Jos nyt sekunti puhuttaisiin aiheesta eli Pikkuleijonista MM-kisoissa, ei esim. jostain mukaan kiskotusta Kalevan Pallo -nimisestä orkesterista vuonna önnönnöö: Suomen valmennukselle ei voinut tai ainakaan olisi pitänyt tulla yllätyksenä, miten Tshekin isokokoinen, pääasiassa OHL:stä koottu joukkue pelaa. Vinkki: EI niin kuin "iso" Tshekki tai Venäjä. Kun kuitenkin valittiin väärä tapa, tuli jatkuvia kiekonmenetyksiä omissa, hyökkäykset pysähtyivät sumppuun tai karkki otettiin sitä hieroessa/jättäessä pois, maalille sai lähinnä kävellä koska pakit olivat saman hieromisen takia jo valmiiksi myöhässä/hankalassa paikassa jne. jne. tulos oli tuo. Kesken pelin säätäminen ei ole helppoa, aikuisillekaan - mutta kuka on sanonut, että pitäisi?
Sopiiko, jos puhutaan tästä ammattiasiasta, josta jo tuossa aiemmin kirjoitin:
"Tässä Tshekkiin ja Tshekin trapiin kohdistuvassa keskustelussa on yksi vääristymä, josta aion kirjoittaa laajemmin muualle. Mutta lyhyesti:
On väärä luulo, että niitä joukkueita vastaan, jotka pelaavat paljon trapia, ehtisi muka nopeasti peliä kääntämällä sinne vastustajan viisikon sisään. Niin se ei mene! Puolustuspelinopeus on aina hyökkäyspelinopeutta nopeampi niissä tilanteissa, joissa puolustava osapuoli kiskaisee keskialueen sumppunsa kasaan. Tämän tähden esimerkiksi Jukka Jalosen Leijonat pelaa paljon viivelähtöjä Tshekkiä ja Venäjää vastaan. Olisi itsemurha hyökätä huonosti organisoituneella omalla viisikolla keskinkertaisesti organisoitunutta vastustajan viisikkoa vastaan. Ainakin siinä oma kiekkokontrolli vähenisi - ja sitähän Meidän Pelissä halutaan välttää, että kiekko olisi määräänsä enempää taitavalla vastustajalla.
Lisäksi on huomioitava ne vaihtotilanteet, joissa Tshekki tai Venäjä kiskaisee kiekon Suomen päätyyn ja tuo tuoreet miehet keskialueelle trapiinsa. Yksin jo niistä tulee väistämättä sellaiset 4-6 viivelähtöä Leijonille (ja Nuorille Leijonille) per erä. Sillä eihän olisi mitään järkeä lähteä sieltä oman maalin takaa (etenkään väsyneillä omilla pakeilla) nostamaan kiekkoa epämääräisesti kahdella tai kolmella pelaajalla vastustajan kahta tai kolmea pelaajaa vastaan, kun omilta ja vierailta on kahdesta kolmeen pelaajaa menossa vasta vaihtoon."
Eli minun mielestäni Rinndellin ja Valtosen pelisuunnitelma oli oikea. Samaan olisin päätynyt minä. Samaan olisi päätynyt Jukka Jalonen. Ja tämä on tärkeää: Jalosen ajattelussa olisi kolmannessa takaa-ajoerässä pelattu vielä enemmän viivelähtöjä.
Ota kantaa tähän ammattiasiaan: Miten pitää pelata niitä joukkueita vastaan, jotka vetäytyvät trapiin? Millä tavoin näkemyksesi, ja missä nimenomaisissa pelitilanteissa (voitko kuvata monellako monta vastaan aina hyökätään ja miten) näkemyksesi poikkeaa minun (ja isojen Leijonien sekä pikku Leijonien) pelikirjasta?
Johtava