Eräs tätä turnausta leimannut piirre on ollut suuret tasoerot joukkueiden välillä.
Perinteisesti jääkiekkoilun arvoturnauksien joukkueet ovat 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa jakautuneet kahteen kastiin. Ylemmän kastin joukkueet kamppailevat tasapäisesti mitaleista ja alemman kastin joukkueet yrittävät välttää putoamista B-sarjaan.
Vuoden 2004-2005 jääkiekkoilun junioreiden MM-kisoissa on kuitenkin nähty, että perinteiset 6-7 kärkimaata ovat jakautuneet kahteen tai jopa kolmeen eri kastiin joukkueiden iskukyvyn perusteella jaoteltuna.
Ensimmäistä kastia edustavat Kanada ja Venäjä, jotka ovat turnauksen pelillisesti kaksi selkeästi parasta joukkuetta. Näitä kahta ei yksikään joukkue kykene tasapäisesti haastamaan kenttäpelissä tässä turnauksessa.
Toisen kastin muodostavat USA ja Tshekki, jotka kykenivät ainoina joukkueina antamaan edes jonkinlaisen vastuksen Kanadalle ja Venäjälle, ja voittivat myös selvästi "alempaa kastia" edustavat joukkueet.
USA:a ja Tshekkiä alemman kastin muodostavat kolme joukkuetta: Suomi, Ruotsi ja Slovakia. Nämä kolme ovat tässä turnauksessa iskukyvyltään lähes tasaveroisia keskenään, ja ne pelasivat myös toisiaan vastaan ristiin. Toisaalta ne myös kokivat selkeät tappiot kaikkia ylemmän kastin joukkueita vastaan.
Sveitsi muodostaa ainoana joukkueena em. kolmea maata alemman kastin. Joukkue ei ole riittävän vahva kyetäkseen haastamaan tosissaan seitsemää jääkiekkoilun suurmaata, mutta kuitenkin riittävän vahva voittamaan A-sarjan kaksi häntäpään joukkuetta.
Viimeisen kastin muodostavat Valko-Venäjä ja Saksa. Valko-Venäjän erittäin hienot otteet, mm. voitto USA:sta ja tiukka ottelu Sveitsiä vastaan, kertovat että maan kiekkoilu on menossa eteenpäin. Voimavarat eivät kuitenkaan vielä riittäneet suuremman yllätyksen järjestämiseen. Tällä hetkellä joukkue käy parhaillaan putoamiskamppailua alimman kastin toista joukkuetta, Saksaa, vastaan. Valko-Venäjä johtaa ottelua 3-2 toisessa erässä. Saksa oli turnauksen suurin pettymys. Maan kiekkoilun tulemista on odoteltu jo 1990-luvun puolivälistä asti, jolloin maa tuotti muutaman huippupelaajan (Sturm, Hecht), mutta sen jälkeen on ollut hiljaista. Tässäkin turnauksessa joukkue on toistaiseksi hävinnyt kaikki pelinsä.
Kanadan ja Venäjän erottautuminen omaksi kastikseen on huomionarvoista. Oikeastaan sama suunta on ollut havaittavissa viimeisen 5-7 vuoden aikana, jolloin nämä kaksi maata ovat olleet useimmiten toisiaan vastassa MM-finaalissa.
Kanadan valtavat pelaajamassat tietäen ei ole mikään ihme, että maa kykenee tuottamaan suuren määrän huippupelaajia. 1990-luvun lopulla käynnistetty "Program of Excellence"-projekti alkaa nyt tuottaa tulosta, ja voimme olla varmoja, että Kanadan tulee säilymään kiekkoilun supervaltana myös jatkossa. Sen asemaa jääkiekon tämän hetken ykkösmaana ei yksikään maa uhkaa seuraavan viiden vuoden aikana. Niin paljon nuoria huippupelaajia Kanada on tuottanut viime aikoina, ja tuottaa myös tällä hetkellä.
