Viestin lähetti The Original Jags
Kanada on tietenkin kotikaukalossaan ja tällä joukkueellaan ylivoimainen suursuosikki, mutta näkisin, että Venäjällä on silti pienen pieni mahdollisuus kukistaa Kanada finaalissa, mikäli Venäjä selvittää välierän (todennäköisesti) Yhdysvaltoja vastaan.
Venäjän parhaat yksilöt (Ovechkin, Malkin, Lisin, Radulov, Vorobjev) ovat aivan yhtä hyviä kuin Kanadan parhaat yksilöt. Venäjän joukkue ei kuitenkaan ole yhtä syvä kuin Kanada, eikä joukkueen puolustus ole vakuuttavin mahdollinen, mutta parhaana päivänään joukkue voi voittaa jopa Kanadan. Näin uskon. Venäjällä on kaiken lisäksi ollut viime vuosina tapana kukistaa Kanada juuri finaalissa (1999, 2002, 2003), mutta eihän tällä seikalla tietenkään paljoa merkitystä nyt ole, kun mukana ovat kokonaan uudet pelaajat.
Yllätys Venäjän voitto olisi joka tapauksessa. Kanadan esitys kisojen jokaisessa pelissä on ollut toistaiseksi tyrmäävä.
Noista Kanadan ja Venäjän joukkueen pelaajien yksilötaidoista sen verran, että mielestäni Venäjän joukkueesta ainoastaan Malkinia ja Ovechkinia voidaan verrata näissä kisoissa yksilötaidoiltaan parhaimpiin Kanadalaisiin. Lisin, Radulov ja Vorobiev eivät olisi nimittäin mielestäni mahtuneet millään Kanadan joukkueeseen, saati sitten olleet sen parhaimpia pelaajia. Tämän kolmikon keskinäistä taitotasoa on aika vaikea verrata keskenään koska he pelaavat nykyään eri ympyröissä (ja lisäksi Vorobiev on pakki), mutta vielä puoli vuotta sitten kolmikon lahjakkaimpana pelaajana ainakin NHL mittapuulla eurooppalaisten scouttien toimesta pidettiin Radulovia. Hän teki viime kaudella Tverissa 31 pistettä 42 pelissä kun samaan aikaan Lisin iski Saratovissa 14 pistettä 30 pelissä. Radulov oli Hockey Newssin listoilla viime kesän varattavista pelaajista maailman 13 lahjakkain, Lisin oli 14 lahjakkain. Central Scoutingin listoilla Radulov oli euroopan 9 lahjakkain, Lisin 13 lahjakkain. Lopulliset Draft numerot kaksikolla olivat Radulov 15,
Lisin 50.
Tälle kaudelle nopea ja suoraviivainen Radulov lähti Quebecin joukkueeseen QMJHL:ään. Hän on ollut joukkueelleen tärkeä pelaaja, mutta pelkästään Quebecin joukkueesta sekä taitava Joshua Hennessy, että isokokoinen ja fyysinen Jordan Lavallee olisivat olleet todennäköisesti ennen häntä Kanadan maajoukkueessa. En siis millään usko miehen mahdollisuuksiin mahtua Kanadan joukkueeseen kun pelkästään samasta seurajoukkueesta löytyy kaksi hyökkääjää, jotka ovat pelanneet häntä paremman tai vähintään samantasoisen kauden, joita
kumpaakin voidaan pitää ainakin NHL mittapuulla yhtä lahjakkaina ja joista kumpikaan ei mahtunut Kanadan joukkueeseen. Lahjakkuudesta ja taitotasosta voidaan tietysti olla montaa mieltä ja tämä riippuu aina katsojan silmistä, mutta ainakin peliaikaan ja tehoihin (maaleihin) nähden Radulov on pelkästään omassa seurajoukkueessaan tällä hetkellä vasta kolmoshyökkääjä. Lisäksi en usko, että Radulov olisi voinut mennä puolessa vuodessa niin paljon taaksepäin ja kolmikon muut jäsenet eteenpäin, että tämä asetelma Lisinin/Vorobievin ja hänen välillä olisi kovin radikaalisti muuttunut.
