Venäjä saanut jonkinlaista operatiivista vapautta, kun on järjestänyt mm. Zapadeja vuosittain ja Ukrainan rajan tuntumassa on joukkoja ja Itä-Ukrainassa soditaan proxy-sotaa. Kukaan ei usko, että Venäjä tekisi mitään radikaalia, koska kaikki tulkitaan vain Venäjän normaaliksi uhoamiseksi. Tuohan mahdollistaa jonkinlainen pienen mahdollisuuden yllätykseen mikäli todella aloittavatkin sodan jota kukaan ei odota, vaikka ennusmerkit ovat varsin selviäkin. Ehkä nämä tapahtumat alkavat jossakin vaiheessa näyttää loogisilta ja niiden todelliset motiivit paljastuvat, mutta nythän tämä on tälläistä spekulointia vain.
Toivotaan hartaasti, että tämä jotenkin diplomatian keinoin ratkeaisi, mutta jotenkin olen päivä päivältä pessimistisempi. Kovin harva uskoi Hitlerin aikoinaan mitään tekevän, mutta lopulta teki. Lännessä ollaan taas vähän hölmön sinisilmäisiä tai oltu jo pitkään.
Tällä kertaa lännessä ymmärretään mielestäni tilanne jo hyvin. Ongelma on siinä, että reagointitavat ja ylipäätään halu reagoida puuttuu, koska Venäjän vastaus saattaa olla uusi hyökkäys Ukrainan sisällä. USA on lähettänyt Javelineja (panssarintorjuntaohjus). Mutta tarvittaisiin paljon lisää aseita Ukrainaan, jotta niistä olisi Venäjälle uhka sen hyökätessä.
Biden tuskin on valmis radikaaleihin muutoksiin Ukrainan aseistamisessa. Hän varoo Putinin toimia, jos USA lisää apuaan. Sama tilanne on EU-maiden (ja NATO-maiden) osalta. Euroopasta Ukrainalle ei tule aseistusta käytännössä lainkaan. Nyt USA:ssa republikaaneista osa haluaa aseistaa Ukrainaan tuntuvasti enemmän, ja tästä USA:ssa keskustellaan. Tilanne on ollut absurdi, sillä Trumpin aikana USA:n merkittävin sotilasapu (Javelin) annettiin Ukrainalle vain, jos Ukraina ei ota sitä mukaan rintamalle varsinaisen suurhyökkäyksen ulkopuolella, jossa vastassa on Venäjä.
Päinvastoin kuin Euyrooppa ja EU, USA haluaa auttaa Ukrainaa sotilaallisesti, mutta erittäin rajatusti ja kahlitsee aseiden käyttöäkin Venäjän toimia hillitäkseen. Venäjä on päässyt pitkälti tavoitteeseensa, sillä sotilaallisen murskavaan ylivoiman lisäksi Venäjä hallitsee myös lännen ja Ukrainan yhteisiä toimia puolustuksen kohentamisessa.
Suomelle yllä oleva on ylimääräinen kertausharjoitus triplana. Kun Venäjä on jo siirtonsa tehnyt, edes kunnon puolustusaseiden toimitus NATO:n ulkopuoliselle maalle takertelee. NATO-jäsenyyttä ei tuossa tilanteessa edes harkittaisi, vaikka kuinka pyytäisi. Venäjän reaktiot on otettava huomioon ja länsimaat eivät haluaisi avointa sotaa Venäjän kanssa, jossa länsi on toinen osapuoli Suomen kautta.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaatisi vihdoin Suomessa faktojen tunnustamisen ja avoimen, NATO-jäsenyyteen tähtäävän keskustelun käynnistämisen. Tämä on mielestäni tärkein opetus Suomelle Venäjän hyökkäyksestä ja Ukrainan tilanteesta.