Onhan tämä huomattavasti miellyttävämpi ja kiinnostavampi biisi kuin tuo aiempi sinkku, mutta silti jää jotenkin sellainen fiilis että vedetään käsijarru päällä. Komeaa paisuttelua ja tuli jopa Carpenters ajoittain mieleen, mutta biisi tuntuu loppuvan silti vähän kesken, ja jostain syystä tämäkin on pakotettu tuohon samaan kolmen ja puolen minsan radiomittaan, ihan niinkuin jengi ei muuten uutta Ultra Bran musiikkia kuuntelisi.
Biisin lievää valjua fiilistä ei tietenkään vähennä se että alle tuli kuunneltua Saimaan yöllä ilmestynyt uusi albumi, joka on sitten ihan pikkuisen villimpää, mielikuvituksellisempaa ja riemukkaampaa ison orkesterin meininkiä. Vahva suositus jos UB tuntuu turhan takakireältä hienostelulta.