Nyt tilanne on se, että ukrainalaismyönteiset eivät Itä- ja Etelä-Ukrainassa uskalla pitää ääntä väkivallan pelossa ja siksi nuo alueet näyttävät äkkiseltään "venäläisemmiltä" kuin ehkä ovatkaan.
Tiettävästi myös etnisissä venäläisissä on niitä, joiden mielestä Venäjän ei pitäisi puuttua Ukrainan sisäisiin asioihin mitenkään.
Havainnot ovat paikkansa pitäviä.
Ystäväni asuu Donetskissa, hänen juurensa isän puolelta ovat Puolan rajan lähettyvillä ja hän on ns. Ukrainan ukrainalaisia ja tietyistä syistä johtuen hän on nyt valinnut matalamman profiilin osallistua poliittiseen keskusteluun esim. työpaikallaan. Tästä huolimatta hän kieltäytyi ottamasta osaa Janukovitshia tukevaan mielenosoitukseen vaikka ukaasi sellaiseen osallistumisesta lähetettiin myös hänen työpaikalle.
Oranssin vallankumouksen aikana hän otti hyvin tiukasti osaa poliittiseen debattiin silloisessa työpaikassaan sillä seurauksella, että hän joutui kantansa vuoksi kiusatuksi ja ahdistetuksi, ja hän painostettiin hyvin kovasanaisesti - kuten muitakin, jotka tukivat Oranssia vallankumousta. Joten nyt monet muut toimivat kaukonäköisesti samalla tavalla ystäväni kanssa ja valitsevat hiljaisuuden kuin EuroMajdanin hyvin voimakkaan tukemisen julkisissa paikoissa kuten töissä, joissa poliittinen vakaumus voi johtaa kaltoinkohteluun ja jopa erottamiseen työstä. Yksityisesti tilanne on toinen mutta julkisesti moni katsoo paremmaksi olla hiljaa ja niellä tuskansa. Tässä on myös yksi syy sille miksi alueen venäläismieliset sekä Venäjältä tulleet provokaattorit voivat toimia varsin vapaasti - tavallinen puolueettomana itseään pitävä kansa valitsee vaikenemisen kuin voimakkaan protestoinnin, koska tällä hetkellä monella on sellainen tunne, että viha voi kohdistua myös heihin jos he puolustavat EuroMajdania julkisesti todella voimallisesti. Onhan se nähty Harkovassa, jossa venäläismieliset ja venäläiset ovat julkisesti pahoinpidelleet EuroMajdanin kannattajia poliisin tekemättä mitään estääksen väkivallan. Niinpä väkivallan uhan alla moni valitsee hiljaisuuden ja kääntää katseensa sivuun, koska luottamus siihen, että kukaan kykenisi heitä suojelemaan on hyvin heikko.
Toisaalta Krimillä on haastateltu useita venäläisiä, jotka ovat sitä mieltä, että Krimin ongelma tulisi ratkaista Ukrainan sisäisesti ilman ulkovaltojen painostusta tai puuttumista asiaan. Eli eivät venäläisetkään seiso yhdessä rintamassa ajamassa Ukrainan hajottamista vaan osa näkee asian siten, että ratkaisujen on tultava neuvotteluteitse eikä väkivallalla. Ikävä kyllä tilanne on kokonaisuudessaan sellainen, että äänekäs ja väkivaltainen joukko kykenee pitämään alueita hallinnassaan vaikka niillä ei välttämättä ole todella laajaa tukea alueilla, osin tämä tietty Krimillä onnistuu venäläisjoukkojen suosiollisella avustuksella. Ja vastaavasti Ukrainan itäosissa maahan on ainakin eiliseen saakka virrannut provokaattoreita Venäjältä antamaan tukea alueen venäläisvähemmistölle ja etenkin äänekkäälle ja taistelunhaluiselle osalle kansaa.
vlad.
