Hieno keikka oli sunnuntainakin. Visuaalinen ilme oli upea, ehkä mehukkaimpina yksityiskohtina lentokoneet Tel Aviv, Tel Avivin kertosäkeessä ja Lähetystyön Amerikka-teema, jossa screenille lävähti lopuksi "Vote Arto Talme!", josta repesin täysin. Kyllä se Joel osaa. Lisäksi Touko Aallon jalkavaimokin sai Ken Saro-Wiwan aikana öljyä niskaansa, keltaisessa sadetakissa tietenkin.
Setti oli suurimmalta osin täyttä timanttia. Esityksinä ihan erityisesti jäivät mieleen Terhin aina yhtä paatoksellinen Kahdeksanvuotiaana, Terhin ja Tommin Kuiskaus, hilpeät rallit Lähetystyö ja Tel Aviv, Tel Aviv sekä aina yhtä komeasti pauhaava Minä suojelen sinua kaikelta. Hieno oli myös Entäs nyt, jonka laulettuaan Vuokko oli hetken selin yleisöön päin - mahtoiko tulla tunteet pintaan. Niin ja lisäyksenä vielä tottakai Sokeana hetkenä lopun fonirevittelyineen.
Keikka palautti taas hyvin mieleen sen, mitä Ultra Bra on suomalaisessa musiikissa ja populaarikulttuurissa. Se on paitsi viime vuosikymmenten merkittävin sukupolvikokemus, myös viime vuosikymmenten suurin musiikillisen lahjakkuuden keskittymä, jossa jäsenet tekevät omillaankin upeaa musiikkia, mutta yhdessä vielä vähän parempaa.