Huhtikuun 12. päivänä 2014:
Ja huolestuttavana uutisointina voidaan pitää seuraavaa, ja se on kenties osoitus siitä, että kriisi on siirtymässä seuraavalle tasolle:
Asemiehet valtasivat poliisilaitoksen Slavjanskissa Itä-Ukrainassa.
"
Aseistautuneet miehet ovat vallaneet poliisilaitoksen Slavjanskin kaupungissa Itä-Ukrainassa. Asiasta kertoo Ukrainan sisäministeri Arsen Avakov Facebook-tilillään uutistoimisto Reutersin mukaan.
– Aseistautuneet miehet maastokuvioiduissa asuissa valtasivat poliisilaitoksen Slavjanskissa. Vastaus tulee olemaan erittäin kova, koska mielenosoittajat ja terroristit ovat eri asia, Avakov sanoi. Hän ei kommentoinut enempää." (lainaus YLE).
Tällaisten tapahtumien taustalla voi olla vt. hallituksen päämäärätön toiminta idässä, mikä lisää separatistiryhmien aktiivisuutta ja tuo mukaan uusia toimijoita - sellaisia ryhmiä jotka kenties ovat hiljaisuudessa valmistelleet toimintaansa paremmin ja ovat aseistautuneita ja kenties valmiit myös käyttämään voimaa aivan toisella tapaa kuin pro-Russia-ryhmien hallintorakennusten valtaajat.
Kyseisten päivien spekulaatioita oli tietyllä tapaa kiinnostavaa lukea nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, aikana, jolloin taustoihin on ollut mahdollista tutustua paljon paremmin ja eräät toimet ovat tulleet ymmärrettävämmiksi (tai taustalla piilevän logiikan ymmärtää paremmin).
Tuolloin ihmettelimme Ukrainan vt.hallinnon hidasta toimintaa, tietämättämme, että pinnan alla tapahtui kaiken aikaa, ja toisaalta tietämättä sitä, että useat komentoketjut katkesivat ennen kuin ne oli saatu toimimaan. Katkeilu johtui usein syystä, että Ukrainan syrjäytetty presidentti Viktor Janukovitš oli kaudellaan korruptoinut poliisin, turvallisuuspoliisin ja -joukot sekä asevoimat. Etenkin niiden elintärkeät ja nopeaan toimintaan pystyvät osat. Tai, jos olemme tarkkoja, tämän toiminnan taustalla oli Venäjä, jonka suosiollisella avulla Janukovitšin onnistui nousta valtaan. Käytännössä Janukovitš oli työkalu, samalla tapaa kuin vasara on työkalu, jolla hakataan nauloja.
Toisaalta oli mediankin toiminta tuolloin kulmia nostattavaa, samoin viestintä. Paikan päällä olleet toimittajat tekivät päätelmänsä ja tulkintansa näköhavaintojen (ja kuulohavaintojen) perusteella, uutisoitiin muutamista asemiehistä - jälkikäteen on käynyt selville, että 12. huhtikuuta iltaan mennessä Igor Girkinin ns. Ryhmä Krimin vahvuus Slovjanskissa oli noussut 150 taistelijaan, joista kolmasosa oli erikoisjoukoissa palvelleita tai palvelevia sotilaita.
Huom. Ryhmä Krimin nimi tuli siitä, että osaston runko muodostui sotilaista, jotka osallistuivat Girkinin johdolla Venäjän Krimin niemimaan valtausoperaatioon joitain viikkoja aiemmin helmi-maaliskuussa 2014.
Samana päivänä Slovjanskista etelään sijainneessa Kramatorskissa nähtiin ja koettiin sama ns. Donbass People’s Militian aloittaessa operaation kaupungissa. Tämänkin osaston ytimessä oli ammattisotilaita, siihen oli värvätty paikallisia ja siihen liittyi ensimmäisen päivän kuluessa kymmeniä Donetskin Berkut-mellakkapoliisiin kuuluneita erikoiskoulutuksen saaneita sotilaita (aseineen). Donetskin alueellisen Berkut-osaston tiedettiin olleen ehdottoman luotettavan maasta paenneelle, entiselle presidentille, Viktor Janukovitšille. Berkutia käytettiin myös Kiovassa Euromaidanin tukahduttamiseen.
Itsekin tein tuolloin arvioissani sen virheen, etten ymmärtänyt kuinka syvälle eräät turvallisuuselinten osat ja yksiköt oli korruptoitu, ja kuinka ne olivat lojaaleja jollekin muulle kuin Ukrainalle - edelleen Janukin oli käytännössä vain työkalu, lojaaleja nämä joukot olivat Venäjälle. Tänään sadat entiset Berkut-sotilaat palvelevat Venäjää, eräät myös Valko-Venäjää - toki Venäjän kautta Lukašenkan avuksi matkanneina.
Seitsemän vuotta myöhemmin Slovjansk ja Kramatorsk ovat vapaita, rintamalinja kulkee lähimmillään 46 kilometrin päässä Kramatorskista. Kävin kaupungeissa tukahduttavankuumana loppukesän viikkona pari vuotta sitten (v. 2019), Kramatorskin keskusta-alueella sodanjälkiä ei juurikaan ollut näkyvillä, Slovjanskin laitamilla niitä oli sitten enemmän, puhumattakaan Toretskista (ent. Dzerzhynsk), joka oli - ja on edelleen - varsin lohduton paikka kranaatinheittimen kantaman päässä rintamalinjasta.