Puolustajien vertailussa fyysinen Vorobiev on pelannut hyvät kisat, mutta lahjakkuudeltaan ja kokonaistaidoiltaan hän on vielä kaukana esimerkiksi Phaneufin, Coburnin, Barkerin, Bellen, Seabrookin, tai Weberin tasosta. Minä en näe Vorobievia edes yhtä lahjakkaana kuin Slovakian Meszarosia. Meszaros on puolestaan ainakin useamman WHL joukkue Vancouver Giants fanin mielestä kokonaisuudessa heikompi puolustaja kuin saman joukkueen kapteeni ja Dallasin viime kesän ykkösvaraus Mark Fistric. Kanadan puolustuksen tasosta näissä kisoissa kertoo puolestaan se, että Fistric ei olisi todennäköisesti päässyt mukaan vaikka olisi pelannut ehjän kauden ilman loukkaantumisia…
Tästä kaikesta huolimatta, kuten sanoit, Venäjä voi olla ainoa joukkue, jolla voi olla pieniä mahdollisuuksia Kanadan tätä ikäluokkaa vastaan. USA voisi olla Montoya loistopeleillä toinen, mutta vielä näitä ei olla nähty. Venäjällä on jälleen kasassa hyvä joukkue ja tätä ryhmää johtavat tällä tasolla kokeneet huippupelaajat Ovechkin ja Malkin. Näillä kahdella huipulla voi olla erittäin suuri merkitys jos ja kun joukkueet pelaavat yhdestä poikki ottelun. Toki Kanadan puolustus on selvästi Venäjän vastaavaa parempi, hyökkäys laajempi ja mielestäni paremmilla roolipelaajilla varustettu sekä Bergeron, Carter ja Crosby samalla viivalla Venäjän superkaksikon kanssa tehokkuudessa. Mutta kuten aikaisemmista ja näistäkin kisoista ollaan nähty, yksittäinen peli voi kääntyä miten vaan ja näissä pienetkin asiat merkitsevät paljon.
Kanadallakin on joitakin kysymysmerkkejä, jotka voivat vaikuttaa yksittäisen ottelun lopputulokseen. Kanadan maalivahti Jeff Glas on saanut edelleen liian vähän laukauksia torjuttavakseen peleissä ja kokemattomana maalivahtina hän on ainakin minulle kysymysmerkki tällä tasolla vaikka jotkut uskovatkin mieheen kuin vuoreen. Toinen tekijä on Kanadan loukkaantumiset. Joukkueen avainpakeista lahjakkain offensiivinen pakki Cam Barker on varmuudella sivussa koko turnauksen ja hänen lisäkseen hyvän kahden suunnan fyysisen pakin Brent Seabrookin terveystilanne olkapään loukkaantumisen johdosta on kysymysmerkki. Hyökkääjistä kahden suunnan hyökkääjä Jeremy Colliton voi olla näiden lisäksi lopputurnauksen sivussa ja kapteeni Mike Richards pelasi Suomi pelin loukkaantuneena. Näistä etenkin Barkerin ja Seabrookin puuttumiset ovat joukkueelle pahoja. Kahden avainpakin puuttumista kun ei kestäisi yksikään joukkue, niin, paitsi ehkä Kanada. Kanadalla on nimittäin selvästi kisojen laajin ja paras pakkimateriaali ja täten parhaimmat mahdollisuudet paikata kahden NHL:n ykköskierroksella varatun puolustajan jättämää aukkoa. Toinen asia on sitten se, miten tämä mahdollinen kuormitus vaikuttaa tiiviissä pelirytmissä
avainpakkien esityksiin.
Kanada on lisäksi pelannut tyypilliseen tapaansa kaikki pelit erittäin fyysisesti ja tämä tyyli on kaatanut joukkueen aikaisemmissakin kisoissa. Kolmen joukossa joukkue on ollut ainoana maailmassa viimeisten kuuden vuoden aikana ja viimeisissä kolmissa kisoissa maa on hävinnyt kullan yhden maalin
erolla joka kerta, mutta mestaruuksia maalle ei ole erittäin lahjakkaista pelaajista huolimatta tullut. Kanadan puolustukseksi on sanottava tosin se, että Kanada ei ole saanut (poikkeuksena muihin maihin verrattuna) nuorten kisoihin kaikkia huippulahjakkaita yksilöitään mukaan kuin harvoin, koska nämä
ovat pelanneet NHL:ssä jo siinä vaiheessa kun nuorten kisoja ollaan ratkottu.
