U20 MM-kisat 2018–2019: Suomi

[Ralph]

On tietenkin kivaa kaikille tämä tilanne tällä hetkellä, tosin hienosti on monilla teistä takit kääntynyt suhisten niin Ahokkaan kuin Ukin kohdalla.

Älä, älä vielä. Jos USA juhlii yöllä, tiedät kyllä keitä finaalitappiosta automaattisesti syytetään.

 

[Blöö]

Älä, älä vielä. Jos USA juhlii yöllä, tiedät kyllä keitä finaalitappiosta automaattisesti syytetään.

Juutalaisia?

 

[Ralph]

Juutalaisia?

Ahokasta ja Ahokkaan pelaajavalintoja. Sekä tuomareita.

 

[Enjoy]

Peli oli ensimmäisen kympin jälkeen käytännössä ohi - tuuria sopivasti edeltävässä pelissä ja nyt oli kyllä käytännössä kaikki palaset loksahtaneet kohdalleen. Sen verran ylivoimainen Suomi oli eikä Sveitsillä ollut mitään mahdollisuuksia. Ei kuitenkaan kovin paljoa olisi lämmittänyt, mikäli tämänkaltainen peli olisi tullut pronssipelissä. Kovin monen kymmenen sekunnin päässä sekään ei ollut. Bauerille vielä erityiskiitos sopivasta napsahduksesta. Kyllä tämä maistuu hyvin!

Niin meinaat siis, että Kanada-pelin tappiolla Suomi olisi päätynyt pronssiotteluun? Mielenkiintoinen näkökanta se tuokin on.

Boldaus oma.

 

[Jesus Shaves]

Niin meinaat siis, että Kanada-pelin tappiolla Suomi olisi päätynyt pronssiotteluun? Mielenkiintoinen näkökanta se tuokin on.

Boldaus oma.

Olet täysin oikeassa. Kevyehkö aivopieru näin lauantain ratoksi. Pahoitteluni.

 

[Roger Moore]

Onhan tämä melkoinen tilanne kyllä kaikkinensa. 47 sekuntia erotti Suomen täydellisestä katastrofista, mutta nyt sitä ollaankin finaalissa. Poikkeuksellinen temppu Suomen jääkiekkomaajoukueelta, oli ikäluokka sitten mikä tahansa. Jos tästä vielä mestaruus kairataan niin temppuna tuo on kyllä sellainen että tulee mieleen tyyliin joku Tshekki tai Ruotsi joka tuohon pystyy.

Kai tämä on sitä voittamisen kulttuuria mikä vähitellen alkaa Suomessakin nostaa päätään?

 

[Rubicon]

Turnausten suurin ongelma ja samalla vahvuus/kiinnostavuus on siinä, että sattuman rooli on vain niin suuri. Ihmiset ovat aina erinomaisia jälkikäteen keksimään järkeenkäypiä selityksiä tulokselle kuin tulokselle, oli se sitten hyvä tai huono. Varsinkin nuorisoturnauksissa, kun yksittäinen pelaaja ja usein koutsikin voi osallistua käytännössä vain 1-3 turnaukseen, niin sattuman merkitys saattaa olla aivan tolkuttoman suuri siihen oletko itse ja juuri sen vuoden joukkue luuseri vai sankari, riippuen miten kiekko pyörii. Kanada-peli on malliesimerkki siitä, miten pieni on luuserin ja sankarin ero (Suomi, Kanada, Ahokas, Talvitie, Comtois, DiPietro etc.).

Yksilöiden kannalta tulokset ovat siis valtaosin epäreiluja, luonnollista toki, koska urheilu on joko/tai (=nollasummapeliä), mutta yksittäisen pelaajan tai joukkueen suoritus harvoin on täysi nolla tai ykkönen. Pitkässä juoksussa Suomi saa aika lailla sen mitä ansaitseekin, kun turnauksia kertyy kymmenittäin ja "tuurispektri" tulee koluttua läpi kokonaisuudessaan.

Tämän sanottuani, pitää jatkaa silti, että eipä siinäkään mitään järkeä ole, että näitä kisoja seuraisi vain siten, että kaikki on sattumasta kiinni. Uskon vahvasti ja onhan se loogistakin, että onnistumisen todennäköisyyksiin voi eri tavoin vaikuttaa. Ja ennen kaikkea näitä pelejä on hauska ja mielenkiintoinen katsoa, kun sattuu ja tapahtuu.

