Hirveän vaikea on uskoa venäläistenkään rähinää aloittavan, sillä hyökkäämällä he oikeuttavat ukrainalaisten vastatoimet. Tosiasiallisestihan Ukrainan asevoimilla pitäisi olla jo nyt mandaatti toimimiseen valloitustoimiin käynyttä Venäjän armeijaa vastaan, mutta Krimin aluehallinto antaa sen verran legitimiteetinvarjoa tilanteen ylle, että sitä tultaisiin käyttämään Moskovassa perusteena paikallaololle. Ukrainalaisia kyllä provosoidaan aivan järkyttävästi parasta aikaa ja esimerkiksi yölle vaaditut ukrainalaisjoukkojen antautumiset ovat edelleen melko varmasti voimassa, vaikka Venäjän puolustusministeri tällaiset ukaasit onkin höpöpuheina kieltänyt. Ainakin ukrainalaisvaruskuntien ympärillä on vartiossa asemiehiä armeijavarustuksessa, vaikkakin ilman minkään valtakunnan asevoimien tunnuksia. Luultavasti jollakulla saattaisi olla mielihalu käsitellä kyseisiä pyssymiehiä terroristeina/vakoojina, mutta siitähän se äläkkä syntyisi (seuraava Venäjän tiedotus koskisi sitä, kuinka Ukrainan asevoimat ovat murhanneet venäläisturisteja Krimin niemimaalla).
Tilanne tulee siis tuskin muuttumaan aseelliseksi yhteenotoksi, mutta jos sellainen alkaisi, ei sitä hirveän hyvällä katsoisi myöskään venäläissiviilit. Ukraina koetaan veljeskansaksi (näin olen antanut venäläistuttavien itselleni kertoa), koska tällaista kuvaa on viralliseltakin taholta haluttu rakentaa. Olisi hyvin haastavaa saada kansan hyväksyntää sotaretkeä parin viikon takaista veljeskansaa vastaan, kun ne ovatkin yhtäkkiä länsimielisiä fasisteja. Edes rauhanturvaamisperusteet tulisivat tuskin pitämään vettä, jos ukrainalaiset taistelisivat kokonaisuudessaan hyökkääjää vastaan. Toisaalta lännen pakotteet nähdään venäläisten silmissä suoranaisena heidän halveksuntana ja useissa tapauksissa kokevat valtiojohdonsa oikeutuksena olla lännen tavoitteita vastaan jos ei muuta, niin vaikka kiusallaan. Luulisin veljeskansamentaliteetin olevan kuitenkin lännellevittuiluhaluja korkeampi. (Ja tämä jälkimmäinen kappale ihan omaa mutuilua.)