Esimerkiksi viime vuonna maan lahjakkaimmat 84-syntyneet kenttäpelaajat Rick Nash, Eric Staal ja Nathan Horton pelasivat NHL:ää nuorten MM-kisojen aikaan (ja Nash voitti jopa NHL:n maalikuninkuuden viime kaudella), samoin kuin tätä vuotta aikaisemmin Jay Bouwmeester ja Rick Nash. Jossittelu on turhaa, mutta olisi ollut mielenkiintoista nähdä esimerkiksi vuonna 2002, mitä jollekin toiselle maalle olisi tehnyt Nashin kaltaisen maalintekijän puuttuminen tai toisaalta Bouwmeesterin tasoisen puolustajan puuttuminen. Uskon, että tämän tasoisten pelaajien puuttumisella olisi ollut suurtakin merkitystä.
Jos nimittäin muistelee esimerkiksi Rick Nashia vuoden 2001 18-vuotisten kuuden maan turnauksen finaalissa Venäjää vastaan, jolloin Nash iski ratkaisevassa pelissä kolme maalia ja antoi päälle vielä kaksi syöttöä, niin aika suuri merkitys hänelläkin olisi voinut nuorten kisoissa Kanadalle olla. Samoin viime vuoden kisoissa NHL:n maalikuninkaan mukanaolo olisi voinut olla merkittävää, kun 41 NHL runkosarjamaalia iskenyt pelaaja olisi kohdannut kisoissa juniorisarjoissa tai ykkösdivisioonissa pelaavia pelaajia. Mutta kuten sanoin, tällä ei ole merkitystä enää ja jossittelu tuolloinkin oli turhaa, vaikka keskustelua tämä yleisesti herättikin.
Tänä vuonna Kanada pelaa oikeastaan parhaalla mahdollisella kokoonpanollaan ja tänä vuonna en pääse jossittelemaan maan parhaimpien pelaajien puuttumisella mikäli joukkue ei mestaruuteen saakka mene. Joukkue on mielestäni hyvin
rakennettu ja kaikkia taitavimpia yksilöitä ei ole mukana, vaan joukkueeseen ollaan valittu hyvin rooleihin istuvia pelaajia kuten pienikokoinen alivoimaspesialisti ja erinomainen aloittaja Stephen Dixon ja toinen pienikokoinen hyvillä puolustuspään ominaisuuksilla varustettu Nigel Dawes. Myös Buffalon Clarke MacArthur hyvänä maalintekijänä ja riittävillä fyysisillä
ominaisuuksilla varustettuna on tähän joukkueeseen täsmäpelaaja, kuten myös Chicagon Colin Fraser loistavana karvaajana ja hyvänä taklaajana.
Kanadan puolustus on mielestäni yksi kaikkien aikojen kovimmista nuorten tasolla ja joukkueen suuri voimavara. Kaikki joukkueen pakit ovat omissa seurajoukkueissaan Kanadan kovissa juniorisarjoissa noin piste/ottelu pakkeja tai ainakin hyvin lähelle tätä. Puolustus on tämän kiekollisen taidon lisäksi erittäin fyysinen - joku voi kysyä, että jopa liian fyysinen nuorten kisoihin?
Mutta taidollisestikin Kanadalla on puolustuksessa tällä hetkellä huima ero muihin maihin ja esim. verrattavissa suomeen, erittäin fyysinen 190 senttinen ja 100 kiloinen Shea Weber, pakki joka on tunnettu kuitenkin enemmän fyysisestä pelistään, on omassa juniorijoukkueessaan tehnyt paremmin pisteitä pakkina kuin suomen Kanadan avut Masi Marjamäki tai Arsi Piispanen hyökkääjinä.