Samoin suorituksia on hauska ja toisinaan järkevääkin analysoida jo kesken kisojen, sehän urheilun suola on. Olisi vain keskustelun kannalta mukavampi, että niin anti- kuin pro-puolet (oli asia sitten mikä tahansa) pitäisivät hieman jäitä hatussa, että ehdottomien totuuksien sijaan uskallettaisiin rehdisti tunnustaa myös se sattuman rooli ja pyöritellä enempää kuin yhtä skenaariota. Tietysti välittömästi voi olla tunnekuohun vallassa, jolloin on vaikea ja turha pyrkiä sen kummemmin analysoimaan, mutta ainakin yhden nukutun yön jälkeen luulisi jo onnistuvan.

Hieno finaali tulossa, välierä oli aivan loistava esitys. Milloinhan viimeksi, jos koskaan, Suomi on leiponut pudotuspelivaiheessa alle kahdeksaan minuuttiin 4-0 lukemat. Maalit vielä loistavia viimeistelyjä, mikä ollut aiemmin turnauksessa yksi suurimmista puutteista. Toisaalta tämäkin käy ehkä hyvästä esimerkistä, kun otantaa kasvattaa niin joukkoon osuu sitten tehokkaitakin pelejä tehottomien vastapainoksi, kun joukkueessa kuitenkin taitoa on. Viimeistelyn onnistumisen todennäköisyys varmaan myös nousi käsittämättömän puolivälierän ja siitä seuranneen vapautumisen/rentoutumisen myötä, mutta hyvin tuo voisi kääntyä toisinkin päin ja liiallinen rentous johtaa lepsuiluun.

Onnistujia löytynyt eri peleissä aika eri tavoin, ehkä yhteenvetoa kirjoittelee mieluummin vasta finaalin jälkeen. Saumat on mestaruuteen, mutta taitaa USA se ennakkosuosikki olla. Alkusarjamatsin toinen erä oli kuitenkin hyvä näyte Suomelta, siihen malliin kun pelaisivat niin voitto olisi lähellä.

 

[Mängimies]

Kumpi voittaisi, TPS vai Sveitsin u20 maajoukkue?

En osaa sanoa, mutta en viitannut maailman valioilla niinkään Sveitsin pelaajiin. Ja Sveitsiä vastaan Honkaa kyllä uskallettiin peluuttaa.

Itse en vielä kuoppaa Hongan, tuon 18-vuotiaan lupauksen, NHL-uraa. Matkaa on, mutta kyllähän tuo potentiaali kilometrien päähän näkyy.

 

[Barney]

Suomen ylivoima on 18% tässä kisassa, se on kisojen kahdeksanneksi huonointa. Alivoima on 77%, se on seitsemänneksi huonointa. Kun tähän lisätään nuo pakkien valinnat, ykkösketjun järjetön peluuttaminen (ja Heponiemen naurettavan pitkät vaihdot, kyllä se menee valmennuksen piikkiin kun näistä ei pelaajalle sanota) niin sanoisin, että Suomen joukkue pärjää tällä hetkellä sillä, että se on oikeasti täynnä talenttia, eikä siksi että valmennusjohto olisi onnistunut.

Aika kujalla saa kyllä olla, jos ei ymmärrä Suomen hyvyyden johtuvan ensisijaisesti valmennuksesta. Suomi pärjää sen vuoksi, että Suomella on aivan erinomainen pelitapa. Suomi on pystynyt kiekkokontrollipelaamisellaan pelaamaan paremmin pienessä kaukalossa kuin Kanada ja USA. Aika moni tälläkin palstalla haluaa, että Suomi lähtisi pelaamaan päästä päähän koohotusta pohjoisamerikkalaisia joukkueita vastaan. Tällä joukkueella pienessä kaukalossa Suomi häviäisi molemmille sekä Kanadalle että USAlle tuolla pelitavalla yhdeksän kertaa kymmenestä.

Suomen peli on ollut ensimmäisestä ottelusta lähtien ihan hyvää, mutta se on ottelu ottelulta kehittynyt paremmaksi ja paremmaksi. Isoimmat ongelmat Ruotsia vastaan olivat pelin avaamisessa, mutta sitäkin on saatu ottelu ottelulta parannettua ja nopeutettua siten, että siinä on pysynyt kuitenkin järki mukana, eikä ole lähdetty esimerkiksi muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hyökkäämään alivoimaisena. Suomi oli pelillisesti koko ottelun Kanadaa sekä kaksi ensimmäistä erää Yhdysvaltoja vastaan parempi. Viimeistelyn kanssa Suomella on ollut ongelmia, mutta tuo Kanada-voitto todennäköisesti vähän avasi niitä lukkoja.

