Turnausten suurin ongelma ja samalla vahvuus/kiinnostavuus on siinä, että sattuman rooli on vain niin suuri. Ihmiset ovat aina erinomaisia jälkikäteen keksimään järkeenkäypiä selityksiä tulokselle kuin tulokselle, oli se sitten hyvä tai huono. Varsinkin nuorisoturnauksissa, kun yksittäinen pelaaja ja usein koutsikin voi osallistua käytännössä vain 1-3 turnaukseen, niin sattuman merkitys saattaa olla aivan tolkuttoman suuri siihen oletko itse ja juuri sen vuoden joukkue luuseri vai sankari, riippuen miten kiekko pyörii. Kanada-peli on malliesimerkki siitä, miten pieni on luuserin ja sankarin ero (Suomi, Kanada, Ahokas, Talvitie, Comtois, DiPietro etc.).
Yksilöiden kannalta tulokset ovat siis valtaosin epäreiluja, luonnollista toki, koska urheilu on joko/tai (=nollasummapeliä), mutta yksittäisen pelaajan tai joukkueen suoritus harvoin on täysi nolla tai ykkönen. Pitkässä juoksussa Suomi saa aika lailla sen mitä ansaitseekin, kun turnauksia kertyy kymmenittäin ja "tuurispektri" tulee koluttua läpi kokonaisuudessaan.
Tämän sanottuani, pitää jatkaa silti, että eipä siinäkään mitään järkeä ole, että näitä kisoja seuraisi vain siten, että kaikki on sattumasta kiinni. Uskon vahvasti ja onhan se loogistakin, että onnistumisen todennäköisyyksiin voi eri tavoin vaikuttaa. Ja ennen kaikkea näitä pelejä on hauska ja mielenkiintoinen katsoa, kun sattuu ja tapahtuu.
Samoin suorituksia on hauska ja toisinaan järkevääkin analysoida jo kesken kisojen, sehän urheilun suola on. Olisi vain keskustelun kannalta mukavampi, että niin anti- kuin pro-puolet (oli asia sitten mikä tahansa) pitäisivät hieman jäitä hatussa, että ehdottomien totuuksien sijaan uskallettaisiin rehdisti tunnustaa myös se sattuman rooli ja pyöritellä enempää kuin yhtä skenaariota. Tietysti välittömästi voi olla tunnekuohun vallassa, jolloin on vaikea ja turha pyrkiä sen kummemmin analysoimaan, mutta ainakin yhden nukutun yön jälkeen luulisi jo onnistuvan.
Hieno finaali tulossa, välierä oli aivan loistava esitys. Milloinhan viimeksi, jos koskaan, Suomi on leiponut pudotuspelivaiheessa alle kahdeksaan minuuttiin 4-0 lukemat. Maalit vielä loistavia viimeistelyjä, mikä ollut aiemmin turnauksessa yksi suurimmista puutteista. Toisaalta tämäkin käy ehkä hyvästä esimerkistä, kun otantaa kasvattaa niin joukkoon osuu sitten tehokkaitakin pelejä tehottomien vastapainoksi, kun joukkueessa kuitenkin taitoa on. Viimeistelyn onnistumisen todennäköisyys varmaan myös nousi käsittämättömän puolivälierän ja siitä seuranneen vapautumisen/rentoutumisen myötä, mutta hyvin tuo voisi kääntyä toisinkin päin ja liiallinen rentous johtaa lepsuiluun.
Onnistujia löytynyt eri peleissä aika eri tavoin, ehkä yhteenvetoa kirjoittelee mieluummin vasta finaalin jälkeen. Saumat on mestaruuteen, mutta taitaa USA se ennakkosuosikki olla. Alkusarjamatsin toinen erä oli kuitenkin hyvä näyte Suomelta, siihen malliin kun pelaisivat niin voitto olisi lähellä.