Kanadan puolustuksen syvyydestä kertoo myös joukkueen puolustuksen NHL varauksien määrä ja pelaajien Draftsijat. Viisi puolustajaa (Barker, Phaneuf, Coburn, Seabrook ja Belle) on ykköskierroksen varauksia ja Weber kakkoskierroksen varaus. Näistä Barker on Draftinsa kolmonen kaikista, Coburn 8, Phaneuf 9, Seabrook 14, Belle 30 ja Weber 49. Slovakialla on käytettävissään kaksi ykköskierroksen pakkivarausta (Meszaros ja Valabik), USA:lla yksi (Suter) ja Tshekeillä yksi (Smid). Kanadalla on siis enemmän ykköskierroksen varauksia pelkästään puolustuksessa kuin muilla yhteensä. Tämä ei tietenkään ratkaise näitä kisoja, mutta kertoo kyllä omalta osaltaan joukkueen puolustuksen lahjakkuudesta. Samalla se kertoo joukkueen suuresta potentiaalista ja maan huippupelaajien tuotannon kasvusta.
Mutta vaikka nimilista on komea ja pelaajilla henkilökohtaista taitoa ja meriittejä riittää läpi joukkueen paljon, peleissä voi käydä tietysti miten tahansa. Ennakkosuosikkina Kanada on tietysti näissä kisoissa materiaalinsa ansiosta, mutta tämä voi olla jossain tapauksissa myös joukkueen painolasti - etenkin kun puhutaan nuorista pelaajista, joilla ei kokemusta tällaisista
paikoista vielä ole. Tänään alkavat ensimmäiset kovat pelit kun vastaan luistelee Tshekkien taitava joukkue. Jeff Glas joutuu ehkä tänään ensimmäistä kertaa tositoimiin ja muutenkin Kanadalta vaaditaan samanlaista taistelua kuin aikaisemmissa peleissä, jotta jatkopaikka irtoaisi. Tähän tietysti uskotaan.
--------------
Pari mielenkiintoista nimeä näissäkin kisoissa on noussut esiin. USA:n joukkueen Phil Kesselista on tulossa mahtava pelaaja muutaman kauden päästä. Hän iski Ruotsia vastaan pelatussa puolivälierässä kolme maalia ja antoi yhden syötön. Turnauksen aikaisemmassa pelissä Valko-Venäjää vastaan Kessel laukoi
ensimmäisessä erässä seitsemän kertaa ja teki erässä yhden maalin. Kesselin kokonaissaldoksi pelissä tuli yhdeksän laukausta, yksi maali ja valinta joukkueensa parhaaksi pelaajaksi. Kessel oli myös tämän jälkeisessä Tshekkipelissä USA:n parhaita pelaajia ja paransi siis tästä vielä Ruotsi peliin. Kessel on vuoden 2006 ykkössuosikki menemään Draftinsa ensimmäisenä ja häntä verrataan USA:ssa jopa Sidney Crosbyyn. Kohu nuoren 'miehen' ympärillä on kestänyt itse asiassa näitäkin kisoja kauemmin. Hän teki kolme kautta sitten 286 (176+110) pistettä 86 pelissä USA:n alemmassa juniorisarjassa ja seuraavalla kaudella hän iski Madison Capitalsien juniorijoukkueessa 71 pelissä peräti 113 maalia ja antoi 45 syöttöä.
Kessel on siis vuoden 2006 Draftin ennakkosuosikki, mutta muitakin mielenkiintoisia nimiä tuosta vuosikerrasta löytyy. Eilisessä Tshekki pelissä nähty Michael Frolik on yksi heistä ja Jesse Joensuu toinen. Eilisessä tv-pelissäkin herkuteltu Frolikin maali Valko-Venäjää vastaan on yksi kisojen hienoimmista. Frolik teki maalinsa päästä-päähän nousulla oikeasta laidasta ja kiersi puolustuksen sekä maalivahdin ennen upeaa maaliaan. Eilisen perusteella loistavan pelisilmän omaavalta pelaajalta vastaavia voidaan odottaa jatkossa lisää. Frolik vaikutti eilisessä pelissä erittäin hyvältä luistelijalta ja kiekonkäsittelijältä, jolla on hyvä tasapaino ja kyky "liimata" kiekko lapaansa kovassakin vauhdissa. Frolik aloitti pelinsä Tshekin Extraliigassa 15-vuotiaana
ja tällä kaudella 16-vuotias Frolik on pelannut 20 peliä miesten sarjassa, jossa todella harvoin pelaa tämän ikäisiä pelaajia.
Tänään nähdään kahden tulevaisuuden suurpelaajan, Sidney Crosbyn ja Michael Frolikin välinen yhteenotto suomessakin. Loistavaa!