Jos mennään takaisin siihen viime vuoteen, niin silloinkin Suomi oli puolivälierässä Tshekkiä vastaan parempi. Silloin kuitenkin Tshekki laittoi kovemmalla prosentilla kiekkoa maaliin ja Suomen kisat päättyivät siihen. Jos Suomi olisi tuon pelin voittanut, kuten sen pelitapahtumiin nähden olisi kuulunut voittaa, niin Ahokas olisi sinäkin vuonna luotsannut maajoukkueen pienessä kaukalossa mitalipeleihin, mikä olisi ollut erinomainen suoritus.

Maajoukkueturnauksissa pelit ratkaistaan kuitenkin paras yhdestä -menetelmällä, joten parempi joukkue ei voita läheskään yhtä todennäköisesti kuin pidemmissä pudotuspelisarjoissa. Sen vuoksi mielestäni pitäisi osatakin katsoa tuloksen taakse. Tietenkin tulos on se, joka merkkaa, mutta yksittäisissä peleissä se ei ole aina oikeudenmukainen. Ahokasta on haukuttu aika paljon täällä viimeisen vuoden aikana, mutta itse ainakin olen sitä mieltä, että Ahokas on yksi Suomen kaikkien aikojen parhaista juniorimaajoukkuevalmentajista. Tulokset sekä hänen peluuttamansa jääkiekko pienessä kaukalossa ovat olleet erittäin hyviä.

Suomi ei lähde ennakksuosikkina Yhdysvaltoja vastaan, mutta aika luottavaisin mielin lähden ainakin itse peliin. Suomi on näissä kisoissa jo osoittanut, että heidän pelitavallaan pystytään voittamaan USA. Nyt tarvitaankin yksilöiltä, etenkin Luukkoselta ja kärkipelaajilta, erinomaista ottelua. Jos Suomi tämän finaalin häviää, niin en usko sen ainakaan johtuvan Suomen pelitavasta.

 

[Mängimies]

Suomi häviää valmennuksesta johtuen ja menestyy valmennuksesta huolimatta. Näin se on aina mennyt ja näin se tulee aina menemään.

Mielenkiintoista on ollut lukea vastaavaa keskustelua Kanadassa. Siellä on lytätty pelaajat eikä niinkään valmennusta. Meillä tuo menee aina juuri toisinpäin.

 

[Snagari]

Suomi häviää valmennuksesta johtuen ja menestyy valmennuksesta huolimatta. Näin se on aina mennyt ja näin se tulee aina menemään.

Mielenkiintoista on ollut lukea vastaavaa keskustelua Kanadassa. Siellä on lytätty pelaajat eikä niinkään valmennusta. Meillä tuo menee aina juuri toisinpäin.

Pitää paikkaansa että enemmän valmentajakriittistä keskustelua käydään Suomessa, mutta silti tuo kommentti ettei valmennusta niinkään olisi lytätty on mielestäni vähän väärä. Tim Hunteria on kuitenkin pidetty erittäin potentiaalisena NHL-päävalmentajana, mutta nyt yhden puolivälieräpelin perusteella kanukkien kiekkoyleisö onkin sitä mieltä ettei miehestä siihen vakanssiin ole. Niin se kääntyy yleinen mielipide sielläkin kuten täälläkin, kuitenkin aika heppoisin perustein.

 

[Cobol]

Pitää paikkaansa että enemmän valmentajakriittistä keskustelua käydään Suomessa, mutta silti tuo kommentti ettei valmennusta niinkään olisi lytätty on mielestäni vähän väärä. Tim Hunteria on kuitenkin pidetty erittäin potentiaalisena NHL-päävalmentajana, mutta nyt yhden puolivälieräpelin perusteella kanukkien kiekkoyleisö onkin sitä mieltä ettei miehestä siihen vakanssiin ole. Niin se kääntyy yleinen mielipide sielläkin kuten täälläkin, kuitenkin aika heppoisin perustein.

