Jos ansaitsin palkkani arkeologian professorina ja olisin joskus nuoruuden pöhnässä valinnut tutkimusaiheekseni Stonehengen ja sen aikakauden, olisin varsin pian valinnan edessä. Millä täyttää jokavuotisen tutkimusjulkaisun / kirjan?
Voisin valita hyvin empiristinen linjan, jolloin kirjoitukseni koostuisivat hyvin mielenkiintoisista teknisistä erittelyistä. Kuvaisin joka ainoan millimetrin Stonehengen alueella, miettisin kivien alkuperää, minulla olisi tarkka kuva kaikesta alueeseen liittyvästä. Olisin kääntänyt nurmikot nurin etsiessäni kivien kuljetusreittejä sun muita. Täyttäisin varmasti tieteen vaatimukset, mutta kirjoituksieni yhteinen lukumäärää olisi laskettavissa kahden käden sormilla.
Tai sitten voisin lukea taustaksi erinäisiä filosofisia pohdintoja, yhdistelisin surutta yhteenkuulumattomia aineistoja ja päätelmiä, kävisin välillä kivikehässä voimaantumassa ja hakemassa mystisiä fibraatioita. Kaikki aineistot kävisivät minulle. Jos minulla olisi kykyä esiintymiseen ja kirjoittamiseen, pian voisin alkaa flirttailla paremminkin julkisuuden kanssa. Esittäisin aika villejä väitteitä, saisin ehkä tv:n kiinnostumaan asiasta, kohta olisin jossain dokumentissa heilumassa.
Ihmisiä kiinnostaa mystinen, siis annetaan heille yliopiston arvovallalla mystisyyttä. Luodaan hyvältä kuulostavia teorioita Stonehengen muinaisista rakentajista, heidän kulttuuristaan, syvästä viisaudestaan ja niin edelleen. Lopulta minulla olisi jo aika työ pitää AA-teoreetikot kivikehäni ulkopuolella, joutuisin todennäköisesti tapaamaan heitä erinäisiä populaareissa seminaareissa tyyliin "Stonehengen arvoitus?"
Vain veteenpiirretty viiva erottaisi minut Dänikenin poppoosta. Ehkä von Däniken näki tämän jo lapsuudessaan ja oli sen verran fiksu, että oikaisi hieman. Jätti tieteen tekemisen ikävyyden sivuun ja siirtyi suoraan spekulaatioon. Ja koska monet tosissaan uskovat muukalaisiin (Kubrick teki tässä karhunpalveluksen), niin mikäpä olisikaan soveliaampaa kuin että he ovat olleet täällä ennen ja saattavat taas palata, jotakin tähtiporttia pitkin.
Oikeastaan laiskalle ihmiselle alien-teoriat ovat kerrassaan mahtava tapa välttää työntekoa, väärässä olemista, ikäviä tieteellisiä seminaareja, kettuilevia kollegoja, apurahojen metsästystä ja niukkaa elämää; Rillit Huurussa esiintynyt avioerosta kärsivä hyönteistutkija pelkisti tieteilijän elämän erinomaisesti. En oikeastaan voi kritisoida ihmisiä, jotka ovat useimmat sosiaalisia olentoja: toisin sanoen, muinaiset ihmiset ajatuksineen kiinnostavat paljon enemmän kuin heidän jäänteensä.
On todella harmi, etteivät Stonehengen ihmiset kirjoittaneet itsestään mitään. Heidän mahdollinen viisautensa unohtui ikiajoiksi. Olisi suorastaan pyhäinhäväistys ajatella, että ne tyypit olivat itse asiassa sangen vajaasaattoisia, heillä oli suuret voimat ja jokin outo tarve järjestää Obelixin tapaan isoja kiviä. Mutta piileekö tässä AA-teorioiden heikkous, ihmiset eivät olleetkaan kovin kekseliäitä, vaan he tarvitsivat muukalaisten apua rakennuksiinsa? Minkälaisen kuvan tämä antaa Cro Magnon jälkeläisistä - semminkin kun samaan aikaan Kaksoisvirtain mailla tehtiin monia innovaatioita vai olivatko muukalaiset sielläkin auttamassa?
Milloin muukalaisten apu loppui, vai jatkuuko vieläkin? Kun kuitenkin ihmiskunnan suurimmat keksinnöt on tehty viimeisen tuhannen vuoden aikana ja siitä on kirjallista materiaalia aika lailla, niin mistä sitten ilmaantuivat nämä nykyajan homo sapiens sapiensit? Kävikö tosiaan niin, että joku muukalaisrotu fiksaili perimäämme jossakin ajan käänteessä?