Tshekeiltä siis käkättimeen.
Ensimmäinen erä oli täyttä ihmettelyä, jossa slaavit veivät ja Suomi vikisi. Ainoa positiivinen asia taisi Lambergin kovat pommit. Varsinkin Barkovin ketju oli täysin yössä. Toisessa oli jo vähän parempaa, mutta yhä vain Tshekki oli se hallitsevampi osapuoli. Kolmas oli ehdottomasti Suomen paras erä, mutta kyllähän Tshekkikin passivoitui, mikä edesauttoi tätä hallintaa. Niitä todellisia huippupaikkoja ei kuitenkaan mitenkään mahdottomasti siunaantunut, vaan meni liiaksi kulmissa ym. pyörimiseksi.
Nyt nähtiin, että tuolla pienehköllä ja heiveröisellä hyökkäyksellä on vain ongelmia kun vastassa ei ole mitään ihan läpsyttely puolustusta ja pelataan harkkamatsien sijaan varsinaista turnausta. Tshekkienkään alakerta ei ole mielestäni läheskään turnauksen parhaita, mutta enimmäkseen Kanadan junnusarjoista koottu nippu osasi pelata tuon maalin edustan varsin mallikkaasti ja voittivat hyvin kaksinkamppailujaan. Pitivät vain Suomen hyökkäykset enimmäkseen kulmissa ja vaarattomilla sektoreilla. Sitten riistojen jälkeen nopeat käännöt ja Suomen pakeilla piti kiirettä. Lisäksi Hertl, Jaskin ja miksei Faksakin (vaikka olikin näitä kahta muuta näkymättömämpi) olivat juuri sitä tyyppiä, jota leijoniinkin kaipaisi. Isoja, vahvoja, taitavia sekä nopeita pelureita, jotka vain kykenivät omalla henkilökohtaisella osaamisellaan nousemaan tyhjästä maalipaikoille. Näitä samoja kavereita ei oikein Suomelta tahtonut löytymään, vaan slaavit saivat omat kärkinimemme aika hyvin vaimennettua.
Toinen juttu on sitten tuo Rindellin pelitapa, joka ei oikein yhdisty tuon materiaalin kanssa. Avaavat peliä hirveän hitaasti ja lisäksi se on paljolti tuota päätyyn ja perään usein vieläpä aivan liian suorin jaloin, joka ei noille pienille laitureille ole ihanteellisin. Enemmän kaipaisi kiekon vauhdilla ylöstuonteja ja viivelähtöjen sijaan nopeita avauksia suoraan vauhtiin ilman, että vastustaja kerkeää asettumaan asemiinsa. Pakistokin olisi kerrankin sellainen, että kykenisivät nostamaan ja tukemaan niitä hyökkäyksiä. Varsinkin Ristolaista tulisi käyttää tähän huomattavasti nähtyä enemmän.
Puolustuskin joutui huomattavasti kovempaan testiin ja kyllähän vaikkapa Tomas Hertl välillä suorastaan leikitteli leijonapakkien kanssa. Määttä ja Ristolainen olivat oikeastaan ainoa pari, jolle voisi antaa puhtaat paperit. Varsinkin Ristolainen on ollut nyt nämä pari matsia vain todella hyvä ja näiden otteiden jatkuessa nostaa hyvin omia draft-asemiaan. Täytyy tosin samalla sanoa, että onhan tuo puolustus silti harvinaisen hyvä. Jos Riikola ja Vainio ovat se heikoin pari, niin eihän tuollaista ole nähty Suomelta sitten koskaan. Molemmat kuitenkin ovat ihan MM-tason pakkeja, vaikka näitä turnauksen suurimpia nimiä vastaan välillä vaikeaa onkin.
Maalissa Korpisalo oli hyvä ja paljon menee kaverille kiitosta joukkueen mukana pitämisestä kahden ensimmäisen erän aikana. Ensimmäinen maali oli vähän sellainen, että olisi voinut varmaan paremminkin sijoittua, mutta vastaavasti napsi useamman tärkeän pelastuksen. Hyvä peli kaverilta.