Suomessa käydään enemmän valmentajakeskustelua siitä yksinkertaisesta syystä, että täällä pelitapa on ollut olennainen osa Suomen pelaamista ja menestystä/menestymättömyyttä. Ollaan tilanteessa, jossa suomalaisten pelitaidot ovat aika usein hieman ylitetty valmennuksen valitsemalla pelitavalla. On kyllä alitettukin, varsinkin U20-joukkueessa, jonne on heitetty muutaman kerran kaikenlaista osaajaa vähän miten sattuu. Pohjois-Amerikassa mennään enemmän yksilö ja siten tähtikultti edellä. Mutta kuten Snagari yllä kirjoittaa, valmentajakeskustelua käydään myös siellä. Painotus keskustelussa on enemmän pelaajissa kuin Suomessa. Eron voisi tiivistää näinkin: media ja omistaja voi laittaa kalliit tähtipelaajat vastaamaan siitä, että tulosta ei ole tullut. Sanomaan, että ovat olleet surkeita. Valmentajasta ei välttämättä puhuta mitään. Meillä tämä menee just päinvastoin: media voi omistajan, valmennuksen ja viimeisen mailapojan vastuuseen heikoista esityksistä, mutta huippupelaajat pääsevät joskus varsin vähällä.

Tämä Suomen joukkue on kasvanut voittajaksi. Materiaalin puolesta lähes tasoissa tai tasoissa USA:n kanssa.

 

[aessi]

En osaa sanoa, mutta en viitannut maailman valioilla niinkään Sveitsin pelaajiin. Ja Sveitsiä vastaan Honkaa kyllä uskallettiin peluuttaa.

Kanadaa vastaan tuo oli muutenkin vähän ongelmallista kun Honka oli jo istunut niin pitkään penkillä ettei mitään kosketusta ollut peliin. Hyvä ratkaisu mielestäni Ahokkaalta molemmissa peleissä, eli Sveitsiä (ja luultavasti Yhdysvaltojakin) vastaan Honkaa peluutettiin. Toki tuo Latvala - Honka on aika hasardi, mutta hyvin se Honka pärjäsi kun sai alust saakka pelata.

Mielenkiintoista on ollut lukea vastaavaa keskustelua Kanadassa. Siellä on lytätty pelaajat eikä niinkään valmennusta. Meillä tuo menee aina juuri toisinpäin.

Minä taas olen lukenut valtavasti viestejä, missä päävalmentaja lytätään täysin.

 

[Skoger]

Onko kokoonpanoja julkaistu?

 

[aessi]

Aika kujalla saa kyllä olla, jos ei ymmärrä Suomen hyvyyden johtuvan ensisijaisesti valmennuksesta. Suomi pärjää sen vuoksi, että Suomella on aivan erinomainen pelitapa. Suomi on pystynyt kiekkokontrollipelaamisellaan pelaamaan paremmin pienessä kaukalossa kuin Kanada ja USA. Aika moni tälläkin palstalla haluaa, että Suomi lähtisi pelaamaan päästä päähän koohotusta pohjoisamerikkalaisia joukkueita vastaan. Tällä joukkueella pienessä kaukalossa Suomi häviäisi molemmille sekä Kanadalle että USAlle tuolla pelitavalla yhdeksän kertaa kymmenestä.

Tämä on oikeastaan aika hauskaa, että itse ajattelen että tälläisellä kurinalaisella pelaamisella juuri tähdätään nimenomaan Kanadan voittamiseen, mutta silti en tätä ihan optimaalisena ratkaisuna pidä. Sveitsiä vastaan sitten tehtiin onnistunut muutos ja karvattiin kahdella hyökkääjällä korkealta ja pidettiin painetta kokoajan Sveitsin päädyssä, mielenkiintoista nähdä miten Yhdysvaltoja vastaan lähdetään pelamaan.

Se mistä en vieläkään tykkää niin noita viivelähtöjä on selkeästi hierottu sen verran pelaajien päähän, että Honkakin teki keski-alueella täyden käännöksen omiin vaikka oli jo hyvässä vauhdissa nousemassa hyökkäämään. Sitten sen kerran kun Honka kuljettikin onnistuneesti kiekon alueelle niin keräsi studiota myöten tylytystä. Tuosta en juuri tykkää kun kun puolustajat on pakotettu pelaamaan noin tiukkaa roolia ja kuten aikaisemmin sanoinkin niin en sitten tiedä onko tuo parempi tapa menestyä vai ei. Se on kuitenkin selvää, että NHL:ssä nykyisin pelataan paljon vapaammin ja pakit nousevat paljon rohkeammin hyökkäämään eivätkä pelaajat ole niin tiukasti lukittautuneita omiin paikkoihinsa kuin Ahokkaan systeemissä.

