Dingon kulta-ajoista on sentään aikaa enemmän, Ultra Bran ei. On ymmärrettävää, että suosio on korkeammalla 16 vuotta lopettamisesta (jonka jälkeenkin ehti tulla useita keikkoja eri tilaisuuksissa, mm. punaviherkuplan hehkuttaessa Haavistoa 2012) kuin yli 30 vuotta Dingon klassisen kokoonpanon lopettamisesta.
Kuten itsekin sanoit, Dingo on tehnyt jo monta comebackia. Bändi teki 90-luvun alkupuolella ensimmäisen comebackinsa ja myös paluulevyn, eikä tämä kovin suurta dingomaniaa enää aiheuttanut. Silloinhan Dingon kultavuosista oli alle kymmenen vuotta aikaa. Kai siellä keikoilla porukkaa oli, itsekin kävin yhdellä, mutta ei se mikään koko sukupolven odottama comeback ollut. Aika oli ajanut Dingon ohi jo silloin. Turha kai sanoakaan, että Ultra Bran paluu on ollut hieman toisenlainen.
Eikä Dingo ollut sukupolvikokemus 12-vuotiaille tytöille, se oli laajempi kokemus paljon isommalle väestöryhmälle. Minullekin, vaikken ollut 12-vuotias enkä naisoletettu. Kaikki tiesivät Dingon aikoinaan, kaikilla oli joku näkemys ja liki ensimmäistä kertaa Dingon tapainen yhtye pääsi Ylen tv-uutisiin (tämä ei ollut 1980-luvulla yleistä vaan liki ainutlaatuista).
Edelleen kysyn, mikä ero tässä on Ultra Bran tilanteeseen? Muu kuin se, että uutisiin pääseminen oli bändille 80-luvun puolivälissä ainutlaatuista.
Oliko siis Ultrabran vasemmistolainen laululiiketausta taidetta, vai se itse vasemmistolainen poliittinen laululiike?
Sori epätäsmällinen ilmaus. Poliittista laululiikettä tarkoitin. Niitä lauluja täytyy käsitellä musiikkina ja taiteena, itse ideologiaa voidaan käsitellä muualla.
Sukupolvikokemus voi olla monisyinen käsite, mutta sellainen asia, joka aivan valtavalle enemmistölle ei ole merkannut yhtään mitään, ei varmastikaan ole sukupolvikokemus.
Ja nyt tuo "valtava enemmistö" on jaksanut täällä jo pitkään kiivaasti perustella, ettei bändi merkinnyt heille mitään. Rehellisempää olisi sanoa, että bändi ärsytti, kun sitä tuli silloin joka tuutista.
En minäkään ala vanhemmilleni kertoa mitä Wigwam oli ja on.
Olet onnellisessa asemassa. Minä olen joutunut vain moittimaan omia vanhempiani, kun eivät ole aikanaan ymmärtäneet hyvän päälle. Kuuntelivat kaikkea skeidaa, vaikka olisivat voineet kuunnella Wigwamia.
Ei mua haittaa omien suosikkien hehkuttaminen, teen sitä itsekkin estottomasti, mutta kun ruvetaan tekemään peruspopista jotain maailmaa mullistavaa taidetta, niin se kummastuttaa.
Millähän tavalla Ultra Bra on
peruspoppia? Voitko saman tien määritellä, millaista
peruspoppi on? Tuo on nimittäin yksi löysimpiä ilmauksia, mitä jostain musiikista voidaan käyttää.
