkuttaessa Haavistoa 2012) kuin yli 30 vuotta Dingon klassisen kokoonpanon lopettamisesta. Lisäksi Dingolla on ollut vuosien aikana niin monta "comebackia" ja vaihtelevaa uusintayritystä, ettei siinä enää ole samaa latausta. On eri asia käydä keikoilla viisikymppisenä kuin 35+ vuoden iässä.
Eikä Dingo ollut sukupolvikokemus 12-vuotiaille tytöille, se oli laajempi kokemus paljon isommalle väestöryhmälle. Minullekin, vaikken ollut 12-vuotias enkä naisoletettu. Kaikki tiesivät Dingon aikoinaan, kaikilla oli joku näkemys ja liki ensimmäistä kertaa Dingon tapainen yhtye pääsi Ylen tv-uutisiin (tämä ei ollut 1980-luvulla yleistä vaan liki ainutlaatuista).
Mutta jos Dingokaan ei sovi sukupolvikokemukseksi (hyväksyn kyllä tämänkin lähtökohdan), niin ei silloin sovi Ultra Brakaan. MM-95 sen sijaan oli sukupolvikokemus, miljoonia katsojia finaalilla ja koko kansaa koskettava tapahtuma, josta tulee ensi viikolla oma elokuvakin teattereihin.
Edelleen en hyväksy sukupolvikokemuksen määrittelyksi sitä, että liki miljoonan ihmisen talousalueella joku vanha bändi myy 3x10 000 lippua tehtyään ensimmäisen "ison" comebackinsa. Tuo on taloudellisesti oikein hyvä saavutus bändille, mutta 30 000+ ihmistä (joista monet vielä samoja ihmisiä useilla keikoilla eli oikeasti ihmisiä kävi keikoilla vähemmän) ei kuvasta vielä kokonaista sukupolvea 1994-2001. Tarvitaan enemmän kuin kelpo lipunmyynti Helsingin jäähalliin.