Toinen asia mikä on pistänyt silmään niin pakit eivät kauheasti lauo vaan kiekkoa pyritään aina pitämään hyökkäysalueellakin hallussa ja hieroa se hyvä maalipaikka. Ainakin tuo on todella turhauttavaa katsoa kun on tottunut siihen, että tavoitteena on aina päästä maalipaikalle suoraviivaisesti, Suomi jopa jätti käyttämättä hyviäkin maalipaikkoja ja sen sijaan meni kulmiin pyörimään, mutta tässä kohtaa taas vika voi olla pelaajissakin. Tässä voi tietty olla taustalla se miten se turnaus Buffalossa meni ja onhan Ahokas nyt ainut valmentaja joka on junnut finaaleihin vienyt ja vielä kahteen kertaan pienessä kaukalossa. Meidän pelillä siis selkeästi voi pärjätä, mutta on tämä silti aika mielenkiintoista kun suunta on täysin päinvastainen maailman parhaassa sarjassa niin tällä systeemillä kairataan kuitenki Suomi taistelemaan turnausvoitosta.

 

[Rike.K]

Suomi tulee ottamaan tänään kultaa, olen melko varma siitä! Alkusarjan matsi USA:a vastaan oli ohipeli, nuoret leijonat eivät silloin olleet parhaimillaan. Nyt palkeet on saatu auki ja uskon vahvasti että jenkkipojille tulee kylmää kyytiä! On tämän vuoden jengi vaan niin taitava ja lahjakas, nyt vielä kun yhteispelikin alkaa toimiin, niin ei heidän kultajunaa pysäytä mikään!

 

[aessi]

Hongasta kun oli puhetta niin itse taas näen hänessä tuota potentiaalia, harva puolustaja on kovin kaksinen tässä vaiheessa omissa ja kantapään kautta noita virheitä pitää tehdä. Kovin moni puolustaja ei edes Liigaa pääse tuossa iässä pelaamaan, moni tosin on valinnut sitten suunnaksi nuo Kanadan junnusarjat, esim. Juolevi, Jokiharju ja Julius Honka näin ulkomuistista. Ehkei Liiga ole sitten ihan se paras paikka kehittyä näille vähän heikomille talenteille?

Se millä Honka erottuu tuolta on tuo offensiivinen potentiaali, kiekon kanssa tulee todella kovaa vauhtia alueelle ja se on semmoinen ominaisuus mitä mielestäni nykypäivän NHL:ssä arvostetaan. Kiekonkäsittely on hyvää ja luistelu on jos ei erinomaisella tasolla niin ainakin todella hyvällä. En tiedä riittääkö tuo potentiaali 1. kierroksen varaukseen, kun puolustajat ovat herkempiä floppamaan kokonaan, mutta jos tässä iässä antaa jo vakuuttavia näyttöjä niin siinä tapauksessa yleensä puhutaan aivan kärkivarauksesta draftissa (Heiskanen, Juolevi jne.).

E: Eli lyhyesti hyvinkin modernin puolustajan prototyyppi jonka vaikeudet ovat toistaiseksi oman pään puolustamisessa. Ehkä kun kiloja karttuu niin nuo ongelmat ratkeavat.

 

[Petros]

Suomen kokoonpano USA vastaan

Maalilla:
1 Ukko-Pekka Luukkonen

Varalla:
31 Filip Lindberg

1:
25 Aarne Talvitie - 19 Rasmus Kupari - 10 Aleksi Heponiemi
3 Toni Utunen - 15 Henri Jokiharju

2:
20 Eeli Tolvanen - 29 Anton Lundell - 24 Kaapo Kakko
7 Urho Vaakanainen - 2 Oskari Laaksonen

3:
13 Valtteri Puustinen - 22 Santeri Virtanen - 27 Jesse Ylönen
36 Anttoni Honka - 21 Otto Latvala

4:
28 Sami Moilanen - 12 Samuli Vainionpää - 18 Teemu Engberg

13. hyökkääjä:
23 Linus Nyman

 

[Mängimies]

Leimattiinko sitä Lassi Lehtisen passia koskaan?

