Totuus ei ole kauppatavaraa ja käsite ”vaihtoehtoinen totuus” on mieletön, kirjoittaa Kari Enqvist.
yle.fi
Enqvist on meidän oma positivis-reduktivistinen saunatonttumme, joka murahtelee uuninpankolta kuin joku Taata aikoinaan. Kaikki murahtelut ovat täysin samanlaisia, ennustettavia, uusia asioita ei Enqvistin maailmaan mahdu. Jos haluaa lukea enemmän asiasta, tieteessä tapahtuu 5/2010 Himanka yrittää ymmärtää Enqvistiä huonoin tuloksin. Enqvist on guru omalla alallaan, mutta sivistynyt maallikko, mitä tulee tieteenfilosofiaan ja tieteen soveltamiseen erinäisiin tapahtumiin.
Ensin myönnetään, joo, faktojen huomioiminen on tärkeää, muuten koko ihmisyhteisö luisuu kaltevalle pinnalle. Mutta sitten kielto, tiedeyhteisö ei keksinyt faktoja. Faktat liittyvät kaikkeen tapahtumiseen: voimme ehkä kuvitella, että jossakin on suuri Thot, joka kirjaa kaiken tapahtuneen ja sen jälkeen tapahtunut on faktaa. Menneisyyttä ei voida muuttaa edes Trumpin mahtipäätöksin.
Faktoja kaivetaan esiin ja niitä tehdään eri tieteissä hieman eri menetelmin. Faktoihin kuuluvat myös nuo Enqvistin vihaamat subjektiiviset kokemukset. Joku voisi sanoa, että hänellä on subjektiivinen viitekehys, joka määrittää sen, mitä hän uskoo ja mistä elämöi. On faktaa, että tietty lentäjä uskoi nähneensä ufon ja itse asiassa näkikin, tosin emme tiedä, mitä ufo lopultakin oli. Tämä lentäjä ei ole varmaankaan sen ylpeämpi kuin Enqvist (jos mahdollista) omasta maailmankuvastaan: voi olla niinkin, että kuului Enqvistin hartaimpiin lukijoihin.
Lentäjä ja jopa lentue kokivat jotakin tiettynä hetkenä, he havaitsivat jonkin lentävän asian, jonka he tulkitsivat esineeksi, noudattavan epätavallisia ja meidän teknologiallemme mahdottomia asioita. Voi olla, että kyseessä oli mielen tai ilmakehän tuottama häiriö. Emme kuitenkaan voi syyllistää lentäjiä Enqvistin tapaan: ihan kuin pyhäkoulun opettaja olisi nähnyt poikansa katsovan pornoa, vaikka niin ei saa tehdä. Lentäjien havaintoa on kunnioitettava, vaikka jäämmekin hämillemme sen edessä.
Enqvistin tapa katsoa todellisuutta on luottaa tutkittuun tietoon ja konventionaalisen tieteen maailmaan. Mitä ei nyt ole, ei ole vastakaan eikä pidäkään olla. Jos koet jotakin tätä vastaan, olet väärässä. Ufot, olettaen että ovat todella paljon edellä omaa teknologiaamme, eivät tietenkään voi käyttää teknologiaansa siten, että tulevat havaituksi vain silloin kun itse tahtovat. Ja todettakoon nyt varmuuden vuoksi, että en usko itse vierailijoihin, mutta kunnioitan lentäjien kokemusta.
Enqvistin pitäisi tietää paremmin. On asioita, joita emme voi todistaa, vaikka näemme nämä asiat joka päivä. Ja on jopa niin, että emme voi tieteellisesti todistaa aurinkokeskeistä malliamme todeksi. On sitten asioita, jotka ovat niin ylpeitä, että eivät välitä meistä, siis bosoneista ja fermioneista pätkääkään. Solahtavat lävitsemme miljarditolkulla kuin tyhjää vain. Tarkoitan neutriinoja. Ja tämän asian sentään tiedämme, kiitos tieteen, vaikka emme havaitsekaan niitä.
Mutta on kiusallista kyllä niin, että universumin mitassa meiltä puuttuu hyvin keskeinen tieto siitä, missä loput universumin massasta ja energiasta luuraa. Pimeää touhua. Jos pimeä aine ei vuorovaikuta minkään muun aineen kanssa, joudumme kaiketi tyytymään siihen, että on olemassa tällainenkin näkymätön todellisuus. Pimeä energia on vielä ärsyttävämpää, mitä SE sitten oikein on? Ja miten ylipäätään määritellään tietyt fysiikan peruskäsitteet positivismin oppien mukaan?
Jos taas lähdemme mittaamaan ilmiöitä, olemme siinä pisteessä, että voimme vain todeta, että ilmiöt ovat todellisia, muut eivät. Mach formuloi tämän jo yli sata vuotta sitten. Mutta jos ilmiöt ovat todellisia, emme sitten voikaan sanoa muusta todellisuudesta paljoakaan. Siinä kaatuvat niin ilmastonmuutos kuin evoluutiokin. Voimme vain todeta, tämä mittaustulos on näin ja niin kauan kuin se on näin, se kertoo tietyn riippuvuussuhteen kahden tekijän välillä, eipä enempää.
Enqvistillä on hemmetin kiire rynnätä omasta ilmiöiden maailmastaan kohti maailmankuvan säätämistä. Missä ovat välivaiheet? Tai mennäkseni omiin hokemiinsa, missä on se nöyryys? Jos tieteilijä on nöyrä maailman edessä, silloin hän ei ala paaluttaa jotain rakennelmaa ennen kuin hän varmasti tietää, että se kestää ajan ja muutoksen. Näyttää muuten niiden ufouskovaisten joukossakin olevan jopa fyysikkoja. Ovatko nämäkin syyllisiä nöyryyden puutteeseen?
Itse näen arvostamani Enqvistin mielelläni oppituolissaan 120 vuotta sitten, jossa hän hyvin varmaan sävyyn toteaa, että fysiikassa on kaikki suuret keksinnöt tehty. Ja muutamaa vuotta myöhemmin Einstein todisti muuta. Nyt hän julistaa hyvin varmaan sävyyn, että muukalaisia ei ole olemassa, koska siitä ei ole todistusaineistoa. Mutta toisaalta on niin, että ufot eivät kaiketi odota, että joku kiikuttaa lentävän fysiikanlabransa paikalle. Pakostakin joudutaan turvautumaan havaintoihin.
Tuo huvittava loppukysymys voidaan palauttaa takaisin Enqvistille: olisiko mahdollista, että sinä olisit väärässä? On nimittäin niin, että kaikki tieteentekijätkään eivät ole sisäistäneet tuollaista ehdottomuutta, joka haiskahtaa jo epävarmuudelta.