Kanadan ei tarvitse valmennuksellisesti tai pelaajien kehityksen tietotaidon osalta olla edes Euroopan tasolla, sillä se kykenee ammentamaan sadoista tuhansista aktiivipelaajistaan aina tarvittavan määrän huippupelaajia.
Venäjä on kuitenkin maa, joka ainoana kykenee uhkaamaan Kanadan ykkösasemaa pelaajien tuottajana lähitulevaisuudessa ehkä USA:n ohella. Venäjä koki taloudellisen romahduksen 1990-luvulla, ja maan pelaajatuotanto tyrehtyi lähes kokonaan. Maa tuotti 1990-luvun vaihteessa suuren määrän huippupelaajia (Bure, Fedorov, Mogilny, Zubov, Konstantinov, Malahov, Kozlov, Zhamnov, Kovalev, Jashin, Zhitnik, Mironov, Kasparaitis, Jushkevitsh, Habibulin jne.), mutta oikeastaan vuodesta 1992 lähtien uusia huippupelaajia ei tuotettu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollenkaan. Maan kiekkoilulla ei ollut yksinkertaisesti rahaa. Jopa pääsarjatason joukkueilla oli vaikeuksia edes kustantaa varusteita pelaajilleen. Näissä olosuhteissa pidän hyvänä saavutuksena, että maa ei tipahtanut B-sarjaan huonoimpina vuosina!
1990-luvun lopulla ja varsinkin vuoden 1998 talousromahduksen ja pankkikriisin jälkeen maan talous alkoi kuitenkin elpyä. Se merkitsi myös lisää rahaa kiekkoilulle. Venäjälle syntyi oligarkkien johtama taloudellisesti voimakas pääsarja, joka alkoi myös vetää ulkomaalaisia huippupelaajia. Venäjän talouskasvu jatkuu edelleen voimakkaana, ja seurat ovat edelleen vaurastuneet sitten 2000-luvun alun. Nykyisin vauraimmat seurat kykenevät maksamaan jopa miljoonien dollareiden vuosipalkkoja parhaille pelaajille.
Talouskasvu ja rahavirtojen kasvu maan jääkiekkoilulle ei näkynyt vain maan pääsarjan vaurastumisena, vaan myös junioritoiminnan elpymisenä. Vuodesta 1998 Venäjä on voittanut kolme junioreiden MM-kultaa ja ollut kaksi kertaa hopealla. Maa on tuottanut myös uuden sukupolven huippupelaajia Ilja Kovaltshukin johdolla.
On myös oletettavaa, että maan kiekkoilu pystyy jatkossa tuottamaan kenties vielä suuremman määrän huippuja kuin mitä viime vuosina on nähty. Venäjä on aina ollut jäljessä Suomea ja Ruotsia jäähallien määrässä, mutta aivan viime vuosina on maahan rakennettu runsaasti uusia halleja: Moskovaan, Magnitogorskiin, Ufaan, Nizhnekamskiin, Jaroslavliin, Omskiin, Togliattiin, Tsherepovetsiin jne. Esimerkiksi Jaroslavliin valmistui parisen vuotta sitten Euroopan upein ja modernein jäähalli, jossa paikallinen Lokomotiv pelaa ottelunsa.
Myös juniorimäärät ovat taas kasvussa 1990-luvun lamakausien jälkeen. Venäjän vaurastunut keskiluokka kykenee kustantamaan poikiensa kiekkoharrastuksen aivan eri tavalla kuin 10 vuotta sitten. Isompi juniorimäärä merkitsee myös enemmän potentiaalisia huippupelaajia, ja isompi hallimäärä merkitsee enemmän tilaisuuksia näille junioreille harjoitella ja hioa taitojaan.
Neuvostoliiton aikainen kiekkotietämys ei ole maasta kadonnut, vaikka maassa toki onkin tällä hetkellä paljon ulkomaalaisia valmentajia. Yhtenä heistä Jaroslavlin Kari Heikkilä.
On odotettavaa, että Venäjä ottaa kohta paikkansa itseoikeutettuna Euroopan kiekkoykkösenä, ellei se sitä jo tällä hetkellä ole.