 

[Barney]

Se mistä en vieläkään tykkää niin noita viivelähtöjä on selkeästi hierottu sen verran pelaajien päähän, että Honkakin teki keski-alueella täyden käännöksen omiin vaikka oli jo hyvässä vauhdissa nousemassa hyökkäämään.

Suomihan on pyrkinyt kisoissa myös lähtemään nopeasti silloin kun siihen on ollut hyvä tilaisuus. Suuressa roolissa on siis pelaajien suorittama tilanteiden tunnistaminen, sillä pelaajan pitää tehdä se ratkaisu, että onko järkevämpää lähteä hyökkäämään nopeasti vai hidastaa ja ottaa viisikko kasaan. Nyt kun puhutaan etenkin nuorista pelaajista, niin noissa tilanteiden tunnistamisissa sattuu virheitä, jolloin joskus lähdetään typerässä paikassa hyökkäämään nopeasti ja joskus ei ymmärretä lähteä nopeasti, kun pitäisi. Voihan se olla, että valmennus on painottanut, että epäselvissä tilanteissa kannattaa mieluummin hakea uudet vauhdit, mikä on mielestäni huomattavasti järkevämpi ratkaisu kuin lähteä hyökkäämään nopeasti epätoivoisessa tilanteessa.

Se on kuitenkin selvää, että NHL:ssä nykyisin pelataan paljon vapaammin ja pakit nousevat paljon rohkeammin hyökkäämään eivätkä pelaajat ole niin tiukasti lukittautuneita omiin paikkoihinsa kuin Ahokkaan systeemissä.

Eihän Suomen peli tietenkään täydellistä ole, vaikka mielestäni se on kuitenkin erittäin hyvää. Yksi asia, joka itseäni on harmittanut on ollut pakkien pinchaamattomuus (onko se edes sana?). Suomi on monesti ennemmin luovuttanut tuollaisissa tilanteissa kiekon vastustajalle kuin riskillä tullut viivalta vastaan. Toisaalta, jos pakki nousee, niin silloin painottoman puolen hyökkääjän pitäisi olla valmiina varmistamaan, jotta omiin ei tulisi ylivoimahyökkäyksiä. Veikkaan, että tuossa on tehty ihan tietoinen valinta. Annetaan mieluummin kiekko vastustajalle kuin otetaan riski mahdollisesta ylivoimahyökkäyksestä. Se on ehkä ihan fiksua, että joitain asioita vain yksinkertaistetaan, koska lyhyessä turnauksessa ei voida ajaa onnistuneesti sisään kaikkia taktisia hienouksia. Etenkään, kun joukkue on täynnä nuoria pelaajia, jotka eivät ole taktisesti vielä yhtä kehittyneitä kuin monet kokeneemmat pelaajat.

 

[aessi]

Joo pinchaamiselle ei taida oikein olla käännöstä suomeksi, ainakaan mitään vakiintunutta sellaista.

 

[Zoidberg]

Leimattiinko sitä Lassi Lehtisen passia koskaan?

Leimattiinhan se, muistaakseni Kazakstan-ottelun jälkeen.

 

[Ikävänkantaja]

Historiallisen kova suoritus!

+ Suomen ensimmäinen U20-maailmanmestaruus Pohjois-Amerikassa
+ Suomen ensimmäinen voitto U20-finaalissa pohjoisamerikkalaista vastustajaa vastaan
+ Suomen ensimmäinen U20-maailmanmestaruus varsinaisella peliajalla loppuottelussa
+ Ensimmäinen P-Amerikassa pelattu U20-MM-turnaus, jossa Suomi voitti Kanadan pudotuspeleissä

Tässä turnauksessa Suomen pelirohkeus voitti häviämisen pelon - suvereenisti.

 

[Raid76]

Olen ihmetellyt sitä kaikkea negatiivista kirjoittelua, mitä täällä on ollut alkaen valmennuksesta ja valinnoista. Suomi voitti maailmanmestaruuden Pohjois-Amerikassa ja kaatoi sekä Kanadan että USA:n. Ei mitään seliteltävää, kisojen paras joukkue.

 

[Avuton tunari]

Kultaa tuli.

Vaikka äänistinkin Suomea äänestyksessä, en tähän uskonut.
Pidin mahdollisena, mutta en todennäköisenä.

Kanada-pelissä kaikki oli valmista tähän, mutta eihän tämmöinen ihminen tajua sitä.

Ahokkaalle ja 1999-luvulle kunnia, etenkin tälle joukkueelle.