Vuoden kiinnostavimmat kisat päättyneet, Suomi on uusi maailmanmestarit. Onnittelut koko joukkueelle valmentajineen!
Pelkistän menestyksen tekijät seuraaviin pointteihin:
1) Ahokas ja pelitapa. Ahokas sai kahdessa vuodessa hiottua pieneen kaukaloon sopivan pelitavan. Peli alkoi toimia vasta yhdennellätoista hetkellä, mutta sen jälkeen kaikki sujui kuin tanssi. Tämän idean pohjalle on hyvä rakentaa seuraaviin koitoksiin.
2) Ukko-Pekka ja liimanäppi. UPL on joukkueen tärkein pelaaja. Myös hän nousi huipputasolle kritiikistä huolimatta, kasvutarina sekin. Urakehitys toivottavasti vie änärin ykköseksi 5-6 vuoden päästä: toki on todettava, että ikäluokassa on monta huippuvahtia. Sattumalla on iso osuus urakehityksessä: oikeaan aikaan oikeaan paikkaan jne. Mutta jos verrataan Vehviläiseen, jolla oli ennen U20-kisoja mahdollisuudet vaikka mihin, niin UPL edennee tavoitteeseensa nopeammin. Vehviläisen tilanteeseen ei voinut olla vaikuttamatta vuoden 2016 tapahtumat. Nyt UPL varmasti muistetaan rapakon takana. Menestyminen siellä vaatii tietenkin erittäin kovaa työtä.
3) Pienet marginaalit. Kanadavoitto oli poikkeuksellisen onnekas, vaikka toki ansaittu. Jos Tolvasen "syöttö" olisi lähtenyt millisekuntia myöhemmin, Heponiemen luistin olisi jo mennyt toiseen asentoon eikä maalia olisi tullut. Jatkoassa olisin itse kirjoittanut joukkueen keskinkertaisista kisoista taas, vaikka olisinkin todennut kanadamatsin ollen hyvää taistelua. Niin olisi tehnyt moni muukin ja Ahokas olisi haukuttu jään rakoon medioissa. Näissä kisoissa kaikki, myös sankaruus oli todella vähästä kiinni, vaikka loppuottelussa voiton takeena oli UPL.
4) Joukkueen tasaisuus. Joukkue sai riittävän materiaalitäydennyksen NHL-joukkueista. Tämä riittikin tekemään voittajajoukkueen. Olisivatkohan kanadalaiset seurat olleet yhtä reiluja tässä asiassa (vrt. Puljujärvi ym.)? Pelottavaa on ajatella, miten hyvä joukkue olisikaan ollut, jos kaikki parhaat olisivat olleet mukana. Vesalainen sai toivottavasti jonkun opetuksen näistä kisoista. Joukkueessa ei ollut suuria tähtiä, mutta se oli laadukas kokonaisuudessaan. Puolustuksessa oli ongelmia ja on pakko miettiä, olisiko joku toinen pakki tehnyt tehtävänsä vielä paremmin. Ero kakkos- ja kolmasparin välillä oli suuri, mutta ei ratkaiseva. Joukkueena autettiin heikompia pakkeja. Talvisodan ja Talvitien henki!
Ysiysit olivat todella kova ikäluokka ja päättivät omat junnukisansa loistavasti. Kuitenkin uskon, että tästä joukkueesta vain noin puolet nousee huipulle, lopuista tulee ajan myötä hyviä liigapelaajia. Kun muistetaan ikäluokan poissaolijat, 20-lukua voidaan odottaa erittäin suurella mielenkiinnolla.