No jopas tästä ketjusta on tullut melkoinen taistelutanner tuon edellisen viestini jälkeen. Ultra Bra herättää vieläkin yllättävän kiihkeitä tunteita, joten kyllä sekin bändin tärkeyttä vain alleviivaa.
Sukupolvikokemus ei tietenkään tarkoita sitä että jokaisen samaa sukupolvea olevan tulisi bändistä pitää.
Juuri näin. Jos sukupolvikokemus tarkoittaisi sitä, että koko sukupolvi
vain tykkää jostain jutusta, niin sellaista ei olisi nähty enää Beatlesin ja täällä jo mainitun Elviksen jälkeen. Ja aivan varmasti noillakin on ollut silloin omat inhoajansa, jotka ovat vain unohtuneet.
Kun
@Musta Nuoli piti Dingoa sukupolvikokemuksena, niin haluaisin muistuttaa, etteivät siitäkään kaikki pitäneet. Dingo oli nimenomaan tyttöjen bändi, ja pojissa oli paljon niitäkin, jotka inhosivat nuoren Neumannin kaltaisia sifonkihuivisia meikkihomoja. Mutta Dingo oli niin suosittu ja näkyvä ilmiö, että lähes kaikilla oli siitä mielipide.
Miten tuo sitten poikkeaa Ultra Bran tilanteesta? Ei mitenkään. Ultra Bra on hyvin rakastettu, mutta sillä on myös vihaajansa, jotka jaksavat näköjään vihata yhtyettä vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin. Se on loistava saavutus, sillä ei esimerkiksi verrokkina toiminut Dingo ole herättänyt kiihkeitä tunteita enää 80-luvun jälkeen. Mielestäni tämä vain alleviivaa sitä, että Ultra Bra nimenomaan on sukupolvikokemus: monille hyvä, mutta joillekin niin ikävä, että kiukku tulee vieläkin pintaan.
Se on toki totta, että näissä myöhemmissä sukupolvikokemuksissa jakolinjat voivat olla erilaisia. Aluksi Ultra Bra saattoi ollakin enemmän tiedostavan kaupunkilaisnuorison kuin maaseudun amisten juttu, jos hieman kärjistetään. Mutta yhtye muuttui, kuten tuossa Jami Järvisen kirjoittamassa
Rumban jutussa ansiokkaasti selvitettiinkin. Samalla sen yleisö laajeni. Itse ainakin muistan vuosituhannen vaihteesta sen, että Ultra Bra -faneissa oli jo hyvin monenlaista porukkaa, bändi ei ollut enää pelkän punavihreän kuplan juttu.
Tuntuukin siltä, että Ultra Bran vastustajat haluavat nähdä bändin paljon pienemmän piirin ilmiönä kuin se oikeasti oli. Tähän liittyy myös jo tutuksi tullut taistolais-ja kommarikortin heiluttelu. Kyllä, poliittinen laululiike on osa Ultra Bran taustaa, mutta en ymmärrä, miksi jotkut näkevät sen niin saatanallisena. Se oli ja on hienoa musiikkia, jota tulee arvottaa ensisijaisesti taiteena. Silti Ultra Bran musiikissa kuuluu vahvasti myös 60-luvun lopun länsirannikon viihteellinen pop, eikä liene sattumaa, että
Jäätelöauto kuulostaa paljon
The Associationin Windyltä. Itselleni tämä on jopa tärkein ulottuvuus Ultra Bran musiikissa. Vihaajien kannattaisi kuunnella Ultra Brata joskus tästä näkökulmasta. Voisi oppia näkemään sävyjä.