Jos noita ketjuja ihmettelee, niin kuten todettua nuorempi Granlud on nyt liian suuressa roolissa (ei tee likaista duunia, viimeistele tai luo tilanteitakaan), mutta noin paperilla sekä pelaajaprofiileiltaanhan tuo olisi kohtuu monipuolinenkin vitja, joka olisi kiitos Armian tarjoilujen paremmalla viimeistelyllä (etenkin pikku MG) voinut iskeä maalin tai pari. Armian toki toivoisi olevan se, joka heittää limppua muiden tarjoilusta verkkoon eikä päinvastoin, mutta joka tapauksessa saivat luotua niitä tilanteita edes jotenkin vaikka Tshekin vastaavalle selvästi hävisivätkin. Granlund on vain aika heppoinen kaveri tuonne keskelle, joten voisivat vaihtaa Salomäen kanssa pysyvästi päikseen, joskin silloin taas laidasta uupuisi sitä vääntövoimaa. Harmi vain, että Aaltosen loukkaantumisen myötä tuonne top-6:n ei vain olisi määräänsä enempää niitä tarjokkaita, jonka johdosta Markus vetänee tuossa ketjussa hamaan tappiin asti.
Tuossa kakkosessa Teräväinen ja Barkov alkoivat pelin edetessä löytämään toisia, enkä näitä enää rikkoisi, sillä jotain pysyvyyttä olisi jo hyvä löytää, kun näitä matseja ei olisi enää varaa hävitä ja näilläkin meni se reilu erä toisiaan hakiessa. Sen sijaan toisessa laidassa Lehkonen oli vähän turha kaveri. Ei oikein tuonut tuohon ketjuun yhtään mitään. Tuo kaksikko kaipaisi sellaista näistä eroavaa ja omia puutteita paikkaavaa Salomäki kakkosta, mieluusti suurempana versiona, mutta mistäs tällaisen sitten kaivaa, sas se, kun Salomäellekin on jo se oma käyttönsä? Voisin kokeilla Salmisen Sakua sillä olisi iso, liikkuisi ihan kivasti ja tosi täten tuohon sitä likaista työtä, kaksinkamppailuvoimaa ja tilaa näille kahdelle muulle. En osaa sanoa, miten pärjäisi kiekollisesti tai pelikäsityksellisesti tuossa, eli toisiko enemmän haittaa kuin hyötyä? Itse kuitenkin hakisin jotain muutosta tuohon, mutta katsellaan nyt miten valmennus tuon näkee. Leino tai Nykopp sitten nelosen keskelle ja sitä rataa.
Täytyy muuten sanoa, että en vieläkään ymmärrä, mitä Järveläinen tuolla tekee, sillä ei vain tuo kiekollisesti sen ihmeempiä tuolle tasolle ja kokonsa vuoksi on sitten jatkuvasti lapanen missä päin kaukaloa ikinä onkaan. Jos nyt Juuso Ikosen perään haluaa itkeä, niin juuri tällaisen toisen vielä tätäkin pienemmän ja heiveröisemmän kaverin kohdalla sen voisi jo tehdäkin näiden edes hieman sitä kokoa ja näköä tuonne tuovien Nykoppien sijaan.
No ehkäpä näin...
Granlund – Salomäki – Armia
Teräväinen – Barkov – Salminen
Lehkonen – Nykopp – Järveläinen
Hännikäinen – Leino – Lambert
Lehkosta voisi toki kokeilla huoletta Granlundin tilalla ykkösessä.
Se on sitten aivan oma kysymyksensä, että tuoko tällainen jatkuva ketjujen pyörittely sen suurempaa hyötyä vai pitäisikö vain keskittyä puhtaammin noihin taktisiin puutteisiin, mutta en vain näe noita nykyisiä ketjuja sellaisina, millä tehdään tulosta huippumaiden puolustuksia vastaan.
Vielä ei todellakaan pidä heittää pyyhettä kehiin, mutta onhan se selvää, että pelaamisen tulee parantua, mikäli menestyä aikovat.
